Sadan vuoden talo -blogi: 7. Sirpaleet tuovat onnea mutta rajansa silläkin

Sanotaan, että virtaavaa vettä, tulta ja nukkuvaa lasta voi katsella loputtomiin. Nykyisin myös ikkunaa. Ainakin meidän talossamme, jossa ikkunoista tuli aiottua merkittävämmät ja tavallista kalliimmat yksityiskohdat.

Juuri sen vuoksi erityisesti olohuoneen erkkeri-ikkunasta on tullut minulle hiljentymisen alttari. Jos asiat menevät pahasti pieleen, kuten tuntuu usein käyvän, istun hiljaa tuijottamassa sitä.

Se jotenkin helpottaa, kun voin itselleni todeta, että tästäkin lopulta selvittiin, vaikka sitä tehtiin kuin Iisakin kirkkoa. Ja kalliiksi tuli.

Ja kalliiksi tuli

Valoisa talo vaati paljon eri kokoisia ja näköisiä ikkunoita

Lasit eivät nostaneet ikkunoiden hintaa lähes pilviin. Ne olivat yllättävän pieni menoerä rakennuksen kokonaiskuluissa. Ikkunoista tuli kalliit niiden muodon, lasien runkorakenteeseen sijoittamisen tavan ja asentamisen vaikeuden takia.

Ei siis sen takia, että isot energiaa säästävät eristyslasit olivat paksut, lähes viiden senttimetrin vahvuiset ja kovapinnotteiset.

Halusimme talostamme valoisan, joten arkkitehti suunnitteli sellaisen. Meillä on lukuisia eri kokoisia ja näköisiä ikkunoita ovisilmästä aurinkopuutarhan kattoikkunoihin ja olo- ja makuuhuoneen erkkeristä kasvihuoneen lasiseinään.

Ne muodostavat mielestäni kiinnostavan kokonaisuuden, jonka luomiseksi arkkitehti omien sanojensa mukaan leikitteli. Hänen mukaansa se ei ole virhe. Ei minunkaan mielestäni.

Ikkunoiden asennustapa nosti kustannukset pilviin

Mahdollinen virhe on se, että hyväksyin mittatilaustyönä tehtyjen ikkunoiden asennustavan:
Ne upotettiin arkkitehtuurisista syistä poikkeuksellisen vahvan rungon ulkoreunaan ja ne kiinnitettiin rakenteeseen ilman karmeja.

Lisäksi ikkunapenkkeihin asennettiin sähkövastukset. Niiden antaman lämmön pitäisi taata, että eristepinnan ulkoreunassa olevat ikkunat eivät huurru kovallakaan pakkasella. Lämmittämisen sähkönkulutus on lähes mitätön, mutta oma askartelunsa vastusten asentamisessa toki oli.

Ikkunoiden rakennuskustannuksiin merkittävästi enemmän vaikuttanut asia on kuitenkin niiden asennustyö. Erityisesti mittaaminen. Joidenkin lasien koko ja malli aiheuttivat sen, että ikkuna-aukkoja tehtiin pitkään ja hartaasti. Erityisesti olohuoneen erkkeriä.

Joidenkin lasien koko ja malli aiheuttivat sen, että ikkuna-aukkoja tehtiin pitkään ja hartaasti.

Millintarkkaa työtä tehnyt lasitehdas tarvitsi tietysti täsmälliset mitat, jotka he olisivat mielellään ottaneet piirustusten kanssa. Sellaisia ei koskaan saatu, joten Dale otti lankkukynän ja paperia sekä mittaamisen avuksi laserin.

Siitä huolimatta tai siitä johtuen tuli mittausvirheitä. Ikkuna-asennusfirman asentajat puolestaan luottivat Dalelta saamiensa lukemien tarkistusmittauksessa vain silmiinsä ja perinteiseen mittaan. Onneksi.

Vihdoin saimme oikeat mitat, mutta niilläkään lukemilla ei vielä uskallettu tilata laseja.

Lopulta Dale teki varmuuden vuoksi vanerista ikkunalasien kokoiset sabluunat, jotka vein ikkunatehtaalle malliksi. Niiden mukaan tehtynä sekin ikkuna saatiin aukkoon sopivaksi.

Säheltäminen sinetöi hintalapun

Mutta ei tässä vielä kaikki. Isoimmat vastoinkäymiset järjestimme rakennusporukalla ihan itse. Ja mikä tuskallisinta, sen jälkeen kun kaikki ikkunat olivat jo paikoillaan asennettuina.

Työporukan säheltämiset aiheuttivat kaikkiaan kolmen erikoislasin hajoamisen. Sen takia talossamme on nyt usea minulle tärkeä hiljentymisen alttari.

Teksti: Juha-Pekka Ristmeri