Tyylikkäämpikin voisi olla - Soittotuntien kootut selitykset

Oppilas: - Onko nuo lukulasit?
Ope: - Ei, nämä on ihan tavalliset.
Oppilas: - Kyllä ne vähän tyylikkäämmät voisi olla.

Kolme kuukautta soittanut poikaoppilas kuuntelee, kun kolme ja puoli vuotta soittanut pikkutyttö soittaa omaa kappalettaan.

Poikaoppilas:
- Ope, pystyt sä antamaan takuun, että kolmen vuoden päästä mä soitan noin vaikeita kappaleita?

Tyttöoppilas:
- Kyllä se pystyy. On se niin hyvä.

Luokassa on säveltäjien rintakuvapatsaita.

Oppilas 7 v.:
- Miksi noilla säestäjillä ei ole käsiä?

Oppilas laittoi tekstarin, että on sairaana eikä pääse tunnille.

Lähdin sitten vapaan tunnin aikana käymään kirjastossa, ja siellähän oppilas istui plaraillen lehtiä. Tervehdin häntä ja kävelin ohi, koska halusin nähdä, miten hän itse päättää selvittää tilanteen.

Viikon päästä hän tuli tunnille ja sanoi, että hänelle oli edellisellä viikolla juuri tehty nielurisaleikkaus, eikä hän voinut tulla tunnille, koska oli vielä toipilas.

Oppilaskonsertti vanhainkodissa oli alkamassa, ja pianonvirittäjä työskenteli hiki hatussa soittopelin kimpussa.

Eräs mummo kuunteli virittäjää korva tarkkana ja tokaisi:
- Tosi yksitoikkonen tuo sun kappale!

Oppilas asteikkosoiton lomassa:
- Mun pitäis tuoda tänne joku HYVÄ KAPPALE, niin voitais pitää vähän hauskaa!

Miksi ei ole harjoiteltu soittoläksyjä? Miksi ei ole oltu tunnilla? Miksi nuotit ovat jääneet kotiin?
Musiikkiopistojen opettajat avautuvat soittotuntien hulvattomista selityksistä ja sattumuksista.
Uskomattomat tarinat piirtää kuviksi säveltäjä Pasi Lyytikäinen.