Maailmalla huikeaa uraa tekevä Jasper Pääkkönen on perhokalastaja, saunamies ja näyttelijä – ja juuri tässä tärkeysjärjestyksessä!
Kalastaminen ja luonnossa liikkuminen ovat kuuluneet Jasper Pääkkösen elämään siitä lähtien, kun onki on pysynyt kädessä. Itseoppinut näyttelijä tekee tällä hetkellä kansainvälistä uraa ja kalenteri täyttyy tv-sarja- ja elokuvarooleista. Luonnosuojelun vuoksi kiireinen näyttelijä on kuitenkin valmis muuttamaan aikataulujaan.
Jasper Pääkkösen missiosta kertova Arkistomatka -ohjelma kuuluu Ylen I love muovi -kampanjaan. Sen jälkeen näemme Teeman Elävän arkiston paketissa ohjelman Prisma: Lohi - Joki vuodelta 1982. Teemalla torstaina 25.4. klo 22.30, perjantaina 26.4. klo 15 ja maanantaina 29.4. klo 12.
Intohimoisesta kalastajasta kasvoi kalojen suojelija
Kolmentoista sähköpostin ja kahden kuukauden aikataulusäätämisen jälkeen tapaaminen Jasper Pääkkösen kanssa Suomessa onnistui. Jos haastattelun aiheena olisi hän itse, tai hänen näyttelijäntyönsä, niin aikaa ei olisi Jasperin kalenterista löytynyt. "Itsestä tai omista elokuvasaavutuksista puhuminen ei tunnu millään tavalla merkitykselliseltä", Jasper painottaa.
Jasperin lyhyellä Suomen piipahduksella kävimme kahdessa hänelle tärkeässä paikassa: saunassa ja virtaavan veden äärellä. Rakkaus luontoon ja kalastukseen on tehnyt Jasper Pääkkösestä myös aktiivisen luonnonsuojelijan.
"Itsekkäästi ajatellen haluan, että lapsillani ja heidän lapsenlapsillaan on tulevaisuudessa kaloja, joita kalastaa”, Jasper toivoo. Hän muistuttaa, että lähikalan syöminen olisi meillä Suomessa ympäristön kannalta kestävin tapa käyttää eläinpohjaista proteiinia.
“Valitettavasti meidän kalakantamme ovat maa- ja metsätalousministeriön toimesta hoidettu niin surkeaan tilaan, että kalatiskillä iso osa tarjolla olevasta kalasta on tuontitavaraa".
Koen, että julkisuuden henkilönä minulla on suoranainen velvollisuus puhua jostain merkittävämmästä asiasta kuin vain itsestäni tai töistäni.
Jasper Pääkkönen näkee merkkejä siitä, että hänen vuosia jatkunut kampanjointinsa, julkiset kannanottonsa ja pyrkimyksensä vaikuttaa politiikkaan alkavat vihdoin kantaa hedelmää: “Tietoisuus siitä, että Suomessa on uhanalaisia kaloja on selvästi lisääntynyt“, Jasper iloitsee. Onnistumisen tunne voi tulla monesta asiasta, mutta ympäristönsuojelussa asioiden eteenpäin saaminen on Jasper Pääkköselle tärkeintä.
“Tuleehan siitä hyvä fiilis, kun onnistuu jossain vaikkapa Löylyn kaltaisessa hankkeessa, tai kun onnistuu elokuvaroolissa, mutta vasta luontoaktivismin kautta koen saaneeni aikaiseksi jotain, jolla on oikeasti merkitystä”, Jasper sanoo vakavana.
Leikkipaikkana Kansallisteatteri ja teatterikouluna Salatut elämät
Japser Pääkköselle näyttelijänura tuli verenperintönä. Jasperin isä Seppo Pääkkönen ja setä Antti Pääkkönen ovat kumpikin näytelleet muun muassa Suomen kansallisteatterissa.
“Kun pyöri lapsuutensa Kansallisteatterin käytävillä, niin oli hyvin luonteva ajatus, että näytteleminen voisi olla minunkin juttuni”, Jasper toteaa.
