Näkökulma yhteiskunta- ja ihmistieteistä: ”Voisiko Myrskyn jälkeen -sarja olla totta?”
Tuula-myrsky on romahduttanut Suomen infrastruktuurin lisäksi ihmisten mielet; arki ja tunne-elämä ovat sekaisin Myrskyn jälkeen -epäpoliisisarjassa. Yhteiskunta ei ota toimiakseen ja jonkinlainen seksuaalinen epidemia näyttää iskeneen etenkin väestön miehiin. Kysyimme talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivulta, voisiko Myrskyn jälkeen -sarjan käänteet tapahtua oikeasti? Järvensivu kirjoitti meille näkemyksensä.
Elämme jo myrskyn jälkeistä aikaa. Luonnon monimuotoisuus on ajettu ahtaalle, ilmaston lämpeneminen aiheuttaa yhä rankempia sääilmiöitä eikä meillä ole infrastruktuuria, joka tyydyttäisi ihmisten perustarpeita ilman mittavaa ja jatkuvaa fossiilisten polttoaineiden virtaa.
Myrskyn jälkeen -sarjassa ihmiset rakastuvat päättömästi yhteiskuntaa ravisuttaneen luonnonilmiön jälkeen. He eivät kykene tekemään välttämättömiäkään töitä, eli jälleenrakentamaan rikkoutunutta yhteiskuntaa elleivät saa olla rakkaansa vierellä.
Esimieskin häviää
Sarjassa nähdään, miltä Helsinki näyttäisi myrskyn pyyhältäessä yli. Työmaat valtaavat kadut, eikä rakennusten kunnostaminen tai ympäristön raivaus edisty. Evakossa työskentelevä poliisi joutuu omituisiin tilanteisiin ja esimieskin häviää. Yle haluaa taltioida tietysti kaiken, mutta sopimuksesta ei meinata päästä yksimielisyyteen – mikä kuuluu kaikelle kansalle ja mikä poliisin kansioihin. Lähetyksissä sattuu ja tapahtuu: komisario Rauni (Kaarina Hazard) purkaa tunteensa tv-kameralle ja ylipäällikkö Marjomaa (Antti Holma) riisuu suorassa haastattelussa munasilleen.
Akateemisessa antroposeenikirjallisuudessa korostetaan, että ihmiset ovat erityisesti parina viime vuosisatana tottuneet ajatukseen stabiilista ja ihmisen toiminnan taustalla pysyvästä luonnosta. Ihmiset ovat voineet rakentaa teollisen yhteiskuntansa ja merkityksensä tällaisen luontokäsityksen pohjalle. Nyt on käynyt ilmi, että ihmisen toiminta muokkaa luontoa ja koko maapalloa vahingollisesti geologisen voiman tavoin. Se ravistelee ihmisen kokemusmaailmaa. Mihin ihminen voisi tukeutua?
Kukaan ei tiedä mihin tällainen ravistelu johtaa. Voisiko se ajaa rakastamaan ja rakastelemaan hullun lailla, kuten sarjassa nähtiin?
Potilas on rakastunut
Sarjan henkilöt huomaavat jopa itsessään epätavallista käyttäytymistä. Lääkäri arvelee hoitoon hakeutuneen potilaan olevan rakastunut. Ihmiset ajautuvat hakemaan lämpöä ja läheisyyttä henkilöiltä, joihin he eivät ole aikaisemmin tunteneet edes vetovoimaa. He päätyvät tilanteisiin, joissa löytävät itsensä alati seisomasta vanhan työkaverin ovelta tai tämän sängystä. Ilmiö vaikuttaa myös eläimiin: Korkeasaaren paviaanin, Repen, seksuaalinen käyttäytyminen herättää myös hämmennystä.
Feministinen kirjallisuus on pitkään kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka keho ja muu materiaalinen maailma on jäänyt abstraktin taloudellistuneen ajattelun ja toiminnan jalkoihin. Keho ja luonnon lait on koettu ikäviksi rajoitteiksi taloudellisen ja teknologisen kehityksen tiellä.
Jotta olemme voineet unohtaa kehon, paitsi kun se sairastaa tai muuten reistailee, on sen toimintoja täytynyt korvata erilaisin apuvälinein. Ja näitä apuvälineitä pyörittämään on täytynyt valjastaa massiiviset fossiilisten polttoaineiden varannot.
Kun tällainen apuvälineinfrastruktuuri hajoaa vaikkapa myrskyn myötä, uinuvan, pidätellyn tai puudutetun kehon on havahduttava toimintaan. Ehkä se samalla aktivoi ihmisessä kadotettuja rakkaudellisiakin ulottuvuuksia.
Suurin niistä on rakkaus
“Kaikki liittyy seksiin” -toteaa eräs sarjan keskeisistä hahmoista, perheenisä ja lääkäri Harri (Pekka Heikkinen). Maailmassa on valtavia luonnonvoimia – voimia, jotka vaikuttavat niin ympäristöön kuin ihmisiin. Leea Klemolan ja Kaarina Hazardin käsikirjoittaman sarjan tulevaisuuden näkymä ei ole dystopia vaan utopistinen näkemys: jos kaikki romahtaisi esimerkiksi myrskyn jälkeen, tarvitsisimme vain toisiamme.
Tosielämässä olemme nähneet pikemminkin epävarmuuden ja näköalattomuuden nostamaa toisiin kohdistuvaa vihaa ja uskonnollista tai taloudellista fanatismia. Kollektiivinen kohtalonkysymys lienee, voisimmeko suunnata ympäristö-, energia- ja resurssimurroksen toisin? Osaammeko kuvitella ja rakentaa fossiiliajan työpaikkojen ja yhteiskuntarakenteiden tilalle elämää ja työtä, jossa sekä keho että mieli kukoistavat? Miten viritämme mielemme tulevaan murrokseen niin, että vihan ja toivottomuuden sijaan suuntaamme kykymme uuden oppimiseen, jälleenrakentamiseen ja erilaisiin ei-tuhoaviin kohtaamisiin?
Sarjassa myrskyn jälkeinen rakkaus koettiin väliaikaisena epidemiana, joka menee kaikella todennäköisyydellä kohta ohi. Tosielämän murros – siirtyminen jälkifossiiliseen yhteiskuntaan – on kanssamme vähintäänkin tämän vuosisadan. Vaikka fossiilitalouden rakentaminen rikkoi yhteiskunnallisen muutoksen nopeudessa kaikki edelliset ennätykset suvereenisti, kesti fossiili-infrastruktuurin rakentaminen noin 150 vuotta. Myrsky on tullut jäädäkseen. TV-sarjassakin jätettiin lopulta tilaa mahdollisuudelle, että niinköhän rakkaudesta parissa vuodessa eroon pääsee.
Paavo Järvensivu
Talouskulttuurin tutkija
BIOS-tutkimusyksikkö
Myrskyn jälkeen Areenassa.
Yle TV1 sunnuntaisin 29.10.2017 klo 21.05 (3 osaa)
Leea Klemolan ja Kaarina hazardin haastattelu sarjan takaa.
Sarja on Leea Klemolan ensimmäinen televisio-ohjaus. Pääosan näyttelee Kaarina Hazard. Lisäksi sarjassa näyttelevät mm. Mikko Roiha, Henry Hanikka, Pekka Heikkinen, Aimo Räsänen, Laura Rämä, Allu Tuppurainen, Kristiina Halkola, Eero Melasniemi, Antti Holma, Anna-Elina Lyytikäinen.
