Ilman jaloa elinluovuttajaa Ilkka Vass ei olisi hengissä – lahjasydän on sykkinyt hänen rinnassaan jo 30 vuotta

Ilkka Vassin rinnassa sykkii toisen ihmisen sydän. Se ei ole lainasydän vaan lahjasydän, hän määrittelee. Hän tietää sydämen luovuttajasta vain yhden asian: tämä on ollut jalo ihminen.

Ilkka Vassille päivän paras hetki on aamu.

– Joka aamu, kun herään hengissä, on päivän paras hetki, hän sanoo rauhalliseen ja varmaan tyyliinsä.

Vass täyttää kesällä 70 vuotta, mutta ei ole vielä täysipäiväisesti eläkkeellä. Hän on toiminnanjohtajana kaltaistensa potilaiden etujärjestössä, eli Sydän- ja keuhkosiirrokkaat - SYKE ry:ssä.

Hän tietää, miltä uuden elimen odottaminen ja saaminen tuntuu, ja siksi hän toivoo mahdollisimman monen allekirjoittavan elinluovutuskortin.

Sydämensiirron lykkääntyminen oli kova isku

Ilkka Vass oli mies parhaassa iässään, kun hänelle kerrottiin, että elinaikaa on vain muutama kuukausi. 39-vuotias sydän ei enää jaksanut lyödä. Ainoa vaihtoehto oli sydämensiirto.

Vass oli kärsinyt suvuittain esiintyvästä kolesteroliaineenvaihdunnan häiriöstä. Sen seurauksena hänellä oli ankara sepelvaltimotauti, jota oli jo hoidettu sydämen ohitusleikkauksella.

– Pärjäsin muutaman vuoden, mutta sitten sydämen kunto heikkeni ja tuli rytmihäiriöitä, jotka olivat erittäin hankalia eikä niihin ollut hoitokeinoja. Lisäksi sepelvaltimotauti eteni, joten käytännössä sydän oli jo loppu.

Helmikuussa 1989 hän joutui Meilahden sairaalaan Helsinkiin hankalien rytmihäiriöiden vuoksi. Osastolla hän odotti hetkeä, jona lääkäri tulee kertomaan, että nyt siirre on löytynyt.

Näin tapahtuikin – mutta itse asiassa useammin kuin kerran.

– Ensimmäisellä kerralla siirteen lähemmässä tarkastelussa kävi ilmi, että se ei ollutkaan siirtokelpoinen vaan siinä oli vamma tai ruhje eikä sitä voitu hyödyntää.

Se oli kova isku. Yön yli nukuttuaan Vass rauhoittui.

– Tieto siitä, että vähääkään viallista tai virheellistä siirrettä ei käytetty, oli tietysti lohduttava, ja toivo siitä, että kunnollinen vielä löytyy, eli kuitenkin.

Hän on ollut jalo ihminen, kun on suostunut luovuttamaan elimensä toiselle.

Ilkka Vass

Uutta elintä odottaa paraikaakin yli 500 suomalaista kotona tai sairaalassa. Elinsiirtoihin tarvitaan sydänten lisäksi munuaisia, maksoja, keuhkoja, haimoja ja ohutsuolia.

Vassin odotus sairaalassa jatkui, ja vihdoin toukokuussa kirurgi toi ilouutisen: sydänsiirre oli löytynyt.

– Tehtiin leikkausvalmistelut, minut vietiin leikkaussaliin ja annettiin esilääkitys. Siellä kirurgi tuli sitten viereeni ja sanoi, että kuule, nyt onkin niin, ettei tätä siirretä voidakaan käyttää.

Syynä oli väärinymmärrys.

– Luovuttajan piti olla -53 syntynyt, jolloin hän olisi ollut iältään optimaalinen, mutta kävi ilmi, että hän olikin tosiasiassa 53-vuotias. Hän oli aika selkeästi vanhempi kuin minä, joten sitä sydäntä ei käytetty ja minut vietiin takaisin osastolle.

Seuraava yönä kolmas kerta toden sanoi.

– Aamulla klo 4 yöhoitaja tuli herättämään. Sanoi, että nyt lähdetään leikkaussaliin, siirre on löytynyt.

Vass oli kuitenkin epäluuloinen ja kyseli hoitajalta, oliko tämä ihan varma.

Tällä kertaa luovuttajan sydän kelpasi. Se oli Vassille uuden elämän alku. Hän oli 27. sydänsiirteen saanut aikuinen suomalainen.

Sydämensiirto nosti fyysistä kuntoa ja elämänlaatua

Toukokuussa 2019 siirrosta tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta, ja Ilkka Vass aikoo keittää kahvit lahjasydämensä kunniaksi.

Sydämensiirto on iso leikkaus. Se kestää 6–8 tuntia ja potilaan kunto on yleensä hyvin heikko. Toipuminen voi Vassin mukaan olla tavattoman nopeaa, kuten hänenkin tapauksessaan.

– Juuri ennen leikkausta, ennen siirtoa, pystyin hädin tuskin käymään 10 metrin päästä olevassa wc:ssä. Kun kolmen viikon kuluttua siirrosta minut kotiutettiin, kävelin Meilahden sairaalan 15 kerrosta ylös alas käytännössä hengästymättä.

Vass arvioi, että kaikkiaan kuntoutuminen kestää vuoden verran, mutta kun hapen saanti on turvattu, niin fyysinen kunto ja elämänlaatu nousevat nopeasti.

Vass tietää lahjasydämen luovuttajasta vain yhden tärkeän asian

Suurimmat kriisit Voss koki ennen leikkausta. Mielessä risteili paljon kysymyksiä, kun ei tiennyt, kuinka pitkään elämä jatkuu. Kelpaanko siirtopotilaaksi? Löytyykö uusi sydän ajoissa? Tuleeko hylkimisreaktioita?

Jälkikäteen hän sanoo, että koko prosessi: sairastuminen, siirtoleikkaus ja kuntoutuminen, oli tietenkin mankeli, jonka aikana tuli pohdittua tarkasti elämän tarkoitusta.

Normaalisti luovuttajaa ei tunneta, mutta Voss sanoo tietävänsä sydämensä luovuttajasta yhden tärkeän asian.

– Siirto on tehty vanhan lain aikana, jolloin edellytettiin potilaan omaa suostumusta. Niinpä tiedän, että hän on ollut jalo ihminen, kun on suostunut luovuttamaan elimensä toiselle.

Vass neuvoo, että elinluovutustahto on yhä hyvä ilmaista kirjallisesti, koska se nopeuttaa elinten ja kudosten siirtoa.

Jokainen voi tehdä elinluovutustestamentin esimerkiksi Omakanta.fi-sivustolla. Vaihtoehtoina ovat paperinen elinluovutuskortti ja älypuhelimen sovellus. Lue lisää elinluovutuskortin teosta.

Kuuntele Ilkka Vassin ja munuaissiirrännäisen saaneen Veera Holapan tarinat Areenassa.