Historia: Otsonikerrosta paikkaamassa – sitkeiden tutkijoiden työ johti kansainväliseen päästösopimukseen
TV1 maanantaina 16.3.2020 klo 19.00 - 20.00, uusinta lauantaina 21.3. klo 8.05, Areenassa
Amerikkalainen kemisti Thomas Midgley Jr tuli 1920-luvulla kehittäneeksi arkea helpottaneen kemikaalin – kloorifluorihiilivedyt eli freonit. Niitä ryhdyttiin käyttämään kylmäkoneissa aikaisemmin käytettyjen hengenvaarallisten kaasujen sijaan.
Freonien keksijä ei osannut aavistaa, miten tuhoisia yhä laajempaan käyttöön otetut CFC-yhdisteet olivat.
Toisen maailmansodan myötä ponnekaasut levisivät kuluttajatuotteisiin ja markkinoille tulivat hyönteissuihkeet, hiuskiinteet ja deodorantit.
Brittiläinen tiedemies James Lovelock kehitti 1950-luvulla instrumentin, jolla voitiin tutkia kaasujen pitoisuuksia Maan ilmakehässä. Laitteilla seurattiin otsonikatoa aiheuttavien CFC-yhdisteiden kertymistä ilmakehään. Lovelock löysi 1960-luvulla yhdisteitä myös Etelämantereelta otetuista ilmanäytteistä.
Sitkeät kemikaalit olivat levinneet kaikkialle, mutta tutkijakaan ei osannut huolestua havainnoista.
Suosikkisarja Perhe on pahin valisti amerikkalaisia
Kun tutkijat 1970-luvun alussa ensi kertaa tunnistivat otsonia tuhoavat kemikaalit, oli ihmiskunta uuden haasteen äärellä. Planeettaa vahingolliselta ultraviolettisäteilyltä suojaava otsohikehä oli alkanut ohentua.
Kemistit Mario Molina ja Sherwood Rowland tekivät Yhdysvalloissa uraauurtavaa tutkimusta ilmakehään päätyneistä kemiallisista yhdisteistä ja niiden otsonikerrosta tuhoavasta vaikutuksesta. Tuloksia ei alkuun noteerattu, mutta tutkijat alkoivat pitää meteliä kemikaaliteollisuuden valtavasta vastustuksesta huolimatta.
Yhdysvalloissa ihmisten tietoisuus ympäristöasioista ja saasteista oli kasvanut 1970-luvun puolivälissä. Amerikkalaisten suosikkisarjassa Perhe on pahin puhuttiin ponnekaasujen vaarasta lokakuussa 1974 ja repliikeissä jaettiin tietoa kansalaisille.
Aerosoliteollisuus pitää perhesarjan kyseistä jaksoa alalle kohtalokkaana. CFC-yhdisteitten käyttö aerosoleissa kiellettiin Yhdysvalloissa.
Valkoisessa talossakin vallitsi uusi asenne. Ympäristönsuojelu ei ollut Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin lempiasioita, mutta maan ympäristöhallinnossa virisi ajatus, että CFC-yhdisteiden käyttö pitää kieltää – koko maailmassa.
Vuonna 1987 yli 30 maata allekirjoitti Montrealissa sopimuksen otsonikadon hillitsemiseksi ja CFC-yhdisteiden vähentämisestä puoleen vuoteen 1999 mennessä. Montrealin pöytäkirja oli maailman ensimmäinen kansainvälinen päästösopimus.
Kolme vuotta myöhemmin Britannian pääministeri, kemistikoulutuksen saanut Margaret Thatcher hankki Montrealin pöytäkirjalle lisää tukea. Thatcher sai kehitysmaat mukaan sopimukseen.
Vuonna 2016 sopimukseen lisättiin ilmastonmuutosta kiihdyttävät aineet HFC-yhdisteet, fluorihiilivedyt, jotka oli kehitetty CFC-yhdisteiden tilalle.
Otsonikadosta varoittaneet palkittiin Nobelilla
Brittidokumentti Otsonikerrosta paikkaamassa kertoo tarinan siitä, kuinka maailman tiedemiehet, poliitikot ja kaksi epätodennäköisintä ekosoturia – Ronald Reagan ja Margaret Thatcher – onnistuivat tarttumaan ihmiskuntaa uhanneeseen ympäristökatastrofiin.
Ohjelmassa haastatellaan lukuisia tutkijoita, jotka auttoivat maailmaa huomaamaan muutokset ilmakehässä. Haastateltavana on myös Montrealin sopimusta pohjustanut Yhdysvaltain ympäristöviraston johtaja Lee Thomas, Reaganin ulkoministeri George Shultz ja 70-luvun aktivisti, entinen ulkoministeri John Kerry.
Jo vuonna 1974 CFC-yhdisteiden kiellon puolesta puhuneet tutkijat Sherwood Rowland, Mario Molina ja Paul Crutzen saivat vuonna 1995 Nobelin kemianpalkinnon otsonikatoon liittyvästä työstään. Heidän varhaisen varoituksensa ansiosta otsonikerros osoittaa nyt merkkejä toipumisesta.
Ozone Hole: How We Saved The Planet. Käsikirjoitus ja ohjaus: Jamie Lochhead. Tuotanto: Windfall Films/Gripping Films, Britannia, 2018.
