Mutta missä on Seppo Räty? – merkintöjä Urheilu-Suomi-sarjan synnystä
Keihäs on ilmassa vain runsaat neljä sekuntia, mutta jokaisen sekunnin takana on vuosien työ. Kymmenosaista dokumenttisarjaa Urheilu-Suomi on rakennettu pian kaksi vuotta. Tässä matka sarjan syntyyn 29.11. ensi-iltaan tulevan Keihäskansa-jakson kautta.
21.4.2016
"Seppo Räty pitää tietysti olla", huutaa joku.
Huutaja saatan olla minä, se saattaa olla Pekka Laine, tuottaja Jussi Jormanainen tai ohjaaja Antti Leino, jolla on joukon siistein käsiala. Siksi hänet on valittu kirjaamaan nimiä ja ideoita Pasilan Ison pajan huoneen 4215 seinille teipatuille paperilakanoille.
Lakanoita on kymmenen, sillä kymmentä olemme tekemässä. Urheilu-Suomi, "10-osainen dokumenttisarja urheiluhullusta maasta", niin kuin myöhemmissä määritelmissä lukee. Kuva Suomesta urheilun prisman läpi nähtynä. Urheilun kulttuurihistoria. Sellainen sopii maan satavuotisjuhlinnan yhteyteen syksyllä 2017 erinomaisesti. Siksi olemme huoneessa IP 4215.
Tämän maan itsenäisyyspurskahdukset ovat perinteisesti tulleet kahdesta lähteestä, sotimisesta ja urheilusta. Syksyn 2017 markkinoiduimmat ensi-iltaelokuvat ovat Tuntematon sotilas ja 95. Siis jatkosota ja jääkiekon maailmanmestaruus. On tässä oma logiikkansa. Huippu-urheilu ja sotiminen ovat molemmat inhimillisen hulluuden ilmenemismuotoja, niiden ydin pakenee järjellisiä selityksiä. Ei huippu-urheilijaksi ryhtyminen ole rationaalinen päätös, eikä se ole kustannustehokas ratkaisu, jos käytetään insinöörijohtoisen tasavallan kielioppia.
Toisin kuin sodankäynnin, huippu-urheilun voi kuitenkin tulkita myös positiiviseksi, parhaimmillaan jopa esimerkilliseksi hulluudeksi. Silloin se on sukua vaikkapa taiteilijuudelle. Loputonta harjoittelua, mielihyvän lykkäämistä ja äärimmäisyyksien tavoittelua. Osuvan kuvauksen huippu-urheilijan työetiikasta voi lukea Jouko Turkan kirjasta Aiheita, jossa seikkailee yhteiskunnan tasapainoa järisyttävä työhullu.
Sotavertaus putkahtaa esiin myöhemmin Urheilu-Suomen haastatteluissa Stanley Cupin voittaneilta kiekkoilijoilta. "Se on kahden kuukauden sota ja keinoja ei kaihdeta", sanoo Teemu Selänne NHL:n playoff-peleistä.
Yksi Urheilu-Suomen jaksoista omistetaan keihäänheitolle. Tulee tunne, että häviöjakson ohella siinä on sarjan suomalaisin jakso. Miksi? Siksi että suomalainen keihäänheitto on menestystarina. Sen ytimessä on kapea mutta syvä kaistale suomalaisuutta. Määritelmä ilmaantuu päähäni ilman perusteita. Ne löytyvät kyllä aikanaan.
Hullut keihäänheittäjät
Keihäsjaksossa suomalaisuusprisman läpi heijastuisi ehdottomasti ainakin Seppo Räty, tuo suomalaisen miehisyyden ikoni ja äijäläpän kuningas. "Rädyn puhe pitäisi kiireesti julistaa kansalliseksi suojelukohteeksi", kirjoitti Jouni K. Kemppainen Hesarin Kuukausiliitteen henkilöjutussa.
Antti Leino kirjaa Rädyn nimen listaan, jossa päällimmäisenä ovat viimeisimmät mitaliheittäjät Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen. Ylimpänä on otsikko HULLUT/KEIHÄS. Ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa se muuttuu muotoon Hullut keihäänheittäjät.
Hulluus tässä on positiivista. Se on peräisin tarujen voimamiehistä, joilla on plakkarissa urotekoja kuin Lemminkäisellä tai Herakleella. Kuvittelemme lämpimiksemme pystymetsästä tulleita jättiläisiä, jotka kiskaisivat rautakangen 100 metrin päähän. Tosin, niin kuin Juha Hurme haastattelussa myöhemmin kertoo, keihäänheitolla ei ole mitään historiallista pohjaa, ei ole olemassa myyttistä keihäänheittäjää. Lemminkäinen ampui jousella ja liikkui suksilla: "hiihti soita, hiihti maita/hiihti korpia kovia". Eikä tämä voimamiesvertaus edes ennusta hyvää heittäjille. Lemminkäinen meni aivan palasiksi ja Herakles puolestaan tappoi vähän vakavamman hulluuskohtauksen vallassa perheensä.
Hulluuden toista ulottuvuutta edustavat keihäänheiton tutkijat, tiedemiehet, jotka pilkkovat repivän suorituksen pienimpiin mahdollisiin osiin ja etsivät reseptiä täydelliselle heitolle. Haemme siis eräänlaista keihäänheiton tohtori Frankensteinia.
Urheiluhulluus on sitkeä tauti
7.12.2015
Aiemmin tapahtunutta. Joulukuussa 2015 minua pyydetään mukaan Urheilu-Suomeen. Ilmoittaudun välittömästi.
Tammikuussa 2016 odottelemme sarjan virallista käynnistyspäätöstä. Nuorten MM-trillerin jäljiltä perhe nukkuu pitkälle aamupäivään. Lähden viemään kurkkukipuista tytärtä apteekkiin enkä pääse kääntymään Helsinginkadulta Urheilukadulle, sillä Mäntymäellä on tuhansia ihmisiä juhlimassa MM-kultaa paukkupakkasessa. Urheiluhulluus, jota kyynisemmät väittävät menestyshulluudeksi, on sitkeä ja ilmeisen akuutti tauti.
Urheilu-Suomen virallinen käynnistyspäätös tulee ja ajattelen, että parhaat työt tulevat tällä tavalla syliin. Seuraavana päivänä saan sähköpostia tuottaja Jussi Jormanaiselta.
