Draamakomedia Donna: Millaista on etsiä rakkautta sokeana?

Minkälainen oppitunti sokeana olo on ollut ja mikä muuttuu, kun vastanäyttelijään ei saa katsekontaktia? Donna-sarjan päähenkilö on sokea nuori nainen, jota esittää Alina Tomnikov ja Donnan parasta ystävää Miraa näyttelee Essi Hellén. Näyttelijät kertovat, mitä he ovat kuvausten aikana näkövammaisuudesta oppineet ja miten näkemättömyys on vaikuttanut uudella tavalla heidän työhönsä.
Alina Tomnikovin roolihahmo Donna on sokeutunut kymmenen vuotta sitten perinnöllisen sairauden vuoksi, mutta se ei ole pysäyttänyt vauhdikasta ja estotonta naista. “Donna on mielestäni kuin Don Quijote; hän on herkkä ja kokenut kovia, mutta ei silti luovuta. Hänellä on oikeus olla onnellinen ja elää”, kuvailee Alina.
Essi Hellén näyttelee Donnan parasta kaveria Miraa, joka omasta mielestään tietää paremmin, miten asiat tulisi hoitaa ja yrittää siksi puuttua ystävänsä asioihin. Mira on Essin mukaan aika erilainen monessa suhteessa kuin hän itse ja siksi roolia on hauska näytellä. “Mira on ylisuojeleva ja aika estynyt, ja koska Donna taas on hyvin estoton ja vielä sokea, on Mira hieman kauhuissaan ja holhoava. Näyttelijän näkökulmasta tässä on niin monia tasoja ja se on tosi nautinnollista.”
Olen pitänyt itseäni tosi ennakkoluulottomana, mutta silti tajusin, että olen ajatellut näkövammaisten olevan tietynlaisia. Olettamus ei todellakaan pidä paikkaansa!
Alina Tomnikov
Kumpikaan ei ole aikaisemmin tuntenut näkövammaisia, vaan kaikki kokemus sokeudesta on tullut roolin mukana. Kuvausten myötä Alina on viettänyt paljon aikaa näkövammaisten eli “näkkäreiden”, kuten he itseään kutsuvat, kanssa. “Olen pitänyt itseäni tosi ennakkoluulottomana, mutta silti tajusin, että olen ajatellut näkövammaisten olevan tietynlaisia. Olettamus ei todellakaan pidä paikkaansa! Yhtä lailla niin kuin vaaleahiuksisissa ihmisissä on näkövammaisissakin kaiken näköisiä, kokoisia ja luonteisia henkilöitä. Se, ettei näe ei tarkoita, etteikö ihminen voisi olla vaikka kusipää, rohkea tai ujo. Mietin, että mitäköhän olen aikaisemmin oikein ajatellut”, Alina pohtii ja jatkaa: “Jokainen on omanlaisensa.”
Näkövammaisia kohdellaan kuin he eivät olisi tavallisia ihmisiä, joilla on tavalliset tunteet, ajatukset ja läpät.
Essi Héllen
Kuvaukset ovat saaneet aikaan muutoksia myös Essin suhtautumisessa näkövammaisuuteen. Essillä olisi nyt huomattavasti varmempi olo lähestyä ja olla näkövammaisten kanssa. “On yleinen stereotypia, kun ihmiset yrittävät hirveästi varjella ja kysyä, voisiko auttaa. Heitä kohdellaan kuin he eivät olisi tavallisia ihmisiä, joilla on tavalliset tunteet, ajatukset ja läpät”, Essi kertoo ja sanoo, että kohtelee heitä viimeistään nyt kuin vertaistaan.
Kokemus on ollut molemmille näyttelijöille silmiä avaava ja he kokevat sen edukseen myös työssään. “Tässä ammatissa on mieletöntä se, että pääsee sukeltamaan erilaisiin maailmoihin. Itsensä täytyy näyttelijänä pitää auki, koska jokaiseen rooliinsa pitää rakastua ja sitä pitää ymmärtää ja kunnioittaa”, Tomnikov kertoo.
Sokeana olemisesta Alina on oppinut, että vaatii suunnatonta rohkeutta olla ja mennä. Autenttisuuden nimisissä Alina vietti silmät peitettynä vuorokauden näkövammaisen ohjaamana. Hänen kokemuksensa mukaan kaikki muut aistit korostuivat; äänet tuntuivat paljon kovemmilta sekä hajut voimakkaammilta – ympäristöä havainnoi muutenkin paljon herkemmin.
Alina on perehtynyt roolinsa puolesta enemmän siihen, miten sokea ihminen toimii, mutta myös Essillä on ollut omaksumista. Kuvauspäivänä he opettelivat yhdessä, miten sokeiden kanssa työskentelevä esimerkiksi ottaisi näkövammaisen kiinni. Tällaisten käytännön yksityiskohtien oppimisen sijaan Essi sanoo tärkeimmän opetuksen olevan se asenteellinen suhtautumisen muutos näkövammaisuuteen.


