"Tämä kirja ei minun äijänlihaani säväyttänyt" – Sonja O:ta ylistettiin ja haukuttiin tuoreeltaan
Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä nostatti kohun jo ennen ilmestymistään. Suomi oli 1980-luvun alussa vielä melko konservatiivinen maa; räväkkä ja avoimen seksuaalinen naispäähenkilö sekä ihastutti että järkytti. Sonja O. luetaan Maija Vilkkumaan vetämässä Kirjojen Suomen verkkolukupiirissä.
Vuonna 1981 Anja Kaurasesta (nyk. Snellman) ja Sonja O. kävi täällä -romaanista ilmestyi kymmeniä lehtijuttuja ja kritiikkejä. Niiden läpi lukeminen on ummehtunut tuulahdus 80-luvulta. Elettiin aikaa, jolloin tuntui tähdelliseltä kirjoittaa romaanin asetelmasta esimerkiksi Seurassa näin:
– Sonja O. on tavallaan myös puolustuspuhe sille, että naisenkin pitäisi saada elää, kokeilla, seikkailla eikä heti koulun jälkeen jämähtää naimisiin perhettä perustamaan.
Henkilöhaastatteluissa nuori naiskirjailija pantiin pohtimaan milloin kotitöitä, milloin avioliittoa ja oikeutta omaan uraan.
– Monet naiset, jotka ovat hankkineet lapsia, niin aviovaimot kuin yksinhuoltajatkin, suhtautuvat kitkerästi uraa luovaan naiseen ja saavat tämän tuntemaan itsensä omituiseksi. Joskus minullekin syntyy syyllisyydentunteita siitä, että minä vain syleilen maailmoja, keskityn luomiseen samaan aikaan kun lukuisat ikäiseni naiset uhrautuvat kodin ja lasten hyväksi, Kauranen pohti Anna-lehdessä, mutta huomautti myös, että: – Uraa luova nainen ja kotiäiti eivät ole mikään vastakohtapari.
Kirjasyksyn 1981 sensaatio oli nyrkinisku patriarkaatin palleaan
Sonja O. kävi täällä osui kuin nyrkinisku patriarkaatin palleaan. Sonja O. oli kaikkea muuta kuin mitä naiselta odotettiin: raivokas ja älyllinen, omia teitään kulkeva, sääntöjä rikkova, boheemi, hullu, seksuaalisesti toimelias. Joillekin tällainen fiktiohahmo oli liikaa.
Kirjasta oli puhuttu jo tovi ennen ilmestymistä. 27-vuotias esikoiskirjailija oli herättänyt huomiota yhteiskunnallisena keskustelijana filosofi Esa Saarisen kanssa pitämässään Punk-akatemiassa sekä uuteen kurottavan kulttuurilehti Kiiman toisena päätoimittajana.
Anja Kaurasen hahmo kiinnosti, samoin tieto, että esikoiskirjan päähenkilö olisi nuori, epäsovinnainen nainen ja mukana olisi myös seksiä. Romaanista puhuttiin syksyn kohukirjana ennen kuin kukaan oli sitä edes lukenut.
– Tulossa syksyn rajuin ja odotetuin puheenvuoro naisen elämästä, kirjoitti Seura-lehti Sonja O:sta.
Naisten ei kuulu olla tällaisia!
Osaa ihmisistä kirja järkytti ja suututti aidosti: naisten ei kuulunut olla tällaisia! Mielipiteitä esitettiin riippumatta siitä, oliko kirjaa luettu vai ei.
Sonja O:ta leimattiin myös pornokirjaksi – vaikka kirjallisuuden mieshahmoilla samanlaista seksuaalista holtittomuutta oli esiintynyt maailman sivu ja sitä pidettiin tavallisena. Esitettiin myös huoli siitä, että nykyajan moraalittomassa menossa ovat kohta kaikki naiset samanlaisia kuin Sonja O. Romaanista käytettiin sellaisiakin sanoja kuin törkeä ja kuvottava.
