Kelle avaisit puhelimesi sisällön? Lina Mannheimerin dokumentti on hätkähdyttävän intiimi muotokuva parikymppisistä
Parikymppiset Edvin ja Naomi antoivat ohjaajalle vuodeksi avaimet päänsä sisään.
Ota puhelin käteen. (Se varmaan oli jo.) Selaile viime aikoina saamiasi ja lähettämiäsi viestejä WhatsAppissa ja Facebook Messengerissä, Skypessä, Telegramissa jne., mitä nyt käytätkään. Sekä postauksiasi eri sosiaalisissa medioissa, tykkäyksiäsi ja toisten kommentteja.
Sähköpostit myös.
Ja deittisovellukset! Niille, jotka niitä käyttävät.
Nyt kuvittele, että tunnettu dokumenttiohjaaja pyytää saada salasanat kaikille tileillesi ja luvan käyttää vapaasti kaikkea niiden sisältöä viimeisen vuoden ajalta elokuvassa, joka esitetään festivaaleilla, teattereissa – ja televisiossa sekä Yle Areenassa. Videopuhelut mukaan lukien. Niin, ja lisäksi voisit kommentoida ihmissuhde-elämäsi tapahtumia kameralle lähikuvassa.
Jos ei kuitenkaan.
Ja tämä melko tasaista arkea elävältä keski-ikäiseltä. Ajatus samasta kokeesta kaksikymppisenä on suorastaan hyytävä. Mieleen tulee Simpsons-sarjassa nähty high school -ikäisiin erikoistuneen koulukuvaamon mainoslause: "Ikuistamme kiusallisimman ikäkautesi."
Lina Mannheimerin dokumenttielokuva Mating on saanut ihanan sosiaalipsykologiselta kalskahtavan nimen – ruotsiksi se on Parning, "Parinmuodostus". Elokuvan lähtökohta on suunnilleen yllä kuvatun kaltainen. Mannheimer haki ilmoituksella nuoria, parikymppisiä osallistujia kokeelliseen dokumenttiprojektiin deittailusta nykyaikana. Ja hämmästyttävää kyllä myös sai vastauksia.
Hämmästyttävää? Nykyäänhän ihmiset lähtevät melkein mihin tahansa tosi-tv-juttuun, ääritapauksessa menevät naimisiin tai tekevät lapsia ventovieraiden kanssa.
Ehkä niin. Mutta pidetäänpä Lina Mannheimerin elokuva ja sen kaksi päähenkilöä visusti erillään siitä skenestä. Nyt nimittäin ei pelata yleisön tirkistelynhalulla eikä yritetä rikkoa sen rajoja, mitä televisiossa muka voi näyttää. Tässä elokuvassa ei kerta kaikkiaan ole mitään skandaalimaista tai lööppimateriaalia.
Älkää säikähtäkö – Mating ei myöskään ole kliininen sosiaalipsykologinen koe tai tutkielma.
Sen sijaan siinä on paljon, paljon tuttua, samastuttavaa, tuskastuttavaa, pakahduttavaa ja koskettavaa.
Edvin, 20, ja Naomi, 23, ilmoittautuvat mukaan Mannheimerin elokuvaan, ja heistä tuleekin sen ainoat päähenkilöt. Vuoden kestävä projekti kirjaimellisesti parittaa heidät, ainakin joksikin aikaa... Enempää paljastamatta voidaan käyttää fraasia, joka oli kurantti sosiaalisessa mediassa joskus takavuosina: it's complicated.
Kun elokuvan lähtökohdaksi ilmoitetaan, että se kuvaa deittailua, suhteita ja seksiä nykynuorten maailmassa, voi tuntua aluksi lievältä pettymykseltä, että päähenkilöt eivät vaikuta ihan kauhean erilaisilta kuin samanikäiset olivat vaikkapa 25 vuotta sitten. Tietenkin silloin oli harvinaisempaa hakea duunia Singaporesta (tai ylipäänsä matkustaa sinne), yhteydenpidon välineet ovat jokseenkin mullistuneet, ja yksi ja toinen asenne on muuttunut.
Mutta peruskysymykset eivät ole ollenkaan uusia: Mitä minulta odotetaan? Kiinnostaako toisia vain se, miltä näytän? Mitä minä haluan? Tykkäänkö minä tuosta vai en, millä tavalla ja miten paljon?
Peruskysymykset eivät ole uusia: Mitä minulta odotetaan? Mitä minä haluan?
Lisäksi sekä Edvinillä että Naomilla on omat henkilökohtaiset painolastinsa. Kaksikymppiset eivät oikeasti ole vasta elämänsä alussa, niin kuin joskus sanotaan, vaan heillä on jo menneisyys. On traumojen ja häpeän taakkoja, joista pitää räpistellä eroon, jos on päästäkseen siivilleen ja irti lapsuudenmaisemista. Se ei ole helppoa!
Elokuvan omalaatuinen toteutustapa aiheuttaa joka tapauksessa sen, ettei Edvinin ja Naomin vuotta seuratessaan varsinaisesti tunne olevansa kärpäsenä katossa eikä varsinaisesti katsovansa draamaa – tulee mieleen ajatus, että jos viestivälineet ja some ovat ihmisen ajattelun ja sosiaalisuuden teknisiä jatkeita, niin tunkeillaanko tässä jo persoonallisuuden sisäpuolelle? Ehkä se on liioiteltu tulkinta, ovathan molemmat kuitenkin tietoisia siitä, että heitä kuvataan, ja kaikki on kuljetettu toimituksellisen prosessin läpi.
Mutta hieman hermostuttava näkökulma on se, että tällaisena vakoojat kenties kokisivat meidät, jos heitä todella on kuuntelemassa kaikkialla verkon solmukohdissa...
Kun keski-ikäinen katsoo vasta täysi-ikäistyneitä, virallisesti aikuisia, herää usein tunne: hehän ovat vielä ihan lapsia. Ainakin yhdessä suhteessa he myös ovat, nimittäin vuosi on pitkä aika. Mating alkaa uutenavuotena ja päättyy seuraavan vuoden juhlintaan, jolloin kumpikaan päähenkilöistä ei ole enää ihan sama ihminen kuin 12 kuukautta aiemmin. Maailma ja horisontti laajenevat huikeaa vauhtia, tavalla jota ei ehkä toiste elämässä voi kokea. Pelkästään sen seuraaminen tekee elokuvasta kutkuttavan.
Kaikki tämä tapahtui vuonna 2017 – mitä Edvinille ja Naomille kuuluu nyt?
Sitä voi varmaan yrittää selvittää hakemalla netistä. Minulle jäi tunne, että asia ei minulle tämän enempää kuulu. Toivottavasti hyvää.
Mating Dokkarifestivaalilla Yle Teemalla pe 17.4. klo 22.07. Areenassa 3 kk
