Huippukapellimestari oli myös huippusellisti. Susanna Mälkki kuunteli selloäänitteitään vuosien takaa: "Olin aika sykähtynyt!"

Kapellimestari Susanna Mälkki ei soita enää selloa. "Sormiin tulee rakot niin äkkiä." Mälkki kuunteli selloäänitteitään orkesteriharjoituksen jälkeen Musiikkitalossa. Äänitteet ovat kuunneltavissa tämän jutun yhteydessä.

Susanna Mälkki pääsi aikanaan pitkälle sellistinä: jaettu ensipalkinto Turun sellokilpailussa, sellodiplomi, ensikonsertti, kolme vuotta Göteborgissa soolosellistinä ja äänityksiä Ylelle.

Nyt sellovuosista on kulunut jo yli 20 vuotta. Susanna kuuntelee Musiikkitalon lämpiössä selloäänitteitä kännykästä. Hän valitsee näytteitä sieltä täältä. Mitä muistuu mieleen?

"Muistan että musiikkitoimittaja Eeva Hirvensalo tuli pian Turun kilpailujen jälkeen juttelemaan ja ehdotti äänitystä. Hänen ansiostaan sain soittaa pianisti Eero Heinosen kanssa. Se oli nuorelle muusikolle mielettömän arvokas tilaisuus."

"Muistan myös että kun kuulin joitain näistä kappaleista pitkän ajan kuluttua, olin itse asiassa aika sykähtynyt. Ne kuulostivat aika hyviltä!"

"Se oli iloinen yllätys siksi että olin silloin tappavan itsekriittinen soittajana. Nyt kuulen näissä paljon enemmän positiivisia asioita."

Kappaleiden joukossa on yksi ehdoton suosikki, Eero Heinosen kanssa äänitetty Leoš Janáčekin Satu.

"Olen muutenkin suuri Janáček-fani. Satu on aivan mielettömän hieno kappale ja olen iloinen että sain sen tehdä Eeron kanssa. Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen."

Susanna Mälkki ja Eero Heinonen esittävät Janáčekin kolmiosaisen teoksen Satu. Äänitysvuosi 1996.

13:12

Ulkomaille opiskelemaan sellonsoittoa

Ylioppilaskevään jälkeen Susanna opiskeli sellonsoittoa vuoden verran Sibelius-Akatemiassa. Sitten veri veti muualle ja hän siirtyi neljäksi vuodeksi Ruotsiin Frans Helmersonin oppilaaksi.

Ruotsin jälkeen oli vuorossa vuosi Lontoossa, missä Susannan opettajina Kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa olivat David Strange ja Lynn Harrell.

Olin löytänyt nuottidivarista kasan Squiren sellonuotteja

Lontoo liittyy myös entisen elämän Yle-äänitteisiin, sillä niiden joukossa on brittiläisen säveltäjä-sellistin William Henry Squiren kappaleita.

"Kaikki pikku sellistit soittavat Squiren Tarantellaa, säveltäjä on siitä tuttu."

"Olin löytänyt jostain nuottidivarista kasan hänen nuottejaan ja soittelimme niitä ja testailimme mitkä olisivat kivoja."

Ylen äänitteisiin seuloutui mukaan viisi Squiren sävellystä. Ne Susanna äänitti 1994 yhdessä pianisti Martti Raution kanssa. Äänityssessiossa tallentuivat myös Edward Elgarin Lemmentervehdys ja Frédéric Brissonin Pavane favorite.

William Henry Squire: Bourree

2:31

William Henry Squire: Vanha ruotsalaissävelmä

2:47

William Henry Squire: Serenadi

2:46

William Henry Squire: Meditaatio

3:30

William Henry Squire: Maalaistanssi

2:39

Edward Elgar: Lemmentervehdys

2:49

Frédéric Brisson: Pavane favorite

2:38

Fauréta suomalaisittain

Susannan Yle-äänitteiden joukossa on vielä rypäs Gabriel Faurén kappaleita, jotka hän äänitti Eero Heinosen kanssa 1997.