Itsenäinen ja aktiivinen naistyyppi ei ollut suomalaisessa kirjallisuudessa kuitenkaan täysin uusi asia. Olihan meillä jo L.Onervan Mirdja sekä sellaiset kirjailijat kuin Märta Tikkanen, Tytti Parras ja Eeva Kilpi. Siksi Sonja O:n aiheuttama pöyristys oli jopa hieman yllättävää. Ilmeisesti kuvaus uuden ajan naisesta osui ajan ydinhermoon.
Kauhistelun kääntöpuolena sekä kirjan että kirjailijan ympärille muodostui nopeasti vannoutunut fanipiiri. Sonja O. kävi täällä myös myi hyvin, ja romaani palkittiin vuoden parhaana esikoisena J.H. Erkon palkinnolla. Anja Kaurasesta Sonja O. teki kaikkien tunteman julkkiksen.
Sonja O. vavahtelee kuin orgastinen naaras
Millaisia makuarvostelmia Sonja O. kävi täällä sitten kriitikoilta keräsi vuonna 1981? Lyhyesti sanottuna: todella kirjavia.
Yksi kritiikkien puheenaihe oli ymmärrettävästi sukupuoli. Tähän liittyen silmiin pistää, että valtaosa kirjasta kirjoittaneista kriitikoista oli miehiä, kuten tuohon aikaan ruukasi. Lisäksi nykynäkökulmasta monien arvostelujen juhlallinen ja kaikkitietävä ote tuntuu myös hieman hassulta. Tuon ajan keskimääräinen kirjallisuuskriitikko oli siis Kaikkitietävä Mies.
– Jos tämä kirja on rohkea, niin ei se paljon minun äijänlihaani säväyttänyt, ei se muuttanut tai avartanut käsityksiäni naisista. Luin asioita, joista entuudestaan tiesin, mutta, se myönnettäköön, ensimmäistä kertaa sain lukea suomalaisen naisen kirjoittamana. Se on kait ansio, hoksata alue, jota ei ole käsitelty ja vallata se kirjallisuudelle, kirjoitti Parnasson Arto Virtanen.
Kansan uutisten Antti Lindqvistin mielestä Sonja O. on "sukupuolisidonnainen teos", jota lukiessaan hän ymmärsi, miksi termit nais- ja mieskirjailija ovat käytössä: – Sonja O. on kehityskertomus, joka vavahtelee käsissä kuin orgastinen naaras, hän kuvaili lukukokemustaan.
Uuden Suomen Hannes Sihvo ei perustanut koko romaanista, hänestä se oli "harvinaisen kaunainen" kuvaus opiskelijatytöstä, joka "työntää koko murhenäytelmänsä miesten niskoille."
– Sonja O. puree, irvistelee ja raivoaa tässä miesten pahassa maailmassa kuin naarassusi eläimenhampaineen. Saa nähdä lohkeaako Kauraselle Sonjastaan vuoden naisen arvo, epäilen, hän kirjoitti.
Markku Into kirjoitti Turun Sanomissa Sonja O:sta positiivisen kritiikin, jossa hän huomautti, ettei kirjaa välttämättä tarvitse lukea ryppyotsaisesti vaan sitä voi lähestyä myös "ironian pauloissa". Myös sukupuoliaspektin hän näki laajasti: – Kirja velloo niin moniaalle ajan hengessä, että täysin tiukkaa kokonaisvaltaista naisprofiilia Sonja O:sta on vaikea löytää. Sonjassa on monta, moneksi.
Lue Sonja 0. kävi täällä e-kirjana
Klikkaamalla linkkiä siirryt Kansalliskirjaston verkkokirjastoon. Päästäksesi lukemaan kirjoja tarvitset Yle Tunnuksen tai voimassa oleva kirjastokortin. Voit lukea kirjan eri PC, iOS ja Android -päätelaitteiden selaimilla.
Femismimiä – kyllä vai ei?