Kokous on jossain niistä ikkunattomista kokoushuoneista, joita on Ison pajan kahden käytävän väliin jäävässä keskikonsolissa. (Asiaa ei voi enää myöhemmin tarkistaa, sillä Iso paja on nykyään VR:n aluetta. Onneksi tuo pitkien käytävien ja vihreäraamisten lasiovien alue on dokumentoitu hyvin esimerkiksi Studio Julmahuvin alkujuoksutuksessa ja viimeksi tv-sarjassa Myrskyn jälkeen.)
Vastaava tuottaja Johanna Aho johdattelee meidät asian ääreen. Vastaavan tuottajan tehtävä on hieman kuin junanlähettäjän touhu. Pitää saatella oikeat tyypit junaan, hahmotella reittisuunnitelma ja viittoilla juna liikkeelle. Sitten voi jäädä asemalle varustelemaan seuraavia junia.
Pekka Laine on musamies, joka on venyttänyt roolinsa rajoja. "Paatunut lörpöttelijä, sekuntiaikataulu kauhea haaste", hän sanoo itsestään. Luonnehdinta skippaa innostavuuden ja pettämättömän kyvyn kartoittaa tunteiden ja intohimojen arkeologiaa. Pekan oma urheilutausta on niukahko. Kun ennen Urheilu-Suomen ensi-iltaa tulee kutsu puhumaan Urheiluruutuun, Pekka naputtelee Facebook-päivityksen: "Tehdäänkö tänään suomalaista urheiluhistoriaa? Heikoimmalla Cooper-tuloksella ikinä Urheiluruudun haastateltavaksi."
Tuottaja Jussi Jormanaisella on meistä eniten kokemusta urheilujournalismista. Opiskeluaikoinaan yhdeksänkymmenluvulla USA:ssa hän reissasi Austinin ja Dallasin väliä tekemässä Dallasin NHL- joukkueesta juttuja suomalaislehdille. Suomeen palattuaan hän kirjoitti Hesariin urheilujuttuja useamman vuoden. Lätkäosaamisen suhteen taustamme on turvattu.
Kysymys ohjaajasta ja pääkuvaajasta nousee esiin. Ehdokkaat tulevat vastaan nopeasti: Antti Leino ohjasi noista Suomi-sarjoista kaksi ensimmäistä. Työhistoriassaan on myös komediasarjoja ja mainoksia, mutta ei mitään urheiluun liittyvää.
Iskelmä-Suomessa urakoinut Petteri Lappalainen halutaan kuvaajaksi. Voittavaa joukkuetta ei kannata muuttaa.
Kymmenen jaksoa, kymmenen teemaa, se tarkoittaa sitä, että tietyssä mielessä koko urheileva ja urheilua seuraava maa on saatava rajauksen sisäpuolelle. Samalla on tehtävä ohjelmia, jotka toimivat myös muille kuin piintyneelle urheiluyleisölle.
Mitä me haluamme näyttää? Mitä urheiluohjelmista puuttuu? Mitä erityistä meillä olisi tarjolla? Yhtenä ajatuksena on pääseminen hyvin lähelle, sekä haastatteluissa että omissa kuvissa. Ylinopeuskamera on hyvä ase. Etäisyyttä ottaen päästämme ilmoille muutamia ryhdikkäitä sivistyssanoja: millainen olisi urheilun sosiaali- ja kulttuurihistoria?
Metodi on jo selvillä. Rock-Suomesta lähtien tekijät ja kokijat oli kaivettu esiin ja tuotu studioon puhumaan kokemuksistaan. Ytimenä tässä "formaatissa" on ollut laaja haastattelumateriaali. Haastattelujen ohessa kerrontaa ohjaavat spiikit, omat dramatisoinnit ja autenttinen kuvamateriaali. Ylen arkistot täydentäisivät kokonaisuuden.
2.2.2016
Helmikuun alkuun Jussi ja Johanna järjestävät kokouksen Yle Urheilun väen kanssa. Yle Urheilu tarjoaa meille paitsi henkistä, myös konkreettista apua. Kaikki huippu-urheilijat eivät välttämättä lähde musiikki- ja kulttuuritoimittajien tentattavaksi. Paikalla kokoushuoneessa on urheilun raskasta sarjaa – Kiveen hakatut Arto Teronen ja Jouko Vuolle sekä yksi urheiluselostusgenren tunnetuimmista äänistä, Tapio Suominen.
Vuotta myöhemmin olemme hiihdon MM-kisoissa Lahdessa. Selostamossa Tapsa tykittää menemään, kun miesten 15 kilometrin kisa on kiihkeimmillään ja Iivo Niskasella on pahat mielessä. Radioselostaja Jarmo Lehtisen ääni ei kuulu kopin ulkopuolelle juuri lainkaan puhumattakaan ulkomaalaisista hissukoista. Suomisen kuulee jo kaukaa. Äänisuunnittelija Anssi Tamminen, joka myöhemmin säätää kaikkien Urheilu-Suomen jaksojen äänimaailmat kohdalleen, analysoi näin: "Tapsa käyttää palkeitaan maksimaalisesti – puskee sekä rintaäänellä että hänelle ominaisella läpitunkevalla rekisterillä. Siis koko keholla, kuten pitääkin."
Yle Urheilun toimituspäällikkö Sasha Ikonen kirjaa keskustelun aikana ylös ideoita ja teemoja, jotka voisivat toimia Urheilu-Suomen jaksojakona. Listaan tulee kaksitoista kohtaa. Listan loppupäässä: KEIHÄÄNHEITTO –> kansallinen merkitys
Urheilijat ovat epätäydellisiä kukin omalla tavallaan
28.2.2016
Olen juontamassa Oscar-gaalaa Anna Möttölän kanssa. Siihen valmistautuessa kirjoitin Ylen nettisivuille jutun, jossa jo näkyy urheilun hiipivä vaikutus mielenmaisemaan: Elokuvan ja jalkapallon outo yhteys – miten futismenestys ennustaa Oscar-menestystä. Kateuden aiheena jutussa on tanskalaisten ja ruotsalaisten menestys molemmilla alueilla – ja vastaavasti suomalaisten menestymättömyys. Urheilu-Suomen häviöjakso tuntuu yhä tärkeämmältä.
