Yhdellä otolla kuvattu Victoria on ainutlaatuinen rikosjännäri
Berliinin aamuyössä kuvattu Victoria on huima tekninen taidonnäyte ja enemmän.
Koko elokuva yhdellä otolla. Sitä voi pitää mainostemppuna tai virtuoosinumerona, mutta yhtä kaikki kyse on peräti harvinaisesta ellei ainutlaatuisesta suorituksesta. Niinpä ajatus hakee verrokkeja, joita on kaksi ilmeistä: Hitchcockin Köysi ja Iñárritun Birdman.
Kumpikaan mainituista elokuvista ei oikeasti ole kuvattu yhdellä otolla, vaan ne on leikattu taitavasti kokoon erillisistä otoista saumattomaksi kuvavirraksi. Sen sijaan Sebastian Schipperin ohjaama Victoria todella on purkitettu kerralla eikä se tapahdu pienessä tilassa.
Yli kaksituntisen rikosjännärin kuvaaminen vaati tiettävästi kolme yritystä. Hyvin harva on tätä ennen onnistunut sellaisessa, vielä harvempi tuloksin, jotka oikeasti kelpaavat kansainväliseen teatterilevitykseen.
Yhden oton tekniikka on vaikuttava demonstraatio tekijöiden ammattitaidosta, niin kuin vaikka toisinaan nähdyt suorana lähetyksenä toteutetut tv-sarjojen jaksot. Mutta siinäpä onkin banaali vertailukohta. Mitä aidosti arvokasta tällainen erikoisuuden tavoittelu voi tuoda elokuvaan?
Otetaan vertailuun vielä yksi elokuva: Sheriffi eli High Noon. Kuten siinä, myös Victoriassa tapahtumien sitominen "reaaliaikaan", tikittävään kelloon, tuottaa klaustrofobisen lisäjännitteen. Heti Victorian ensimmäisellä minuutilla katsoja turhaan odottaa leikkausta toiseen kuvaan ja muistaa yhtäkkiä, että koko draaman on tapahduttava kahdessa tunnissa.
Tämä on vähän kuin Rififi peilimaailmassa: kuukausien, vuosien suunnittelutyö ja virheetön koreografia ovatkin kameran takana, siis samassa maailmassa, josta käsin katsoja seuraa näennäisen sattumanvaraisesti eteneviä tapahtumia. On tehty valtava työ, jotta esiin on saatu ikään kuin tislattua haihtuvan pieni hetki – suurkaupungin erään yön vaihtuminen aamuksi.
Vaikka osa katsojan kokemasta jännityksestä koskee elokuvan teknistä onnistumista, tunne vuotaa seinän toiselle puolelle ja värittää toimintaa valkokankaalla. Syntyy ylivirittynyt tila, jossa kokonaisia ihmiselämiä väkivaltaisesti rikkovien tapahtumien rajuus korostuu.
Victorian nimihenkilö on tyypillinen miljoonakaupunkidraaman hahmo: anonyymi nuori ihminen vieraassa paikassa, vailla siteitä, vailla tietoa tulevaisuudesta, avoinna mahdollisuuksille, joita sattuma voi tuoda eteen. Sebastian Schipperin elokuva tuo eloa vanhaan kliseeseen suuren kaupungin miljoonasta tarinasta: tässä on yksi niistä.
Victoria on palkittu mm. kuudella Saksan kansallisella elokuvapalkinnolla ja Berliinin Hopeisella karhulla kuvauksesta.
Victoria, Saksa 2015. Ohjaus Sebastian Schipper. Pääosissa Laia Costa, Frederick Lau, Franz Rogowski
Victoria nähdään Teeman elokuvafestivaalilla torstaina 29.11. klo 21.40 ja on Areenassa katsottavana kuukauden ajan.