Sonja O:n feministisyyttä pohdittiin kritiikeissä jonkinlaisena kyllä–ei-kysymyksenä. Kirjoittajien käsitykset feminismin sisällöstä vaihtelivat. Jo mainittu Hannes Sihvo epäili, että Sonja O, ”Sodoman tytär”, oli liian kova pala tuon ajan feministipiireille, jotka olivat ”puutuneet nykyajan marttaliitoiksi”.
Olavi Jama puolestaan ei pitänyt Sonja O:ta lainkaan feministisenä romaanina: – Se ei ole kuivakka taistelujulistus. Se ei ole tiukka kehityskertomus, jossa porras portaalta kamppaillaan kohti naisen itsellisyyttä.
Leo Stålhammar sen sijaan kirjoitti Suomenmaassa: – Romaani on feministinen tuodessaan korostetusti esiin naisen, joka karaistuu miesten maailmassa ja rikkoo joka suuntaan perinteisiä myyttejä.
– Sonja O. kävi täällä on tavallaan feministinen julistus naisesta, joka heittelehtii ja rynnii sitkeän paheellisesti miesten maailmassa. Sonjan sanoin se on kertomus siitä, kuinka emätin karaistui, Markku Huotari kirjoitti Aamulehdessä.
Ärsyttävä, mutta taitava kieli
Toinen iso kritiikkien teema oli Sonja O. -romaanin kieli ja tyyli.
– Hurjinta Anja Kaurasen romaanissa on kieli. Vaikka se joskus vaikuttaa liialta yrittämiseltä, se on elävää ja toimivaa tämän päivän kieltä, Sosiaalidemokraatti-lehden Christer Wikstedt kirjoitti.
Vaikka melkein kaikki tunnustivat Sonja O:n kielellisesti ansiokkaaksi, useimpia romaanin kielellinen tykitys myös ärsytti.
– Kauranen tuhlaa efektejä, hän ilmaisee kaiken liioitelluin elein ja äänenpainoin. Hänellä on hyvä sävytaju ja surkea tyyli, luonnehti Parnasson Arto Virtanen.
– Teksti kolahtaa verbaalifriikeille, vaan toisaalta monet ovat pitäneet Kaurasta kielellä koreilijana, itsetarkoituksellisen kielipelin rakentajana, kirjoitti puolestaan Turun Sanomien Ellen Ahonen.
Kulttikirja vai päiväperho?
Kaiken tohinan keskellä aikalaiskriitikot eivät ehtineet kovin paljon paneutua Sonja O:n muihin isoihin teemoihin: tarinaan toisen polven evakkoudesta, punk-henkeen ja pasifismiin.
Sen sijaan useimmat kriitikot halusivat ennustaa kirjan tulevaisuuden. Nekin kriitikot, jotka eivät pitäneet kirjasta, katsoivat aiheelliseksi asemoida esikoisteosta suhteessa tulevaan kaanoniin. Nyt, 36 vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen on mukava ottaa tuolissa kunnon takanoja ja katsoa, miten meni.
Jotkut aikalaisista halusivat tölväistä Sonja O:n jalustalta ja tekivät sen painottamalla teoksen tavanomaisuutta:
– Sonja O. kävi täällä jää tuskin merkkipaaluksi alkaneen kymmenluvun kirjallisuutemme historiaan, sillä se ei ole loppujen lopuksi missään mielessä ainutlaatuinen, Suomenmaan Leo Stålhammar kirjoitti.
– Sonja O:sta odotan romaanina aika lyhytikäistä, se on vasta ärsyke, ei lupauksen toteutus, jota luettaisiin tätä päivää pidemmälle, arvioi puolestaan Hannes Sihvo Uudessa Suomessa.
Kirjan kauaskantoisuuteen ei uskonut myöskään Parnasson Arto Virtanen: – Tutkimusretkeilijät, sankarimatkaajat eivät yleensä jää viljelemään maata, hän kirjoitti.
Viimeisen sanan saakoon Kalevan Olavi Jama: – Tarina nuoresta naisesta Sonja O:sta on tarpeellinen kulttikirja. Se on tiheä, seksikäs ja ylipuhelias irtiotto miesten maailmasta kohti uutta ajastaikaa.