Kun samasta syystä luin nipun Oscar-kisaa koskevia juttuja, urheilijat ja elokuvatähdet sekoittuivat iloisesti. Paras noista jutuista oli Zadie Smithin Sunday Telegraphiin vuonna 2006 kirjoittama Ten Notes on Oscar Weekend.
Gaalavieraana Hollywoodissa Smith näkee ehdokkaina olevia näyttelijöitä ja tähtityrkkyjä. Miten juhlan varsinaiset tähdet eli näyttelijät sitten erottaa niistä, jotka haluavat olla tähtiä? Edelliset on epätäydellisiä. He eivät ole ritisevän ruskeita, heidän rintansa ovat aitoja tai ainakin korjausleikkaukset on tehty äärimmäisen huomaamattomasti; he ovat liian lyhyitä, kasvot ovat toispuoleisia, nenät ovat vinoja. He ovat sanalla sanoen viehättäviä. Sen sijaan tähdiksi pyrkivät naiset – "hot girls" – ovat täydellisiä.
Gaalatodellisuus on tuttu myös palkituille urheilijoille. Trimmatun vartalon sovittaminen juhla-asuun lienee ainakin ulkopuolisen mielestä helppo nakki. Silti Vuoden urheilija -gaalan katsominen tuo samanlaisia ajatuksia kuin Smithin kirjaamat. Jos gaalaihmiset ovat yhtäläisen täydellisiä, urheilijat ovat epätäydellisiä kukin omalla tavallaan. Harjoitus- tai kilpailukauden lomassa juhla-asuun pujahtaneina heidän katseessaan on vielä ripaus maanisuutta. Se ei ole mikään kimmeltävä gaalakatse.
Seppo Rätyä ei muuten koskaan valittu vuoden urheilijaksi. Maailmanmestaruusvuonna 1987 tittelin vei hiihtäjä, Marjo Matikainen.
31.5.2016
Neljän jakson sessio lakanoiden äärellä. Työ etenee, päämäärä pilkkoutuu moniksi pieniksi päämääriksi. Keihäsjakson tärkeä yksityiskohta on Seppo Räty, josta keskustellaan. "Kenellä on kontakti Seppoon? Sehän asuu siellä Tohmajärvellä. Entä jos haastattelua ei tehtäisikään Helsingissä vaan jossain lähempänä Tohmajärveä? Laskisiko se kynnystä?"
Samalla nousee esiin kysymys Rion olympialaisista. Antti ja Petteri ovat elokuussa lähdössä sinne toisen tuotannon kuvauksiin. He voisivat samalla kuvata materiaalia Urheilu-Suomeen. Keihäsjaksoa ajatellen mielenkiintoisin kohde on todennäköisin menestyjä Antti Ruuskanen. Tero Pitkämäki on toukokuussa ollut nivusleikkauksessa.
Tällaisiako urheilijat siis ovat?
4.8.2016
Tanhuvaara, yksi Suomen yhdestätoista urheiluopistosta, sijaitsee Suurijärven rannalla neljätoista kilometriä kaakkoon Savonlinnasta. Vastaanotosta neuvotaan, että etsimämme miehet ovat urheilukentällä. Antti Ruuskanen ja hänen valmentajansa Jarmo Hirvonen, tanakka ja ruskettunut kaljupää, heittelevät frisbeetä. Ruuskanen viskoo vasemmalla kädellä, vaikka on oikeakätinen. On puolipilvinen päivä, sortsikeli Järvi-Suomessa. Katselemme kun aikuiset miehet leikkivät.
On vienyt yli sata vuotta urheiluopistoperinnettä saada aikaan tämä näkymä, missä Suomen suurin olympiamitalitoivo juoksentelee urheilukentällä ja heittelee frisbeetä vasemmalla kädellä.
Opistoverkosto kasvoi 1900-luvun alkupuolella. Jos urheiluopistojen tehtävänä lakiin onkin kirjattu ihmisen monipuolinen kehittäminen, niin kyllä yhtenä kirjaamattomana keihäänkärkenä on myös se, että Ruuskasen kaltaiset erityisen kovat ja menestysalttiit urheilijat pääsevät keskittymään siihen mikä on heidän työssään olennaista.
Rion keihäsfinaaliin on seitsemäntoista päivää. Antti on kentällä valmentajansa kanssa, joten juuri nyt kentällä juoksentelu ja vasemman käden käyttäminen on viisasta.
Antti Leino ja Petteri Lappalainen ovat lähdössä reissuun Rion olympialaisiin kuvaamaan Ylen markkinointimateriaalia seuraavalla viikolla. Perillä he joutuvat keskittymään muuhun kuin kisoihin tiukasti omissa oloissa valmistautuvaan Ruuskaseen ja valitsevat viisaasti kaksi naista: Mira Potkosen ja Petra Ollin. Kylmä totuus on, että urheilun historia on melkoisen sovinistinen saaga, joka on yhteiskunnallisen kehityksen myötä taittumassa moniarvoisemmaksi.
Tuukkalan ABC:ltä Mikkelin tietämissä löydän kaupan laarista Tuomas Kyrön Uuden urheilukirjan ja Pasi Reinin kirjan Kaaret ja tarinat, jossa keihäsmestarit Nevalasta Ruuskaseen kertovat, mistä lajissa on kysymys. Siinä on sopivasti lisäaineistoa niihin pieniin haastatteluihin, joita on tarkoitus tehdä Antista. Takataskussa on hyvä olla tiedonpalasia Matti Järvisen puukeihäistä ja Pauli Nevalan viimeisestä heitosta epäonnisessa kisassa Norsunluurannikolla.
"Rintalastan alaosa ja solisluu murtuivat, olkavarren nivel tuli kuopasta pois, kaksi suurta lihasryhmää repesi."
Ruuskasen Antin katse on suora, suu helposti hymyssä, puhe tulee välittömästi ja leppoisasti ja alituiseen pienen huumorinpilkkeen kera. Tämän kaverin kanssa on helppo tulla toimeen. Tällaisiako urheilijat siis ovat? Antti Ruuskasta alkaa välittömästi ajatella Ruuskasen Anttina.