Hänen näyttelijänuransa ei kuitenkaan alkanut ihan perinteisen kaavan mukaan harrastajateattereiden ja Teatterikorkeakoulun kautta. Hän päätti pyrkiä yleisen koekuvauksen kautta supersuosittuun tv-sarjaan Salattuihin elämiin, ja pääsi.
Jasper oli vasta 18-vuotias, kun ura miljoonayleisön keränneessä tv-sarjassa alkoi. “Faija varmaan vaan mietti, että toivottavasti tuossa käy hyvin.Varmaan oli myös luottoa minuun, kun hän koki, ettei hänen tarvinnut antaa neuvoja tai ohjeita”, Jasper muistelee.
Oma elämä on pysynyt hyvin salassa
Jasper Pääkkösestä tuli yksi “Salkkareiden” suosituimmista tähdistä, mutta jalat pysyivät tiukasti maassa, tai paremminkin kahluusaappaat koskessa. Jasperia yritettiin tuon tuostakin saada julkisuudessa avautumaan henkilökohtaisista asioistaan, mutta hän puhui vain perhokalastuksesta.
“Tein selväksi toimittajille, että mitään henkilökohtaista en kerro, mutta kalastuksesta voin puhua, ja vaikka kuinka paljon. Joskus kun viesti ei mennyt perille, piti haastattelu vain lopettaa. Ilmeisesti perhokalastus ei kiinnostanut mediaa tarpeeksi”, Jasper nauraa pilke silmissä.
Istuimme siinä pääsiäisaterialla ja ikkunan takana roikkui tyttöjä tikapuilla räpsimässä meistä valokuvia.
Salkkareiden aikaan julkisuutta ja faneja tuli ovista ja ikkunoista. Jasperin isälle Seppo Pääkköselle on jäänyt erityisesti mieleen yksi pääsiäisateria. Kesken ruokailun hän hämmästeli, että onko noussut ukonilma, kun sisällä näkyy outoja välähdyksiä. “Istuimme siinä pääsiäisaterialla ja ikkunan takana roikkui tyttöjä tikapuilla räpsimässä meistä valokuvia,” Seppo Pääkkönen nauraa.
“Muistan kun vanhemmat pelkäsivät, että fanit varastavat meidän kissan, kun se kulki vapaana siinä pihapiirissä”, Jasper jatkaa muistelua. Jotain suosion määrästä kertoo, että fanit soittelivat Jasperin naapureidenkin ovikelloa ja kysyivät saavatko ottaa heistä valokuvia, he kun ovat Jasperin roolihahmon “Sakun” naapureita.
Jasper Pääkkönen oli vain 18-vuotias kun salkkarihuuma alkoi, mutta hän ei ollut lähtenyt alalle julkisuuden vuoksi. “Kun olin ollut parisen vuotta Salkkareissa, ajattelin, että nyt tässä roolissa ei ole enää hirveesti opittavaa ja kun samalla tuli uusia työtarjouksia, niin oli helppo päätös jatkaa eteenpäin. Ei siinä julkisuudella ollut mitään painoarvoa. Uuden oppiminen oli ja on edelleen tärkeintä”, Jasper pohtii näyttelijänuraansa.
Onnistumiset vievät eteenpäin, mutta mitään ei saa ilmaiseksi
Salkkareiden jälkeen Jasper Pääkköselle on tullut toinen toistaan mielenkiintoisempia työtarjouksia. “Ajattelin ensimmäisestä roolista lähtien, että jos seuraava työ ei enää avaa yhtään ovea, että jos mulla ei olekaan enää yhtään mielenkiintoista leffahanketta tiedossa, niin sitten on pakko miettiä jotain muuta ammattia. Nyt 38-vuotiaana alkaa olla vähän liian myöhäistä miettiä mitään muuta”, Jasper nauraa.
Kansainvälisten roolien saaminen vaatii valtavasti panostusta. "Niiden eteen on pitänyt viettää hirveästi aikaa ulkomailla, tehdä tuhansia tunteja töitä ja käyttää paljon rahaakin".
Näyttelijän täytyy saada mahdollisimman hyvä agentti, jolla on taitoa ja suhteita ja joka voi avata ovia koekuvauksiin. Vasta koekuvauksissa näyttelijä itse voi näyttää kykynsä.