Tomnikov näkee yhtäläisyyksiä näyttelemisessä ja näkövammaisuudessa, josta on voinut olla apua rooliin eläytyessä. “Kehon muisti on jännittävä asia. Kun kuvataan monta ottoa, liikkeet täytyy tehdä näytellessä kutakuinkin samalla tavalla joka kerta, ja nyt kun ei näe, oman kokemukseni mukaan täytyy kehollisesti muistaa, missä asiat ovat.”
Voisi kuvitella, että näkövammaisilla olisi aina siistiä ja tavarat omilla paikoillaan helpottamaan arkea, mutta Alina kertoo nauraen, ettei tämäkään olettamus pidä paikkaansa. “Yhtälailla on sotkuisia ja hyvin, hyvin pilkuntarkkoja näkkäreitä.”
Näyttelijänä minun täytyy nähdä, mutta samalla näytellä, että en näe.
Alina Tomnikov
Rooli on ollut Tomnikoville omin sanoin ihanalla tavalla haastava. Koska kyseessä on päärooli ja hän on melkein jokaisessa kohtauksessa, myös kuvauspäiviä ja opeteltavaa on paljon. Tahti on kova, mutta Alinan tapaan työskennellä se sopii hyvin. “Tykkään asioiden opettelemisesta, koska siinä voin käyttää omaa akateemista pilkuntarkkaa puolta. Sarjan tekeminen on ollut hienoa.”


Konkreettisin ja merkittävin ero näyttelemiseen tavallisesti on se, että Alinalla on silmissään vaaleat linssit. Linssit paitsi muuttavat silmien ulkonäköä myös sumentavat näköä eikä hän tietyssä valaistuksessa näe lähes lainkaan. “Näen oikeasti aika huonosti. Näyttelijänä minun täytyy nähdä, mutta samalla näytellä, että en näe ja se on hyvin koomista. Näyttelijänä ainakin tähän mennessä tärkeintä on ollut nimenomaan nähdä, mitä vastanäyttelijässä oikeasti tapahtuu ja juuri hänen silmänsä. Nyt, kun ei saakaan katsoa toista silmiin, joutuu luottamaan siihen, mitä aistii siinä välillä tapahtuvan. Tämä ja se, ettei voi samalla tavalla näytellä silmillään on ollut tosi haastavaa.”
Roolitus ja kuvaustiimi ovat Alinan mukaan erinomaiset ja erityisen tärkeää on yhteistyö Essin kanssa. Haastattelupäivänä he ovat kuvaamassa suurehkoa juhlakohtausta oppilaineen ja esiintyjineen. Käynnissä on vaikuttavat bileet ja lavalla laulamassa drag-kolmikko. Donna ja Mira juhlivat tietysti yhdessä eivätkä he suotta ole parhaita ystäviä. “Totta kai, kun nämä lähtee bailaamaan niin Mira meikkaa Donnan ja toimii hänen silminään; valitsee vaatteita, antaa mielipiteensä yhdistelmiin ja tsekkaa mahdolliset treffi- tai sänkykumppanit”, Essi kuvailee pilke silmäkulmassaan.
Onhan sarjan pääteema se, että Donna haluaa löytää rakkauden. Hänelle jokaiset treffit ovat sokkotreffit.
Donna Areenassa!
Myös sarjan kuvailutulkattu versio Areenassa. Kuvailutulkkaus on tehty erityisesti näkövammaisia varten ja tarkoittaa kuvan visuaalisen puolen kuvailua puhutuksi kieleksi. Kuvailutulkki kertoo, mitä näkee, ja jättää sisällön tulkinnan katsojalle. Sarjassa on konsultoitu näkövammaisia henkilöitä ja erityisesti Alina on saanut rooliaan varten heiltä apua.
Sarjan Ylelle on tuottanut Production House ja sarjan on ohjannut Heikki Kujanpää. Rooleissa mm. Alina Tomnikov, Essi Hellén, Miina Penttinen, Rami Rusinen, Sari Siikander, Anna-Leena Sipilä, Celso de la Molina, Eero Herranen.
Donnan suorat lähetykset Yle TV2:ssa torstaisin.

Artikkeliin päivitetty kuvia ja lisätty tieto kuvailutulkkauksesta 7.2.2018.
Artikkelia päivitetty uudella linkillä sarjan kuvailutulkattuun versioon 19.2.2018.