"Nyt kun olen asunut Ranskassa yli kymmenen vuotta niin ymmärrän sitä tyylilajia paremmin. Soittaisin tiettyjä asioita eri tavalla."

"Soittamisen eri tavat ovat ylipäätään mielenkiintoinen asia. Esimerkiksi Frans Helmersonilla oli vähän robustimpi lähestymistapa, sillä hän oli ollut venäläisen Rostropovitshin oppilas."

"Ranskassa taas on paljon finessejä ja sellainen hienovarainen keinunta. Jotkut noista soittamistani kappaleista ovat ehkä vähän suomalaisia versioita, mutta uskon silti tavoittaneeni niissä jotain."

Gabriel Fauré: Perhonen

3:04

Gabriel Fauré: Elegia

7:42

Gabriel Fauré: Sicilienne

3:47

Gabriel Fauré: Après un rêve (Unen jälkeen)

2:56

"Faurén kappaleet olivat mielenkiintoinen prosessi, koska niistä vain Papillon, Elegia, Sicilienne ja Unen jälkeen ovat klassikoita."

"Romanssi ja Serenadi olivat ihan tuntemattomia. Moneen kertaan olen muistanut kuinka piti miettiä miten tämän nyt sitten tekisi. Oli vähän kuin olisi soittanut nykymusiikkia, ilman mitään esikuvia, keksi itse! No, nämä ovat minun tulkintojani."

Gabriel Fauré: Romanssi

3:59

Gabriel Fauré: Serenadi

3:12

Mitä sellonsoitolle tapahtui?

Sellodiplomin Susanna suoritti Sibelius-Akatemiassa 1995 opiskeltuaan sitä ennen viisi vuotta ulkomailla. Ajatus ryhtymisestä kapellimestariksi oli häilynyt jo ajatuksissa, mutta pysynyt taka-alalla.

"Diplomin jälkeen tuli tienhaara, kuten kaikille opiskelijoille tulee. Mitä nyt? Silloin oli kaksi tietä valittavana. Hain sekä kapellimestariluokalle että samalla Göteborgin sinfoniaorkesteriin soolosellistiksi."

"Kävi niin hyvin että sain molemmat paikat. Tein sitten näitä rinnakkain."

"Olihan se aika hurjaa kun matkasin Göteborgin ja Helsingin väliä, mutta oli siinä kuitenkin suora lento. Se oli omalla tavallaan vähän skitrofreenista, mutta tosi rikasta, antoisaa ja opettavaista aikaa."

"On kyllä hauskaa ajatella noita sellovuosia. Huomaan miten paljon tapaan maailmalla edelleen sellistejä, joiden kanssa olen opiskellut. Orkestereissa saattaa olla ihmisiä jotka ovat olleet kanssani samoilla kursseilla."

Kapellimestarina Paulon sellokilpailun 2018 finaaleissa

Susanna Mälkki nähdään Kansainvälisen Paulon sellokilpailun finaalien kapellimestarina johtamassa Helsingin kaupungiorkesteria.

"On hirveän hauska tehdä oman orkesterin kanssa nimenomaan sellokilpailua, koska tietysti sympatiseeraan aina erityisesti sellosolisteja. Paulossa on hieno ohjelma, siellä ei kuulla pelkästään vanhoja sotaratsuja."

Onko sellistin pakko osallistua kilpailuihin luodakseen taiteilijauran?

"Sellainen illuusio voi syntyä, mutta näin ei ole. Kilpailu ei takaa mitään kumpaankaan suuntaan. Historia tuntee kilpailuvoittajia, jotka ovat vaan hävinneet jonnekin. Siihen voi toki olla monia syitä."

"Kilpailussa ollaan kovan paineen alla. Toivon että voin olla lempeästi rauhoittava elementti finaalissa. Että kilpailijan kokemus olisi jatkoa ajatellen niin inhimillinen kuin mahdollista."

"Kyllä he sitten tulevaisuudessa tulevat tapaamaan hankaliakin kapellimestareita. Minä voin olla nyt ystävällinen."

#paulocello