“Agentti ja casting director eli roolittaja käyvät keskusteluja siitä minkälaisia näyttelijöitä ylipäätään kutsutaan koekuvauksiin. Siinä vaiheessa näyttelijällä ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa pääseekö edes yrittämään roolin saamista”, Jasper kertoo. Jos kutsu sitten koekuvauksiin käy, niin näyttelijä ilmestyy paikalle, tekee parhaansa ja jää odottelemaan tuloksia.
Olin menossa kalastusreissulle Bolivian viidakkoon ja olin välilaskulla Miamissa, kun agentti soitti, että nyt olisi rooli Spike Leen elokuvassa.
Jasper Pääkkönen oli päässyt Spike Leen BlacKkKlansman -elokuvan koekuvauksiin ja jäi odottelemaan tuloksia. Agenttien kautta hän oli kuullut, että hänellä olisi mahdollisuus saada rooli. Virallista tietoa, tai työtarjousta ei ollut kuitenkaan tullut ja Jasper oli matkalla, kuinkas muutenkaan, kalastus- ja kuvausreissulle syvälle Bolivian viidakkoon.
“Olin välilaskulla Miamissa, kun agentti soitti, että nyt on työtarjous tullut ja kuvaukset alkavat kolmen viikon päästä!” Linjalla oli hetken hiljaista. Sitten Jasper kertoi agentille, että on matkalla viidakkoon viikon mittaiselle kalastusreissulle.
“Kysyin agentilta, että voinko oikeasti kadota viikoksi. Agentti vastasi, että ei ole ihan varma. Mutta hän tuntee minut ja intohimoni, joten hän totesi, että ethän sinä voi sitä reissua peruakaan. Otetaan siis riski”, Jasper muistelee ikimuistoista puhelua.
“Kyllähän siinä oli monenlaisia tunteita mielessä. Samaan aikaan tuntui tosi absurdilta ajatus, että voisiko edes olla tilannetta, jossa suomalainen näyttelijä yhtäkkiä voisi olla lähellä saada roolin Spike Leen elokuvasta ja samaan aikaan oli fiilis, että nyt taisi käydä niin”, Jasper hymyilee.
Matkalla viidakkkoon Jasper mietti, että jos jokin siinä vaiheessa menisi pieleen, niin ainakin hänellä olisi sopimus todisteena siitä, että hänellä olisi ollut iso rooli Spike Leen elokuvassa.
Ohjaaja Spike Lee puhuu Jasperista Yle Uutisten haastattelussa
Jasper katosi viikoksi viidakkoon. “Kun palasin puhelinlinjojen ulottuviin, niin ensimmäiset viestit oli agentilta ja kirjoitettu isoilla kirjaimilla: SOITA HETI! SINUA TARVITAAN YLIHUOMENNA NEW YORKISSA!"
Siitä alkoi kiireellinen työlupahakuprosessi. Ensin Helsinkiin ja siellä Yhdysvaltojen konsulaattiin työlupaa hakemaan ja sieltä suoraan New Yorkiin kuvauksiin. “Olin onneksi varautunut ja kerännyt monta kuukautta tarvittavia papereita, jos tulisi juuri tämänkaltainen tilanne."
Myös keskellä ei mitään törmää muoviin
Jasper Pääkkönen on käynyt kalareisuilla todella syrjäisillä seuduilla ja muovia löytyy valitettavsti jo kaikkialta. Yksi viimeisimmistä kalareissuista vei Jasperin keskelle Intian valtamerta. Upeat maisemat, kilpikonnia, kaloja - ja muovia.
“Missään päin maailmaa ei ole enää semmoista paratiisisaarta, missä muovijätettä ei olisi”, Jasper sanoo synkkänä.
Jokainen voi kuitenkin omilla toimillaan suojella luontoa ja hidastaa ilmastonmuutosta. Jasper joutuu lentämään paljon työnsä vuoksi. “Lentäminen on valitettavasti välttämätöntä tässä ammatissa ja poden siitä huonoa omatuntoa. Lasken oman lentämisestä tulevan hiilijalanjälkeni ja ostan sitten kymmenkertaisen määrän kompensaatiota. En halua missään nimessä omalla olemisellani lisätä kasvihuonekaasuja", Jasper sanoo.
