Pianisti Cyril Szalkiewicz oli yksi Viipurin musiikin ihmelapsista – Musiikin syntymäpäiväkalenteri
Pianisti Cyril Szalkiewicz oli ensimmäinen Sibeliuksen pianotuotannon kokonaislevyttäjä. Vapaa-ajallaan hän oli kekseliäs ja etevä kokki, ja monipuolisuudessaan hänestä olisi voinut tulla myös taidemaalari. Rento eleganssi oli Viipurissa piano-opintonsa aloittaneen Szalkiewiczin ulkoinen tavaramerkki. – Kuuntele Soivassa arkistossa Cyril Szalkiewicz
Laatokan rannalla Impilahdella 21. joulukuuta 1914 syntynyeen Cyril Szalkiewiczin tausta on monikansallinen. Hänen isänsä oli puolalainen diplomi-insinööri Stanislaw Leliwa-Szalkiewicz ja äiti venäläisemigrantti, lahjakas, mutta näkönsä menettänyt pianisti Lydia o.s. Dobroumowa.
Lydia oli kaatunut pahasti luistinradalla entisessä kotikapungissaan Pietarissa. Kaatumisen aiheuttama aivovamma teki hänet sokeaksi loppuelämäkseen, mutta näkökyvyn menetys ei estänyt pianonsoittoa.
Lydia Szalkiewicz alkoi opettaa pianonsoiton alkeita pojalleen Cyrilille tämän ollessa 6-vuotias. Perheen muutettua Impilahdelta Viipuriin, 9-vuotias Cyril pääsi Viipurin musiikkiopistoon. Hän sai vapaaoppilaspaikan vasta muutaman vuoden toimineesta musiikkiopistosta.
Kaikki pitivät sympaattisesta ja kohteliaasta pojasta. Viipurin kaduilla hänet nähtiin usein taluttamassa sokeaa äitiään käsipuolesta. Viipurin musiikkiopistossa Cyrilin opettaja oli Eleonora Frisk, mutta erityisen suuri merkitys pianistin myöhemmälle kehitykselle oli Musiikkiopiston johtajalla, lasten musiikkikasvatuksesta innostuneella armenialaistaustaisella viulistilla Boris Sirpolla.
– Boris Sirpo opetti musiikkia!, Szalkiewicz on muistellut. – Hän saattoi kesken kaiken tulla mille tunnille tahansa ja ruveta opettamaan. Hän opetti meille dynamiikkaa, agogiikkaa, rytmiä. Hän oli armoitettu kasvattaja, todellinen oppi-isä.
– Väsymättömällä innolla hän järjesti opistossa musiikki-iltoja, joissa oppilaat saivat tervetullutta harjoitusta esiintymisessä ja joihin aina kutsuttiin myös taiteen ystäviä ja harrastajia sekä arvostelijoita. Miten kiitollinen olenkaan hänelle siitä, että hän pani minutkin alusta alkaen esiintymään julkisesti sekä solistina että säestäjänä.
Viipurin musiikkiopiston oppilaat olivat Sirpon sydämenasia
Boris Sirpo vei lahjakkaan Cyril Szalkiewiczin Turkuun kaupunginorkesterin solistiksi keväällä 1929. Turun Sanomien konserttiarvostelussa säveltäjä Fredrik Isacsson kiinnitti huomiota taitavaan, nuoreen pianosolistiin. Tosin hän mainitsee Szalkiewiczin olleen 12-vuotias, mutta Szalkiewiczin syntymäajan perusteella hän oli tuolloin 14-vuotias teinipoika.
Cyril Szalkiewicz oli solistina Boris Sirpon mukana myös silloin, kun Sirpo keväällä 1932 vei Viipurin musiikkiopiston kamariorkesterin Euroopan kiertueelle yhdessä kuuluisan puolalaisviulistin Bronislaw Hubermanin kanssa. Seitsemäntoistavuotias solisti sai kiittävät arviot ulkomaisilta kriitikoilta.