Täysitehoisia heittoja emme Tanhuvaarassa näe. Kättä pitää säästellä. Kuvaamme frisbeekisaa, vauhtijuoksuharjoittelua, salitreeniä ja lopuksi hotellihuoneessa, kun Antti hieroo ilmanpainevehkeellä reisilihaksiaan treenien jälkeen. Erityisen hieno kuva syntyy, kun ollaan hallin pimeydessä, Antti työntää ulko-oven auki ja astuu keihäs kädessä kentälle.
Myöhemmin seisoskelemme Suurijärven rannalla ja katselemme, miten Petteri lähettää kamerakopterin ilmoille. Tämä on toiseksi suurin Suomen kolmestakymmenestäkolmesta Suurijärvestä. Tieto voisi sopia johonkin pitempään urheiluselostukseen.
Paluumatkalla ajattelen, että jo tällainen muutaman tunnin kohtaaminen vaikuttaa tunteisiin. Enää ei voi olla jännittämättä Antin puolesta, kun Rion keihäskisa lähestyy.
Tero Pitkämäki "kiskaisi" 79,56-metrisen
18.8.2016
Riossa ei mene hyvin. Keihäässä Suomen heittäjät jäävät Ruuskasta lukuun ottamatta karsintaan. Kun arvokisoissa menee huonosti, se yleensä pystytään ohittamaan kohtuullisen tyynesti. Mutta kun perinteinen menestyslaji keihäänheitto pettää, kriittisiltä ääniltä katoaa kaikki kohtuus. Kyseessä on suomalaisuutta kohdannut petos. Median raportointi Riosta on tylyä. Otto Röngän kirjoitus Ylen sivuilla ei ole pahimmasta päästä:
Kirjoitan Urheilu-Suomen sähköpostiketjussa: "Hyvä että Ruuskanen sentään on mukana. On vaikutusta meidän kuvaamaan matskuun, olis mennyt liian happamaksi muuten."
Pekka kommentoi: "On todella vaikeata nyt toi urheileminen. Petran matsikin oli tuskainen. Tuli sama idis kuin nyrkkeilyssä sitä inhottavaa kiinalaista vastaan. Voisi yrittää kysyä: ottelun, kisan, juoksun yms. viimeiset hetket kun voitto hitaasti mutta varmasti liukuu ulottumattomiin. Miten paljon ne itse tilanteessa reflektoivat mitä tässä oikein tapahtuu. Muuten: kirjoituksessa yks aika paha ja toimiva vittuilu. Sana 'kiskaisi' sitaateissa."
21.8.2016
Herään kolmelta katsomaan keihästä. Ruuskanen on kuudes.
Aamupäivällä iltapäivälehtien kimpussa. Joku on tietysti käynyt pyytämässä kommentin Pauli Nevalalta: "Ei se näillä valmentajilla tule ikänä Suomen keihäänheitto nousemaan. Nämä on viimeisimpiä miehiä: Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen. Ei ole ketään. Yritä sanoa seuraava heittäjä, joka on varmasti arvokilpailussa! Valitettavasti valmentajat on tyhmiä ja tietämättömiä. Se on ongelma, ei sille voi mitään."
Ensimmäinen kieltäytyminen: Tiina Lillak
24.8.2016
Elokuun viimeisellä viikolla Jussi kirjoittaa: "Studion pystytysaikataulu onkin vielä auki... Mutta jos hyvin menee ma 5.9. iltapäivällä voisi vetää yhden vieraan ja tiistaista alkaen normaalisti 9 – 17 niin monta kuin hyväksi koetaan."
Olemme kysymyslistojen kimpussa. Pekka ja Antti tietävät Iskelmä-Suomen pohjalta, että sarja nielee yli sata haastattelua. Jokaisen haastateltavan oman tarinan lisäksi on kysyttävä kaikille yhteisiä kysymyksiä. Siten voimme editoidessa edetä yhtä hyvin elämäkerrallisesti, haastateltavan tarinoita pitkin, kuin temaattisesti, aiheita pitkin. Listaan kysymysluonnoksia:
eka oma urheilusuoritus
ihailemasi urheilija
avainkokemukset
milloin leikin loppu?
mitä teet? mikä asema yhtälössä? mitä asiaa edistätte? mikä on tärkeää?
onnistumisen ja epäonnistumisen hetket ja erot
yksityiset hetket
Jaamme vastuut sarjan kymmenestä jaksosta. Pekka saa neljä jaksoa, joukossa keihäänheitto, minä neljä jaksoa ja kaksi jaksoa jää kollektiivisen edistämisen varaan.
Haastattelubuukkaukset alkavat syyskuun alussa. Studion aikataulussa työajaksi on merkitty 09:00–17:30. Tarkoitus on tehdä pitkiä vetoja rauhallisessa ilmapiirissä, joten aikahaarukkaan mahtuu päivässä kolme haastattelua. On tilaa pitkillekin tarinoille ja kiinnostaville kiertoteille. Hyväpuheisen ihmisen kanssa puoli tuntia voi olla pelkkää introa, missä puhutaan säät, paikalletulo ja yhteiset kiinnostuksenkohteet.
Sähköposti, tekstiviestit, Facebook, puhelin. Leo Pusalle kirjoitan sähköpostia maanantaina 5. syyskuuta. Hän vastaa seuraavana päivänä.
Bingo!
Pekka kirjoittaa seuraavana päivänä: "Ensimmäinen kieltäytyminen Tiina Lillak. Ei voi mitään. Uutta matoa koukkuun."
Kaveri sylki kasivitosia koko kesän
8.9.2016
Haastattelen aamuyhdeksältä Reetta Meriläisen, joka on tottunut aamuherätyksiin Hesarissa ja Aamu-tv:n Jälkihiki-keskusteluja varten. Olennaisia määritelmiä alkaa tulla:
"Tää keihäänheitto ottaa esiin sen salaisen temperamentin. Meillä kuitenkin on räjähtävää tunnetta sisällä ja keihäänheitossa se suoritus on räjähtävä. Sä seisot paikalla, sopii meille, otat alkuaskeleet, sopii myöskin meille, sitten otat vähän vaativammat ristiaskeleet, kyllä me osataan paljon, sitten tulee se heittovaihe, joka on hirveän äkkinäinen, raju, täysin luonnoton jos katsoo hidastuskuvia, se on täysin luonnoton asento ihmiselle. Mutta sitten siinä kuitenkin sitä suota kuokkaa ja Jussia, kyllä täältä pesee. Tästä kaikesta syntyy se, että keihäänheitto on just se meille sopiva laji."
