”Miten en ole tiennyt, että tällaista on olemassa!” - Visual EP on spoken wordin ja musiikin intiimi liitto
”Miten en ole tiennyt, että tällaista on olemassa!” Yleisö tungeksii ulos juuri päättyneeltä klubilta ja on haltioissaan. Ääneen esitettävä runous, spoken word, ei ole enää mitään pienten piirien underground-touhuilua vaan matkalla kohti mainstreamia.
Veera Ojola seisoo lavalla silmät kiinni, Ümit Bedretdinin musiikki soljuu ja saa Ojolan liikkumaan hiljaa mukana. Kun hän alkaa puhua, yleisö vaikenee. Spoken word kutsuu kuulijan hiljentymään sanojen äärelle.
“Kun aloitin esiintymisen tuntui hyvältä, että jengi keskittyy vaan siihen mitä sanon. Ei siihen olenko hyvä räppäämään tai laulamaan. Mulle tärkeintä oli se, että teksti on niin hyvä, että sen sanat onnistuisivat tavoittamaan kuulijan tunteet ilman mitään kikkailua”, Ojola pohtii.
Äänikirjojen kulutus kasvaa, podcastien kuuntelu lisääntyy. Samaan aikaan biittiin puhuttu suomirap uhkaa syrjäyttää suomirockin melodioita. Jopa tekstiviestit lähetetään monesti mieluummin ääniviesteinä.
Ei siis mikään ihme, että runouskin kiinnostaa enemmän puhutussa muodossa. Tavallaan spoken word viekin runoutta lähemmäs sen juuria: ääneen lausutuksi, ulkoa muistettavaksi lyriikaksi, jota ei välttämättä edes kirjoiteta paperille.
“Mulle on aina ollut tärkeintä se, miltä teksti kuulostaa ääneen luettuna. Runon kirjoittaminen paperille tuntuu usein liian kaksiulotteiselta. Kirjaimellisesti mustalta valkoisella. Spoken wordissa kirjoittaminen on vain osa ilmaisua. Esitystapa on yhtä oleellista, ellei jopa oleellisempaa“, Ojola kertoo.
Tarve pysähtyä ja kuunnella on Poetry Slameissa ja open mic -illoissa käsin kosketeltavaa. Spoken wordissa kiehtoo sen paljaus, hetkellisyys ja intiimiys, joka syntyy kun teksti riisutaan melodiasta, biitistä, näyttelemisestä ja koreografiasta. Silloin kuulijalle jää paljon tilaa ajatella, kuvitella ja tuntea sanojen merkityksiä mielessään.
Klubi-iltojen lisäksi esimerkiksi kesän Sideways-festivaalilla nähtiin kansainvälinen tähti Kate Tempest ja Flow:ssa Pink Space -tilan kotimaiset spoken word -esitykset vetivät yleisöä jonoksi asti.
Viime vuosina spoken word on laajentunut suuren yleisön pop-artistien ilmaisukeinoksi. Beyoncén visuaalisella albumilla Lemonade , kappaleiden välissä on useita puheosuuksia. Suomalaisista artisteista Vestan kappale Turvallista Sotaa alkaa spoken word -tekstillä.
Hiljasuus on teko
Myös Ojola on ottanut uuden aluevaltauksen yhdessä musiikista vastanneen Ümit Bedretdinin, ohjaaja Iiris Heikan ja leikkaaja Eliel Kilkin kanssa. Hiljaisuus on teko on Suomen ensimmäinen spoken word -teksteihin pohjautuva visual EP. Sen kolme kappaletta muodostaa uniikin ylistyksen kesälle, nuoruudelle ja ystävyydelle.
Osa visual EP:n kuvamateriaalista on aitoja ja intiimejä Instagramiin tallennettuja kohtaamisia, jotka ovat peräisin sekä Ojolan että Heikan puhelimista. Hiljaisuus on teko on impressionistinen kuvaus hetkestä, tästä ajasta, sellaisena kuin se näyttää 25-vuotiaan silmin vain nyt, ei koskaan enää uudestaan.
Siksi on luontevaa, että EP on kuvattu pystyvideoksi, kuten arjen ainutlaatuista kauneutta korostavalla Instagram Storiesilla on tapana.
“Puhuminen on jotenkin niin perustavanlaatuinen asia ihmisen kommunikaatiossa. Se suurimmalle osalle meistä ihan äärimmäisen tärkeää välittää tunteita ja tietoa tarinoimalla, juoruilemalla, vitsailemalla, riimittelemällä. Tottakai ihminen alkaa tehdä siitäkin taidetta.“
Spoken word
Spoken word (puhuttu sana) on alun perin tarkoittanut rap-lyriikkaa, jota esitetään ilman taustabiittiä. Sittemmin termi on laajentunut tarkoittamaan oikeastaan mitä tahansa tekstiä, jota esitetään puheen muodossa joko taustamusiikin kanssa tai ilman.
Usein spoken word mielletään ääneen lausutuksi runoudeksi, mutta se voi yhtä hyvin kuulostaa tarinalta, stand up:ilta, rap-lyriikalta, monologilta tai kaikkien edellä mainittujen sekoitukselta. Spoken word pakenee taitavasti kaikenlaisia genrerajoja ja määrittelyjä.