Loppututkinto vasta ensikonsertin jälkeen
Ensikonsertin Szalkiewicz piti Helsingissä marraskuussa 1933 jo ennen kuin suoritti loppututkinnon Viipurin musiikkiopistossa. Nimierkki A.V. kirjoitti Helsingin Sanomissa poikkeuksellisen lahjakkaasta nuoresta Kirill Schalkewitschista. Mainiot arvostelut saanut ensikonsertoija oli 18-vuotias ja tunnelma kohosi lopussa niin korkealle, että riemuitsevat viipurilaiset kantoivat suosikkinsa kultatuolissa ulos salista.
Vuoden kuluttua ensikonsertista Szalkiewicz aloitti piano-opinnot Helsingin musiikkiopistossa Kerttu Bernhardin oppilaana ja suoritti loppututkintonnon Viipurissa 1935.
Jo ennen ensikonserttiaan Szalkiewicz oli jättänyt Viipurin ja muuttanut Turkuun. Vuoden verran hän ansaitsi opiskelurahoja toimien ravintolapianistina. Työpäivät venyivät pikkutunneille asti, mikä helpottui seuraavana vuonna Helsingissä, kun Szalkiewicz pääsi pianistiksi teatteriorkesteriin. Noina aikoina hän oppi vaivattomasti soittamaan suoraan nuoteista, mikä oli suureksi hyödyksi myöhemmin säestäjän tehtävissä.
– Joskushan saa nuotit käsiinsä vasta juuri ennen esiintymistä. Sinä aikana sain myös erinomaista harjoitusta yhteissoitossa, ja kun ravintoloissa soitettiin myös konserttimusiikkia, oli siitäkin ajasta hyötyä, niin raskasta kuin se olikin.
Ilja Repin kehotti ryhtymään muotokuvamaalariksi
Cyril Szalkiewiczin taiteellisuus ilmeni myös hänen innossaan kuvataidetta kohtaan. Hän opiskeli vuoden verran Viipurin taidekoulussa ja kun Terijoen Kuokkalassa asunut venäläinen taidemaalari Ilja Repin näki hänen töitään, hän kehotti Szalkiewiczia luopumaan pianonsoitosta ja ryhtymään muotokuvamaalariksi.
Talvisota ja jatkosota katkaisivat uran vuosiksi
Ulkomaiset opinnot Cyril Szalkiewicz aloitti Pariisissa 1938–1939. Hän sai yksityisen stipendin varakkaalta vuorineuvoksetar Ruth Serlachiukselta ja opiskeli Pariisin konservatoriossa professori Lazare Lévyn johdolla. Szalkiewicz piti Ranskassa konsertin kesäkuun alussa 1939 ja sai hyvät arvostelut alkavan pianistiuransa tueksi.
Szalkiewicz ehti konsertoida lokakuussa vielä Helsingissäkin, kunnes talvisodan syttyminen marraskuussa 1939 katkaisi uran lähes viideksi vuodeksi. Pianonsoitto ja harjoittelu jäivät melkein kokonaan, mutta lomillaan Szalkiewicz toimi oopperalaulaja Aulikki Rautawaaran säestäjänä ja viihdeiltojen pianistina.
Sodan jälkeen ura jatkui konserttipianistina, säestäjänä ja Kansallisoopperan harjoituspianistina
Szalkiewicz ei uransa aikana toiminut koskaan päätoimisena pedagogina, ja oli siksi poikkeus suomalaisten pianistien joukossa. Vuodesta 1955 hän toimi päätyökseen Suomen kansallisoopperan harjoituspianistina.
Szalkiewicz oli myös erittäin suosittu säestäjä, ja esiintyi monien koti- ja ulkomaisten solistien kuten laulajien Elisabeth Schwartzkopfin, Gerard Souzayn ja Kirsten Flagstadin kanssa.
Musiikin pisteohjelmat: Schwarzkopf ja Sibeliuksen Var det en dröm
Kaikista konserttipianisteista ei tule hyviä säestäjiä, ja kun Szalkiewiczilta kysyttiin radiohaastattelussa hänen salaisuuttaan, hän vastasi:
– Täytyy olla hyvin suuri kokemus. Minä olen joutunut ihan pienestä pojasta saakka säestämään Viipurissa. Boris Sirpo opetti ja käski ja pakotti kaikkiin tehtäviin, mistä minä olen hyvin kiitollinen.