Pekka haastattelee manageri Harri Halmeen, jolta tulee analyysi Tero Järvenpään virittämisestä Pekingin kisaan 2008.
"Viimeisen viikon me valvottiin suunnilleen sitä, että hän kuivattaa sitä ruutiaan, kun hän oli semmonen ruutitynnyri. Hän koko kesän sylki kasivitosia, oli yksi maailman parhaista heittäjistä sinä vuonna. Me tiedettiin, että tässä on nyt jackpotin ainekset tässä jutussa."
Koko kesän sylki kasivitosia! Nyt alkaa olla kasassa tarinan aineksia. On ehdottomasti saatava Tero Järvenpää kertomaan Pekingin kisasta omalta kantiltaan.
9.9.2016
"Keihäs piti Suomen urheilua pinnalla silloin, kun kaikki muu vajosi."
Siinä ydinlause keihäsjakson askelmerkkien joukkoon. Juha Hurmeella on kyky nähdä urheilun suuruus ja hulluus samassa kuvassa ilman, että ne sulkevat toisiaan pois. Hurme osaa yhdistää urheilun suomalaisen kulttuurin ydinmehuun ja ihmisen evoluutioon.
"Me ihmiset pystytään hetki olemaan ilman ruokaa, suojaa, vettä ja parittelukumppania, urheilemaan ja kirjoittamaan kirjaa. Siihen eläimet ei pysty. Tää on se kulttuurimoninaisuus joka estää meidät palaamasta eläimiksi, joiden ainoa idea on purra hampaat lähimmän kaverin, uhrin kimppuun ja sillä selvä. Urheilu pitää tätä maailmaa pystyssä siinä missä kirjallisuus ja musiikki ja piirretyt elokuvat, jotka on hyvin tärkeitä. Aku Ankka."
14.9.2016
Leo Pusa. Nyt tuli isojen linjojen tarinaa: oma epäonnistuminen Münchenissä 1972, Matti Järvinen ja ryhtyminen valmentajaksi, Pihtiputaan keihäskarnevaalit, Tapio Korjus Soulissa 1988, Heli Rantanen Atlantassa 1996.
Hänelle se oli kolmen päivän loma
1.11.2016
Luen Ilta-Sanomien jutun Seppo Rädystä. Työkyvyttömyyseläke, vuositulot pohjalukemissa. Synkillä pilvillä on hopeareunus: Kuusinkertaisen arvokisamitalin elämäntilanne on kuitenkin parantunut merkittävästi, sillä kesäkuussa hänelle myönnettiin valtion täysimääräinen urheilijaeläke. Se on kuukausitasolla noin 1 400 euroa bruttona. Näin ollen Rädyn bruttotulot ovat jatkossa vuositasolla minimissään 16 800 euroa.
"Urheilijaeläke on miulle suuri helpotus. Olen eläkkeestä tosi kiitollinen", Tohmajärven jätti painottaa.
Ehkä urheilijaeläke auttaisi meidänkin asiaamme ja Seppo myöntyisi haastatteluun. Nyt puhuu Seppo!
Luen litterointia Heli Rantasen haastattelusta, se on täynnä helmiä.
"Mä muistan kyllä Rädyn Sepon. Mennään Kuortaneen urheiluopistolle ja on yhteisleiri, piti olla yhteisiä treenejä, niin kyllä se Seppo kolme päivää kahvia joi siellä kahvilassa aina silloin kun piti olla yhteiset harjoitukset. Hän ei kyllä näyttänyt pojille yhtään että paljon puntti nousee ja mitä treenejä hän tekee. Hänelle se oli kolmen päivän loma."
Riku Valleala lähettää lupaamiaan Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) keihäsgrafiikoita näytiksi. Graafikko Sára Köteleki pitää niistä ja ehdottaa, että ne yhdenmukaistetaan oman graafisen ilmeen mukaiseksi.
Seuraavalla viikolla Valleala tulee haastatteluun. Hullun keihäsprofessorin rooli ei ihan istu tasapainoisesti ja kirkkaasti puhuvalle miehelle. Valleala korostaa, miten kukin heittäjä on yksilö ja että dataa tarvitaan paljon niin huonoista kuin hyvistä heitoista.
"Keihäästä kun tehdään liikeanalyysi, siinä on yli 30 erilaista muuttujaa mitä esimerkiksi me KIHU:lla on käytetty ja analysoitu vuosien mittaan."
8.11.2016
Tapio Korjus tulee. Soulin kisan läpikäyminen on ytimenä, joten Pusan tarinalle on nyt vastinpari. Korjus myös korostaa vahvasti suomalaisen keihäänheittäjien yhteisöllisyyttä. Pihtiputaan keihäskarnevaalien merkitystä hän korostaa yhtä lailla kuin Heli Rantanen.
9.12.2016
Saan yhteyden Kimmo Kinnuseen tekstiviestillä. Hän kysyy, keitä muita olen ajatellut pyytää. Nyt näyttää hyvältä. Kerron keitä olemme haastatelleet. Sen jälkeen en kuule Kimmosta hiiskaustakaan.
Sen sijaan Leo Pusasta kuuluu. Hän on löytänyt vuonna 1972 Münchenin olympialaisissa kuvaamaansa kaitafilmimateriaalia. Se on VHS-muodossa.
Lätkä on bisnes, keihäänheitto ei ole
16.12.2016
Vuoden viimeinen haastateltava on Petteri Piironen, joka valmensi Julius Yegon ja Ibrahim Abdelrahmanin kirkkaimmille mitaleille Peking MM-kisoissa 2015. Tero Pitkämäki jäi siinä kisassa pronssille. Piironen kertoo karuja vaan ei yllättäviä totuuksia leipälajistamme:
"Afrikka ja Karibian maat on sellaisia että siellä keihäänheitto on vielä vähän vieras laji. Sieltä kumminkin löytyy isoja vahvoja, nopeita kavereita varmasti paljonkin. Jos sinne veisi miljoona keihästä per maa ja he saisi ruveta harjoittelemaan sitä, tilanne voisi olla täysin toinen. Toivottavasti näin ei käy ihan hetkeen."
