Rastahiuksien hoidon ja huollon ABC

Tuhkimotarinoiden Nanna toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja laitatti 32-vuotiaana rastat. Huollettuna rastat voivat kestää jopa kymmeniä vuosia.

Puhtaus on tärkeintä

Pese päänahka säännöllisesti kevyellä sampoolla. Vältä liian hoitavia tuotteita, ettei hiuksista tule liukkaat: silloin ne eivät rastoitu. Kuivata tukka föönillä tai anna kuivua vapaasti. Hoida kuivaa ja hilseilevää päänahkaa tarvittaessa kosteuttavilla tipoilla.

Irrottele rastoja kosteina

Rastoja erotellaan toisistaan nykimällä niitä tyvestä erilleen. Koska hius hieman venyy kosteana, nykiminen kannattaa tehdä pesun jälkeen silloin tällöin. Ole varovainen, ettet katko hiuksia. Myös pakkanen murentaa kosteita hiuksia, joten kuivata rastat talvella huolellisesti ennen ulkoilua.

Tiivistä rastoja vahalla

Saat tiiviimmät rastat, kun pyörittelet niihin mm. mehiläisvahaa sisältävää rastavahaa. Aloita vahan levitys rastan tyvestä. Myös pyörittely ilman vahaa jämäköittää rastaa.

Rastoilla kohti naisellisuutta ja metsänkeijua

Millaiset ovat Nannan haaverastat? Outi Broux pyysi, että Nanna kirjoittaisi hiuksilleen kirjeen. Näin haluttiin varmistua, että tukasta tulisi muuttumisleikissä juuri oikeanlainen.

"Rakkaat hiukseni"

Rakkaat hiukseni,
hennot tiuhaan sikiävät ohuet karvaseni! Uskollisesti olette päässäni pysyneet kaikki nämä vuodet! Vaikka itse asiassa ette te aina ole pysyneet, kituvuosina kävi kato. Kasvoitte takaisin kuitenkin. Minä muistelen teitä.

“Pellavapää!” -huusivat tädit ja sedät ja taputtivat päälakea. Inhosin sitä. En pitänyt liian vaaleasta tukasta, vaan kadehdin maantiepäitä, jotka solahtivat massan sekaan sopuisasti. Vartuttuani opin kyllä tykkäämään kovastikin suomineidon vitivaaleasta tukasta. Nyt vuodet ovat vieneet kirkkaimman kiillon pois. Vitivaaleus vanhentunut, harmaus hiipii hiljaa.

Pääkoppani on kokenut monia - sisäisesti ja ulkoisesti. On ollut lyhyttä, pitkää, suoraa ja kiharaa. Alaselkään asti ulottuva takkutukka oli harjan vihollinen. Sisko yritti sitä kerran taltuttaa, harjasi 45 minuuttia ja luovutti. Minä pidin muhkeasta inkkaripäästäni, harjaamaton, kesyttämätön reuhka. Joskus raidat kävivät hetken vieraana, kerran olin kuparipää. Siitä pidin! Se meni ohi vain liian nopeasti.

Vaan rastoista haavelin aina. Katselin kaukaa aitoja takkupäitä ja koin sielujen sympatiaa. Koin jotain itsessäni puuttuvan. Takkupäät tuntuivat tutuilta. Pitkään annoin muiden ihmisten vaikuttaa, ja unohdin sen, mistä haavelin. Olin haaveillut kauan. Laitoin hiukset ponnarille ja olin joku, joka ei ollut minä.

Kunnes kapinasieluni jälleen koputti ovelleni kymmenen vuotta uinuttuaan: haamutakkutukka täällä taas, joko olisi aika? Ja aika viimein oli. Oli aika toteuttaa se vanha haave ja karistaa skeptikoiden mielipiteet kintereiltäni. Nanna 33 vee otti rastat. Viimein.

Olisin halunnut lopettaa tämän kirjeen niin, että tulisin kotiin, kuuluisi KLIK ja kokisin viimein olevani se, joka olen, kuontaloani myöden. Vaan ei liian helppoa loppua sentään. Olen matkalla! Toivon pääni löytävän ulkoisen (ja sisäisen) muhkeutensa ja kasvavan täyteen mittaansa. Toivon vienon naisellisuuden ja villin metsänkeijun löytävän päähäni.

Vapautta kaipaan eniten, näkyköön vapaus tukassani myös!
Nanna

Perusteellisella huollolla Nannan rastoihin saatiin lisää massaa. Nyt niitä voi helpommin letittää tai punoa.