Patoja vastaan paremman ympäristön puolesta
Jasper Pääkkönen on puhunut vuosia patojen purkamisen puolesta. "Eikä kyse todellakaan ole pelkästään kaloista, vaan padot ovat tuhonneet valtaosan Suomen virtavesiluonnosta. Suomessa ei vielä ole nähty yhtään merkittävää jokien ennallistamishanketta, jossa padon tilalle olisi palautettu luonnonmukainen koski. Maailmalta löytyy iso liuta esimerkkejä purkuhankkeista. Uskaltaisin väittää, että kalat eivät monessa tapauksessa ole niiden suurin voittaja. Jokien ennallistamisesta hyötyy paljon laajemmin sekä luonto että alueen asukkaat."
“Jos en ihan väärin muista, Suomessa oli aikoinaan 35 Itämereen laskevaa vapaasti virtaavaa lohijokea. Nyt meillä on jäljellä kaksi, tai jos tarkkoja ollaan niin puolitoista, koska Tornionjoki on puoliksi Ruotsin puolella”, Jasper hymähtää.
Kävelymatkan päästä Jasperin lapsudenkodista löytyy yksi padon pilaamista joista. Helsingissä Vanhankaupunginkoskella voi joka syksy nähdä surullisen näyn. “Taimenen kutuaikaan padon äärellä ei tarvitse kauaa seistä, kun näkee kiviä päin mätkähteleviä meritaimenia”, Jasper kertoo. Näky vetää hiljaiseksi. Erittäin uhanalaiseksi luokiteltu kala tekee turhaan kaikkensa päästäkseen padon läpi lisääntymisalueilleen.
Saimaannorppia silppuriin?
Vanhankaupunginkosken padon äärellä Jasper kertoo toisen esimerkin padon vaikutuksista. Merelle pyrkivät äärimmäisen uhanalaiset ankeriaat päätyvät helposti voimalan turbiiniin, silppuuntuvat tai vääntyvät muodottomiksi. "Jos Saimaalla olisi norppia säännöllisesti silppuava laite, niin siitä voisi nousta arvatenkin hieman keskustelua. Ankerias ei nauti samaa suojelua, vaikka sen pitäisi", Jasper puuskahtaa.
"Vanhankaupunginkosken pato siinä jokisuulla toimii täydellisenä tulppana noin kymmenelle kalalajille ja ainoastaan vahvimmat niistä eli käytännössä lohikalat pääsevät nousemaan itähaaran jyrkästä tekokoskesta ylös".
Semmoista tilannetta ei ole olemassa, että käyttäisin tietoisesti vesivoimaa.
Jasper Pääkkönen on tehnyt vuosikausia töitä uhanalaisten kalojen suojelemiseksi ja samalla hän on perehtynyt vesivoimaan. “Kotiläksyt pitää osata, jos aikoo julkisesti perustella asioita”, Jasper toteaa. Puheet vesivoiman ympäristöystävällisyydestä hän kuittaa “ihan käsittämättömiä.”
“Mielikuva vesivoiman ympäristöystävällisyydestä on yksi nerokkaimmista viherpesukampanjoista mitä meillä on ikinä tehty. Vesivoimaa kutsutaan siis ympäristöystävälliseksi, kun se on muun muassa tuhonnut lähes 90 prosenttia meidän lohikannoista. Näin vain yhtenä esimerkkinä. Puhumattakaan muista kaloista ja ympäristöarvoista. Nykyään myös tiedetään, että vesivoima on aika iso kasvihuonekaasujen lähde”, Jasper luettelee.
Suomessa on kymmeniä pieniä alle yhden megawatin vesivoimaloita, joiden energiantuotanto suhteessa ympäristöhaittoihin pistää väkisinkin pohtimaan niiden tarpeellisuutta. Vantaajoen Vanhankaupunginkosken voimala on yksi näistä pienvoimaloista. WWF (Maailman luonnonsäätiö) Suomi on esittänyt, että tulevaan hallitusohjelmaan otettaisiin tavoitteeksi sadan turhan padon purkaminen.
“Esimerkiksi Vanhankaupunginkosken padon purkaminen ja joen vapauttaminen palauttaisi vanhan kulttuurimaiseman ja kymmenkunta kalalajia saisi paremmat elinmahdollisuudet”, Jasper muistuttaa.