Tähänastisten materiaalien pohjalta alan kirjoitella käsikirjoitusta, joka sisältää arvauksia, aavistuksia ja hurskaita toiveita osan rakenteesta. Ruuskasen tarina, Pusan tarina (München+Pihtipudas), Korjuksen/Pusan tarina, Rantasen/Pusan tarina.
"Mä aloin miettii, et voisko tää ollakin se Urheilutunnari"
12.1.2017
Aamupäivästä pidämme palaverin Jussin ja Pekan kanssa. Seuraavan viikon haastattelut perutaan, ketään ei ole tulossa. Syksyn saldo on 70 haastattelua.
Iso uutinen sen sijaan on sarjan musiikintekijä: Matti Mikkola ja Saimaa. Pekka tuntee Mikkolan ja luottaa miehen tyylitajuun, innostukseen ja kykyihin. Pidämme Urheilu-Suomen musakokouksen Ison pajan kuppilassa. Miten Urheilu-Suomi soi? Nimiä lentää ilmassa Deodatosta Rockyyn, Tuonelan joutsenesta Daft Punkiin. Pitää olla duurissa, sanoo joku.
Matti Mikkola on USA:ssa, mutta tilaus toiveineen saavuttaa hänet.
Helmikuussa tulee viestejä:
"Mä olin siel Texasissa pyörimässä muutaman viikon. Ajelin autoo kohtuu doupeis länkkärimaisemis ja altistuin hienoille musaelämyksille sekä radiossa että livenä. Mähän lähdin sinne tekee jtn musa-asioita, mut olin enimmäksee aika haluton ees miettimään mitää suomimusabznz. Mut jenkit on jenkit ja inspiroiduin tekeen junnaavaa hitaanpuoleista mut jylhää ja eeppistä diskoinstrumentaalia.Se biisi kirjotti itse itsensä. Istuin pianon ääreen ja osia tuli joku 7–8, modulaatioine ja variaatioineen n. 15. Oon nyt varovasti soitellu sitä muutamalle musalähipiiriläiselle jotka nyökkäili hyväksyvästi ja vakuutteli etten mä oo missää harhatiloissa sekoillu. No, siin oli sit ku mä kattelin niitä liihottavia kotkia siel taivaalla, niin jostain tuli kielenpäälle mäkikotka, ja että mua jotenki huvitti se ristiriita itsessään jylhänkuullosen termin ja Tapola-assosiaatioden välillä. Ja tästä ja musiikillista impulsseista mä aloin miettii, et voisko tää ollakin se Urheilutunnari. Ongelma: se on mollissa... mut mä aattelin et se teiän mollikielto tarkotti enemmän moodia ku musateoriaa? Koska mollista huolimatta tää on vähä sellai sankari. Onhan itseasias Rocky myös mollissa."
23.1.2017
Antti Ruuskanen ja Sampo Lehtola Pasilassa. Antti:
"Jos on liian viisas keihäänheittäjä se ei tule menestymään. Pitää olla pikkasen hulluutta hommassa."
Kysymys Seppo Rädystä on edelleen akuutti. Manageri Lindblom sanoo puhelimessa ohjaaja Leinolle, että hän on oikea mies hoitamaan Seppo Rädyn haastateltavaksemme. Ruuskanen puolestaan sanoo autossa Jussille, että hänen valmentajansa Hirvonen voisi onnistua hoitamaan Sepon.
27.1.17
2.2.2017
Antti ja Petteri ovat kuvaamassa Leon Pusaa tämän kotona ja Myllypuron hallissa, jossa Leo treenaa Lassi Etelätaloa. Tero Järvenpää on tulossa Tampereelta ja yrittää sovittaa duunimatkaa haastattelun kanssa. Näyttää menevän huhtikuulle. Alkuvuosi on nihkeä haastatteluille, kukaan ei liiku.
"Seppoa on itse asiassa yllättävän helppo lähestyä"
17.3.2017
Perjantaina Kiira Korpi ja Tero Järvenpää. Helppo jutella, uteliaita, avoimia. Tero osaa paremmin kuin kukaan analysoida kilpailun etenemisen, sen miten askel askeleelta ohjelmoi itsensä keskittymään, ettei ajatus harhaudu. Siksi hänen tarinansa Pekingin olympialaisten nelossijasta on kaksin verroin riipaiseva.
Tero kertoo myös Seppo Rädystä: "Seppo oli siitä erikoinen tapaus että hän pystyi heittämään vamman kanssa pitkälle. Esim. Zelezny ei pystynyt heittämään, jos hänellä oli pahempaa vammaa niin tulokset tippui hyvinkin paljon mutta Sepolla oli huippukova kipukynnys."
23.3.2017
Olisi mukava saada Seppo Rädyltä edes selkeä "ei" niin kuin Tiina Lillakilta, silloin ei tarvitse hukata aikaa miettimiseen. Kirjoitan Hesarin Jouni K. Kemppaiselle pyytäen lähestymisvinkkiä, hän vastaa näin:
"Seppoa on itse asiassa yllättävän helppo lähestyä, vaikka imagosta voisi muuta päätellä. tai ainakin minun oli. Se ei tunnu yhtään kaihtavan julkisuutta, päinvastoin, ja puhuu erittäin mielellään ja erittäin pitkään."
Saan numeron, josta Sepon äskettäin sai kiinni. Ei siellä kukaan vastaa.
Keihäsjakson alkuperäinen ydin puuttuu yhä. Rakennamme kokonaisuutta kiertäen tätä puutetta. Seposta on toki paljonkin kuvia heittämässä, puhumassa ja kävelemässä kuvausryhmää pakoon. Jokainen kuva, jokainen haastattelu on autenttinen pala Seppoa. Tultuaan nähdyksi ja luetuksi se muuttuu osaksi kertomusta Seppo Rädystä, palaksi myyttistä Seppoa. Jos emme saa omaa autenttista palaamme, joudumme yhdistelemään aiempia palasia, joudumme tukeutumaan Best of Seppo -kokoelmaan.
Asiaa voi tietysti ajatella myös Sepon kantilta. Miksi hän lähtisi mukaan tällaiseen? Ilmeisen kiusallinen juttu.
