Maryan Abdulkarim: Kaipaan lastenkirjoihin tavallisia ruskeita lapsia
Yhden kirjan valitseminen on vaikeaa, jos on lukenut koko ikänsä paljon. Aloittanut Viisikoista, lukenut järjestelmällisesti koko kirjaston nuortenosaston läpi ja siirtynyt kirjaston henkilökunnan opastuksella aikuisten osastolle.
Toimittaja ja kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarim valitsee tärkeimmäksi kirjakseen Maya Angeloun omaelämäkerran I Know Why the Caged Bird Sings.
– Ajattelen, että Angeloun elämä on vahva todistajan puheenvuoro siitä, mitä kirjallisuus tekee meille: kirjat rakentavat siltoja ja avaavat ovia. Se on valtavan tervehdyttävää.
Yhdysvaltalainen kirjailija Angelou raiskattiin noin 7-vuotiaana. Hän nimesi raiskaajansa, joka pidätettiin. Myöhemmin mies murhattiin, ja pieni Angelou syytti miehen kuolemasta omaa puhumistaan. Angelou hiljeni.
Angelou ei puhunut viiteen vuoteen, mutta hän luki. Ensin hän luki koulun mustien lasten kirjat, ja sen jälkeen valkoisille osoitetut kirjat. Hän imi kokemuksia, ajatuksia ja tunteita.
Ja kun Angelou viimein alkoi puhua, hänellä oli hirveästi sanottavaa.
– Monet asiat erottavat ihmisiä, mutta tavallisen ihmisen arki ja tunteet ovat meille yhdistäviä tekijöitä. Niitä on enemmän kuin erottavia asioita, Abdulkarim sanoo.
Missä ovat tavalliset mustat tytöt?
Kuvitellaan 10-vuotias Maryan. Hän on 4C-luokalla, ja luokkahuoneen vastapäätä aukeaa Lentävänniemen sivukirjaston ovi. Maryan lukee Tuija Lehtistä, L. M. Montgomeryä, fantasiaa, kaikkea mahdollista. Kirjojen kautta hän pääsee tarkastelemaan useita asioita, myös sitä millaista on olla suomalainen teinityttö.
– Vasta aikuisena ymmärsin, että kirjoistahan voisi löytää samaistuttavia hahmoja. Missään lukemissani kirjoissa ei ollut tavallista tyttöä, jolla on mustat hiukset ja ruskea iho. Se on aivan sama kuin jos kirjoissa kuvattaisiin vain tyttöjä tai poikia.
Abdulkarim ajatteli asiaa erityisesti kuultuaan nigerialaisen kirjailijan Chimamanda Ngozi Adichien puheen otsikolla Yhden tarinan vaara (The Danger of a Single Story).
– En ole löytänyt suomalaisista kirjoista itselleni samaistuttavaa tarinaa. En vielä, Maryan täydentää.
Kirjoittamalla maahanmuuttajien tai vaikkapa romanien kokemuksista, ajatuksista ja tunteista, heidän elämästään tulee näkyvää ja kokonaista. Siitä tulee tavallista oudon sijaan, tuttuus valtaa tilaa vieraalta. Ihminen alkaa kiinnittää huomiota yhdistäviin, ei erottaviin asioihin.
– Yksi tapa muuttaa maailmaa on muuttaa kirjojen maailmaa. Tarinat tekevät asiat tosiksi, Abdulkarim sanoo.
Maryan samaistui lapsena tarinoihin, joita hänen isänsä kertoi. Niissä näkyi somalialainen kulttuuri ja arki. Jos nykyvanhemmat haluavat tehdä oudoista asioista tuttuja lapsilleen, voi jo kirjoitettuja tarinoita tuunata, Abdulkarim sanoo. Franklinin nimen voi muuttaa Aliksi, joulun sijaan voi viettää ramadania ja eidiä.
– Tästä jää kiinni viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset oppivat lukemaan, Abdulkarim nauraa.
Katso video, jossa Maya Angelou kertoo lukemisen merkityksestä itselleen
Kenen tarinan sinä haluaisit lukea? Kommentoi alle!
Artikkelin kommentointi on suljettu, ainakin väliaikaisesti, 12.5. klo 23.15.
Sulkemisen perusteena suuri määrä asiattomia kommentteja.