– Säestäjän pitäisi jakaantua ainakin kolmeen. Korvat pitäisi olla solistissa kiinni, silmät nuoteissa ja sormet soittavat oman tehtävänsä. Pitäisi pyrkiä siihen, ettei koskaan vaan säestäisi vaan että osuutta myös soitettaisiin. Että myöskin se olisi musiikkia, mutta tietenkään se ei saa peittää.
Viulutaiteilja Anja Ignatiuksen mukaan Szalkiewicz pyrki intensiivisesti "nuottien taakse".
– Joutuessamme seulomaan meille ennestään tuntemattomia teoksia, hän kykeni mielikuvituksensa ja herkän taiteellisen vaistonsa avulla löytämään sisältöä sellaisistakin sepitteistä, jotka ensin vaikuttivat perin tyhjiltä.
– Hän oli taiteilijalaadultaa lyyrinen. Vaikka hänen tekninen arsenaalinsa riitti vaativimpiinkin suurteoksiin, eittämättä hän antoi parastaan pienimuotoisten sävellysten tulkkina.
Rennosti elegantti pianisti harrasti kokkausta
Anja Ignatius on kuvaillut myös Cyril Szalkiewiczin ulkoista olemusta ja innostusta ruoanlaittoon:
– Hän pukeutui huolellisesti ja yksilöllisesti. Hänen tyylilleen oli ominaista rento eleganssi, joka ehkä joidenkin mielestä oli keikarointia, mutta joka oli vain yksi hänen kaunosieluisuutensa ilmentymä. Hänen käytöksensä niin estradilla kuin yksityiselämässäkin oli koruttoman hienoa.
– Hän oli kekseliäs ja etevä kokki. Ruoanlaiton ohella myös tarjollepano ja kattaus saivat hänen fantasiansa liikkeelle, ja hän iloitsi saadessaan kestitä ystäviään.
– "Kille" oli aito ja lämmin ihminen, vilpitön ja rehti kollega.
Traaginen kuolema kesken koululaiskonsertin
Szalkiewiczin kuolema 17. helmikuuta 1969 oli yllättävä ja dramaattinen. Hän kuoli Kangasniemen yhteiskoulussa kesken koululaiskonsertin, jossa säesti Tamara Lundia ja Aatos Tapalaa.
Säestyskappaleiden lisäksi Szalkiewiczin ohjelmassa oli soolonumeroita. Hän esitteli Debussyn pianokappaleen Ilotulitus, ja sanoi suurin piirtein:
– Nyt katsotaan mihin tästä pianosta on.
Sanat jäivät hänen viimeisikseen. Hän ehti soittaa virtuoottista kappaletta jonkin aikaa, kunnes lyyhistyi pianon päälle. Sydän petti, eivätkä paikalla annettu ensiapu ja sairaalassa annettu hoito pelastaneet häntä.
Szalkiewicz oli kuollessaan 54-vuotias. Hän oli avioitunut 1943 Asta Hedmanin kanssa ja heillä oli vuonna 1944 syntynyt tytär Angèle.
Szalkiewicz äänitti ensimmäisenä Yleisradiolle koko Sibeliuksen pianotuotannon. Tulkintaohjeita hän kävi hakemassa Ainolasta suoraan Sibeliukselta itseltään.
Pianisti Cyril Szalkiewicz esittää Sibeliuksen Romanssin Des-duuri
Pianisti Cyril Szalkiewicz oli yksi Viipurin musiikin ihmelapsista. Lue mittava jatkokertomus Viipurin musiikin menestystarina.
Musiikin syntymäpäiväkalenterin kuvittaja Lassi Rajamaa on Sibelius-Akatemian rehtori emeritus ja Rondo-lehden kuvakolumnisti.
Lähteet ja linkit
Ignatius, Anja: Kansiteksti LP-leyyn Jean Sibelius, Works for piano, Volume 1. Cyril Szalkiewicz. Yle / Finlandia Records 1984.
Louhivuori, Anna-Maija: Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Kujala, Päivi: Nämä olivat pianisti Cyril Szalkiewiczin viimeiset sanat. Keskisuomalainen 23.09.2014.
Louhivuori, Anna-Maija: Cyril Szalkiewiczin radiohaastattelu. Yle. Lähetyspäivä 3.4.1959.
HS Aikakone