Olen nähnyt Seppo Rädyn luonnossa kerran. Etäisyyttä oli toistasataa metriä. Ari "Paska" Peltosen kanssa "selostimme" Radiomafialle yhden kilpailupäivän Helsingin EM-kisoissa 1994, kun Seppo heitti hopeaa. Lähemmäksi en näytä pääsevän.
Grafiikkaa, idän heittäjiä ja opistoheittäjiä
27.3.2017
Klo 10.45–12.30 tapahtuu viimeinen Ylen ohjelmatoimintaan kuuluva teko Isossa pajassa. Se on Alpo Suhosen haastattelu Urheilu-Suomeen. Emme puhu sanaakaan keihäänheitosta.
Maaliskuun lopulla lähetän graafikko Sára Kötelekille kolme ideaa keihäsjaksoa varten. Ensimmäisenä keihäskeräilykortit, joissa on heittäjän kuva ja tärkein saavutus. Sára toteuttaa idean nopeasti:
Sitten Leonardo da Vincin innoittamana:
Rätyviuksen mies
30.3.2017
Keihäsjakson editointi leikkaaja Juri Hietalan kanssa käynnistyy. Keihäänheiton perusjännite on viritetty kahden suuntauksen väliin, joita edustavat "idän heittäjät" ja "opistoheittäjät". Ajatus keihäänheitosta kapeana mutta syvänä kaistaleena suomalaisuutta on tässä. Mihin uskotaan, mihin tukeudutaan? Tiede vai perinne? Teoria vai käytäntö? Minä itte vai joku maisteri? Maaseutu vai kaupunki? Bror-Erik Wallenius tiivisti aiheen haastattelussa hyvin:
"Ihan kautta Suomen historian jokainen keihäänheittäjämies ja -nainen, joka on pärjännyt kisoissa, on kova äijä."
Menestys todistaa oikeassa olemisen. Menestys todistaa äijyyden. "Hiiteen lukkarit ja papit, lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa", niin kuin sanoi Jukolan Juhani. Keihäänheiton pohjalegendana on tolkuton voimamies (tai -nainen). Viimeinen tosimies, ei syö salaattia, 20 kuppia kahvia päivässä ja tupakat päälle.
Leo Pusan haastattelun myötä alkaa keriytyä auki toinen kertomus, joka liittyy epäonnistumiseen, maastamuuttoon ja Pihtiputaaseen. Se, että 60- ja 70-luvun taitteessa Suomen väkiluku laski ensimmäistä kertaa sitten sodan, on kovaa faktaa. Mutta kun tieto yhdistyy kuviin maasta- ja maaltamuuton autioittamasta maaseudusta niin kuin Kahdeksan surmanluotia -elokuvassa, tunteet lähtevät liikkeelle. Niskasen elokuvan ensimetreillä ajellaan tyhjillä teillä ja katsellaan paketoituja peltoja. Kaiken lisäksi Kahdeksan surmanluotia -elokuvaa on mahdollista käyttää. Tässä on ison tarinan aineksia.
Entä olisiko tälle käyttöä? Seitsemänkymmenluvun lopulla pihtiputaalaisbändi Ratsia lauloi kappaleessa Lontoon skidit:
Me mentäis tanssiin – konkareita
Tehtäis keikkaa – Humppa-Veikot
Juodaan viinaa – mentiin putkaan
Mitä jäljelle jää?
Me mentäis baariin – se on kiinni
Mennään Krouviin – "antaa vetää"
Mennään ulos – siellon kylmä
mitä enää nyt tehdä vois?
Yritämme sovittaa Ratsiaa keihäsjaksoon, mutta tyylilaji tökkii. Yleissoundiltaan tämä on tangojakso. Tämä on jotain, mikä sopisi Tapio Rautavaaran ohjelmistoon.
6.4.2017
Leo Pusan München-materiaalit on digitoitu, näen ne ensimmäistä kertaa. Jorma Kinnunen, Janis Lusis, Klaus Tafelmeier, Hannu Siitonen harjoituskentällä. Huojuvaa kuvaa stadionilta Virénin kympin voittojuoksun ajalta. Siirrän tiedot käsikirjoitukseen.
18.4.2017
Iso lohkaisu perusrakenteesta. Huomaamme, että Tero Järvenpään ja Harri Halmeen kertomus Pekingistä ei toimi keihäsjakson kokonaisuudessa. Teron ja Leo Pusan tarinat yhdessä vetävät kokonaisuuden liian melankoliseksi. Sitä paitsi meillä on kesto-ongelma. Jokainen tarina tarvitsee oman tilansa, karsittuina niistä katoaa elämä.
Onneksi on häviäminen. Siirrän Teron Peking-tarinan Häviöt ja tappiot -jakson käsikirjoitukseen. Siinä se toimii hienosti vähemmän tunnettuna tappiotarinana ennen Juha Mietoa ja Jani Sievistä. Sanna Rusthollkarhu aloittaa häviöjakson editoinnin.
Heitä niin, että munat tulee eteen!
23.5.2017
Keihäsjakson katselu, tuottaja Jussin muistiinpanoista:
"INTRO jotain täsmällisempää… yksityiskohta/tarinanalku + KUVIKSI itse kuvatut kuvat kun kroppa vääntyy
Helin hyviä puheita lisää: "06:55:32 Kyllä keihäänheittäjänä sun pitää olla vastaanottavainen niille ohjeille, jotka voi olla vähän karskimpiakin. Mäkin naisena sain monta kertaa kuulla sen, kun valmennusmiehiä on siellä katsomassa heittosuoritusta ja kaikki melkein sanoo että heitä niin, että munat tulee eteen. Sit mä, että okei…"
Hyviä huomioita. Tätä Heli Rantasen tarinaa en ollut huomannut!
24.5.2017
Iltapäivä editissä, eilisen keihäskatselun perusteella järjestämme alkupuolen Jurin kanssa uusiksi. Leo Pusan analyysit tunnettujen heittäjien tyylistä siirretään myöhemmäksi, jolloin ne toimivat yhdessä KIHU:n materiaalien kanssa. Jakso ei voi sukeltaa liian monta kertaa historiaan.
