Kaksoiselämää on film noir -klassikko murhanhimoisesta mustasukkaisuudesta
Pääosa-Oscarin vei vuonna 1948 Ronald Colman roolistaan jännärissä, jossa näyttelijä esittää Othelloa ja samastuu liikaa mustasukkaiseen roolihahmoonsa. Miklós Rózsa palkittiin Oscarilla musiikista.
Oscar-viikon Kino Klassikko torstaina 21.2.2019 klo 21.00. Areenassa 7 päivää.
Elokuvaohjaaja George Cukor ja hänen ystävänsä, käsikirjoittaja-aviopari Garson Kanin ja Ruth Gordon olivat töpinöissään uudesta elokuvaideastaan Kaksoiselämää. He halusivat sen päärooliin aluksi Laurence Olivierin, mutta kun tämä ei ollut saatavilla, Cukor lähestyi toista arvostettua brittinäyttelijää Ronald Colmania suurin lupauksin:
"Gar ja Ruth Gordon ovat kirjoittaneet roolin, jolla voi voittaa Oscarin. Sinä olisit loistava siinä ja aiomme rakentaa koko tuotannon tuon tavoitteen saavuttamiseksi."
Cukor tiesi mitä sanoi. Ronald Colman sai elokuvasta uransa ainoan Oscarin. Kaksoiselämää sai toisen Oscarin Miklós Rózsan tunnelmallisen kiihkeästä musiikista.
Cukor, Kanin ja Gordon saivat tyytyä ehdokkuuksiin, mutta elokuva käynnisti heidän erittäin hedelmällisen yhteistyönsä, joka tulevina vuosina tuotti useita komediaklassikoita, joukossa Aatamin kylkiluu, Eilen syntynyt ja Amor sekaantuu peliin.
Oscareita he saivat kuitenkin yhä odottaa: Cukor sai sellaisen vasta vuonna 1964 My Fair Ladyn ohjauksesta ja Ruth Gordon sai odottaa vuoteen 1968, jolloin hän sai palkintonsa – ei käsikirjoittajana vaan näyttelijänä Rosemaryn painajaisesta (joka esitetään Teemalla 13.4.2019). Kanin sai tyytyä pelkkiin ehdokkuuksiin.
Kolmikon yhteiset elokuvat olivat lähes kaikki komedioita, paitsi tämä Kaksoiselämää, joka on yhdistelmä melodraamaa, film noiria, b-elokuvaa ja murhadekkaria. Sitä leimaa myös aito kosketus teatterimaailmaan ja sen ihmisiin, jotka olivatkin Cukorille hyvin tuttuja hänen elokuvia edeltäneeltä teatteriuraltaan.
Kaksoiselämässä Colman esittää itsekeskeistä ja suosittua näyttelijää, jolla on tapana eläytyä rooleihinsa koko mahtipontisella persoonallaan. Tämä samaistuminen ei jää kuitenkaan vain teatterin lavalle vaan jatkuu myös oikeassa elämässä, jossa mies tuntuu jatkuvasti vetävän jotain roolia.
Kun tämä Anthony John innostuu näyttelemään Shakespearen Othelloa, tulee esityksestä jälleen iso hitti mutta samalla tähtinäyttelijä alkaa vinksahtaa lopullisesti.
Mustasukkaisuudessaan murhanhimoon ajautuvan Othellon tulkitsija haikailee ex-vaimonsa (ruotsalainen Signe Hasso) perään samalla kun hän tutustuu kohtalokkaasti kuppilan homssuiseen tarjoilijattareen (läpimurtoaan tekevä Shelley Winters).
Kaksoiselämää oli myös Patrick McGilliganin George Cukorista (1899–1983) kirjoittaman elämäkerran nimi. Cukorin homoseksuaalisuus oli Hollywoodissa julkinen salaisuus mutta salattava todelliselta julkisuudelta lähes koko 51-vuotisen uran ajan. Tuon uran tunnetuimpia elokuvia olivat Kamelianainen, Skandaalihäät, Kaasuvalo, Tähti on syntynyt ja My Fair Lady, mutta kaikki oli ollut tuhoutua kerralla, kun Cukor sai potkut Tuulen viemää -elokuvan alkuperäisen ohjaajan tehtävistä.
Vaikka Cukor itse inhosi mainettaan "naisten ohjaajana", vuosikymmenestä toiseen suurimmat ja usein "vaikeat" naistähdet, kuten Greta Garbo, Ingrid Bergman, Judy Holliday, Judy Garland, Ava Gardner, Sophia Loren, Marilyn Monroe ja Audrey Hepburn loistivat hänen elokuvissaan, erityisesti se toinen Hepburn – Katharine, jonka kanssa Cukor teki peräti kymmenen elokuvaa.
Kaksoiselämää (A Double Life), USA 1947. Ohjaus George Cukor. Pääosissa Ronald Colman, Signe Hasso, Edmond O'Brien, Shelley Winters.
Artikkeliin korjattu Signe Hasso norjalaisesta ruotsalaiseksi ja valokuvan naisnäyttelijän nimi Shelley Wintersistä Signe Hassoksi 22.2.
Oscarit Teemalla suorana aamuyöllä 25.2.2019 ja uusintana saman päivän iltana klo 20.