Antti Ruuskasen repliikki päätyy alkupuolelle: "En tiedä olenko väärässä, jos on liian viisas keihäänheittäjä, se ei tule menestymään. Pitää olla pikkasen hulluutta hommassa."
Samoin Helin "munat eteen" -läppä.
Samana päivänä tulee Riku Vallealalta meili, jossa hän antaa youtube-linkkejä KIHU:n kuvaamiin materiaaleihin. Siellä on pätkiä, joissa esitellään kameroita ja kuvaustekniikkaa. Lisäksi on virallisia liikeanalyysivideoita ("tylsempää visuaalisesti") ja joitakin highspeed-klippejä Antti Ruuskasesta ("ehkä viihdyttävämpiä").
"Jos siitä löytyy sopivia pätkiä, niin kertokaa ja toimitetaan parempilaatuiset versiot."
Olemme hyväksyneet Seppo Rädyn poissaolon, ehkä tuottaja Jussia lukuun ottamatta, hänen työnkuvaansa kuuluu olla sitkein ja periksiantamattomin. Tunnelma vapautuu, poissaolevasta on helpompi puhua. Tämä Arto Terosen määritelmä menee mukaan:
"Kyllä Seposta pitäisi jonkun kirja kirjoittaa. Riittäis kun panis otsikoksi Seppo. Se on suomalainen perusmies, mutta onneksi niitä ei oo kuitenkaan kaikki. Ei sillä tavalla perusmies, että se olisi suomalaisuuden ydin, mutta semmonen josta on helppo pitää."
5.6.2017
Koko keihäsjakson kehittelyn ajan mukana olleet ajatukset itse kuvatuista heittokuvista toteutuvat. Petteri Lappalainen ja Antti Leino saavat Pasilan kakkosstudioon Vantaan Salamoita edustavan nuoren keihäänheittäjän Tuomo Kaurilan. Tuomo heittää pressuun, heitot kuvataan ylinopeuskameralla, joka näyttää lihaksien ja jänteiden liikkeen heittohetkellä pelottavan tarkkaan. Tuomo heittää kirkkaammassa keinovalossa kuin koskaan, ja ilman paitaa, tietysti. Upeaa materiaalia introjaksoon ja koko sarjan markkinointiin.
Se on listan 139. haastattelu
14.8.2017
Urheilu-Suomen loppusuora vierähtää käyntiin elokuun puolivälissä. Ensi-ilta on määritelty marraskuun puoliväliin. Vielä viimeiset haastattelut: Bror-Erik Walleniuksen olen pyytänyt studioon uudelleen. Hänen pitää kommentoida tekemäänsä legendaarista kävelyhaastattelua Seppo Rädystä Stuttgartissa 1993. Kun Seppo puuttuu, kaikki kommentit Seposta ovat arvokkaita.
Kaikki haastattelut on tehty, viimeisenä EM-kisoihin valmistautuva koripalloilija Petteri Koponen. Se on listan 139. haastattelu.
Kauan kaivattu tunnarijakso Saimaan musiikin kanssa pudotetaan paikalleen. Keihäsjakso on viimeisiä kuvia vailla valmis. Kun lopullinen nimikin on päätetty, on aika hioa spiikit (lopputeksteissä "kertoja") lopulliseen asuun. Elokuun viimeisenä päivänä kirjoitan jakson viimeisen spiikin lopulliseen muotoonsa. Idean pohjana on itselle esitetty kysymys: kauanko keihäs on ilmassa?
Antti Ruuskanen avaa oven Tanhuvaaran urheiluopistolla, spiikki alkaa:
"Keihäs on ilmassa runsaat neljä sekuntia, mutta joskus tuo lento tuntuu kestävän iäisyyksiä. Siinä on jotain unenomaista. Ei siinä lennä pelkkä keppi, siinä lentää kaikki työ ja tuska, ajetut kilometrit, voimaharjoittelutunnit ja palaverikahvit, kyynär- ja olkapääleikkaukset, testitulokset ja analyysikäppyrät, kirkuvat otsikot ja epäilevät lehtijutut, selkääntaputtelijat ja selän takana puhujat, arvokisavalinnat, sponsorit ja tukirahat, kävyt ja kivet, frisbeet ja lumipallot, toiveet ja unelmat."
Demospiikit pois, Pekka studioon lukemaan. Sen jälkeen on aika katsoa Keihäskansa yhdessä.
5.9.2017
Palautekeskustelu klo 12.30 Jurin leikkaamossa. Juri Hietala tekee muutokset. Marcus Lönnqvist säätää värit kohdalleen. Anssi Tamminen ruuvaa äänet ja musiikit, niin ettei Pihtiputaan mummo putoa tuoliltaan, kun Saimaan tunnari alkaa soida.
Jaksojärjestys on päätetty: Keihäskansa tulee kolmantena. Ensi-ilta on 29. marraskuuta.
Kyllä Seposta pitäis joku kirja kirjoittaa
25.9.2017
Ajelen Helsingin illassa roudaamassa tavaroita. Radio on auki Yle Puheen kanavalla. Ohjelmatiedot luen myöhemmin:
"Yle Puheen urheiluillassa puhutaan sportista kaksi tuntia ajankohtaisten vieraiden kanssa. Ohjelmaan osallistuvat vuorollaan Janne Leskinen, Jouko Jokinen, Seppo Räty, Tomi Salminen, Tero Tiitu, Kai Löfgren, Petra Olli, Perttu Ruuska ja tuore MM-hopeamitalisti Anne Lantee. Toimittajina Mikko Hannula ja Jussi Putkonen."
Seison liikennevaloissa Uudenmaankadulla, kun Mikko Hannula kertoo, että Seppo Räty ja hänen yhtiökumppaninsa Esa Paasonen ovat allekirjoittaneet yhteistyösopimuksen Suomen Aikuisurheiluliiton kanssa. Sitten radiossa jutteleekin Seppo Räty levollisella äänellä, jota puhelinsoundikaan ei onnistu ohentamaan. Aihe on aikuisurheilu: "Vielä kuuskymppinen pystyy tekemään yllättävän kovia asioita. Kuuskymppinen ei jouva romukoppaan."
Kyllä Seposta pitäisi joku kirja kirjoittaa.
Katso Urheilu-Suomen kolmas jakso Keihäskansa:
