YleX Nosteessa: Sonja Inari on sad girl, joka osaa nauraa itselleen

Uuden musiikin X -ohjelman Jani Kareinen valitsee viikoittain soittoon yhden bändin tai artistin, jolla ei ole vielä levytyssopimusta tai jolla on sopimus pienen levy-yhtiön tai julkaisijan kanssa. Tällä viikolla vuorossa on Sonja Inari.

Jani Kareinen kommentoi:

Onneksi Sonja Inari julkaisi Nosteessa kuultavan kappaleensa Sä loistat valoo, vaikka se ei hänen alkuperäinen suunnitelmansa ollutkaan. Kompleksisesta ystävyyssuhteesta kertova kappale on samaan aikaan mahtipontinen ja yksinkertaisen riisuttu, ja antaa odottaa paljon artistin Nälkä-työnimellä kulkevalta debyytti-EP:ltä. Muutama vuosi sitten ensimmäiset kappaleensa julkaissut Sonja Inari on viime vuosina ryhtynyt tekemään muusikkia uuden tuottajan kanssa ja omien sanojensa mukaan riisunut musiikistaan pois kaiken turhan. Se toimii!

Sonja Inari kertoo musiikistaan:

Mikä sai sinut aloittamaan musiikin tekemisen?

– Jo pienenä halusin olla niin palavasti Bonnie Tyler, että värjäsin hiukseni punaisiksi, otin permanentin ja toivoin saavani jonkinlaisen äänivaurion, jotta ääneni käheytyisi. Oon tehnyt musiikkia aina. Lapsena mut laitettiin pianotunneille. Klassinen pianonsoitto ei kiinnostanut tippaakaan, mutta sitä kautta opin tekemään melodioita mun tarinoiden ympärille. Sitten muutin Helsinkiin opiskelemaan teatteria ja musan tekeminen jäi moneksi vuodeksi. Tarvittiin vaikea ja pitkä "mitä helvettiä oikeasti haluan elämältäni" -kriisi, ennen kuin uskalsin alkaa oikeasti tekemään töitä musan eteen reilut kolme vuotta sitten ja julkaista ekan biisini. Onneksi uskalsin.

Miten päädyit valitsemaan artistinimesi?

– Sonja on ristimänimeni ja Inari on haave-nimeni. Olen aina ajatellut, että jos saisin tyttölapsen nimeäisin hänet Inariksi. Inarissa on outoa mystiikkaa. Se on omasta mielestäni androgyyni ja "muodoton", koska se voi olla etunimi, sukunimi, paikka (tai sushi hehheh) jne. Ja kun tästä elämästä ei ikinä tiedä, ajattelin pelata varman päälle ja nimetä tämän "lapseni" Inariksi.

Miten kuvailisit musiikkiasi?

– Musiikkini yhdistelee eri genrejä, mutta jos yksi "lokero" pitäisi valita niin menisin urbaanilla elektro-alt-popilla. Musiikkini tulee suoraan sydämestä. Se on hyvin intuitiivista ja lyriikat kertovat omasta elämästä ja havaitsemistani ilmiöistä ja ihmisistä ympärilläni. Haluan, että mun musa oikeasti tuntuu, että se on sellaista joka saa aikaan kylmiä väreitä, kyyneleitä tai naurua, kehon hytkymistä ja tanssia.

Mikä musiikkiasi on inspiroinut?

– Inspiroidun jatkuvasti erilaisista soundeista ja kokeellisemmista artisteista, rakastan musassa käytettäviä "aivokarkkeja" – naksutuksia, bassonpörinöitä, säröä, toistoa. Tällä hetkellä kovassa kuuntelussa on ollut esimerkiksi Flume ja 070 Shake. Lisäksi aina ja ikuisesti inspiroidun vahvoista naisartisteista (Björk, FKA Twigs) ja sellaisista tarinoista, joissa ihmisyys on jotenkin tosi läsnä. Sormen heristelyä ja paasaamista enemmän mua kiinnostaa ihmisen keskeneräisyys, hukassa oleminen, virheet, erilainen ja vahva naiskuvasto, inhimillisyys ja arkirealismi. Oon vähän semmonen sad girl joka osaa kuitenkin nauraa itselleen ja pienelle pateettisuudelleen.

Onko Sonja Inari yhden ihmisen projekti vai kuuluuko siihen muita?

– Sonja Inari on ehdottomasti kahden ihmisen projekti, mikään ei olisi mahdollista ilman tuottajaani Ilkka Valteeta. Ilkka hoitaa soinnutukset ja taustat, minä laulumelodiat ja lyriikat. Yhdessä niitä sitten kokkaillaan haluttuun suuntaan. Ilkalla on ilmiömäinen tapa napata kiinni kaikista mun ideoista, mutta hän myös haastaa tarpeen vaatiessa. Monet lyrtsyt eivät olisi läheskään siellä missä ne ovat nyt, ellei Ilkka olisi sanonut mulle suoraan että "pystyt parempaankin".

Oletko jo keikkaillut? Jos olet, mitä keikkaa jännitit eniten?

– Olen keikkaillut! Jännittävin oli ehdottomasti toissa vuonna Ilosaarirockissa! Se oli ihan sairasta, yksi isoimmista unelmista. Sinä kesänä oli ennätyshelteet, soitettiin pienessä mustassa teltassa, jossa oli varmaan sata astetta lämmintä. Olin varma, että pyörryn sinne lavalle. Toisaalta oon kyllä aina ihan varma, että pyörryn/oksennan/whatever. Jokainen keikka jännittää ihan yhtä paljon. Silti niitä haluaisi tehdä koko ajan lisää. Tää on masokistista hommaa.

Mikä olisi unelmiesi keikkapaikka?

– Tää on helppo. Ruisrockin rantalava tai Flow-festivaalin Black Tent.

Mitä bändiä tai artistia haluaisit päästä lämppäämään? Miksi?

– Kyllä mä lähtisin näillä Suomen tän hetken kovimmilla eli Vesta (Vesta on huikea, ja uskon, että meillä tulisi ihan sairaan hauskaa bäkkärillä), Chisu (samat sanat) jollain upealla klubikeikalla, tai sit Ruusut, koska Ruusut best. Sori en osannu valita vaan yhtä!

Jos Sä loistat valoo soisi elokuvassa, mitä kohtauksessa tapahtuisi?

– Se soisi ehdottomasti elokuvan kliimaksissa, jossa päähenkilölle tapahtuu jotain suurta, padot murtuvat, hän juoksee sateessa niityllä suuri neonpunainen mekko maata laahaten, kaikkensa antaneena, ja kaikki näytetään hidastettuna. Myös jotain tavaroiden rikkomista siinä ehdottomasti tapahtuu, tai vaikka suuri tulipalo!

Miten biisi syntyi?

– Tää biisi oli tuottajani Ilkan ja mun ensimmäinen yhteinen biisi. Ilkka lähetti mulle erilaisia sointuluuppeja, haettiin tarttumapintaa. Tän sointuluuppi iski muhun heti. Olin kävelemässä töistä meidän treenikselle, ja mulla alkoi takoa päässä biisin tahtiin "mitä sä teet, mihin sä meet kun sun sydän pimenee", ja siitä se koko tarina lähti avautumaan. Ilkka duunasi mulle Tampereelta käsin lisää taustaa, mä istuin treeniksellä alas ja kirjoitin biisin aivan maanisesti siltä seisomalta. Biisissä olevat kitarat äänitettiin sillä samalla kerralla, ykkösellä purkkiin, samoin demolaulut. Yön aikana Ilkka teki taikojaan ja vei tuotantoa eteenpäin, seuraavana aamuna mulla oli käytännössä valmis biisi käsissä. Sä loistat valoo syntyi ihan älyttömän voimalla, intuitiivisesti, hyvällä flowlla. Klassisesti se "kirjoitti itsensä musta ulos".

Minkälaisia suunnitelmia ja haaveita sinulla on tulevaisuudelle?

– Mun suurin haave on tehdä oma levy, ja sitä kohti tässä mennään. EP alkaa olla valmis, ja siltä julkaistaan vielä yksi sinkku ennen EP-julkaisua, mahdollisesti hyvinkin pian! Lisäksi haaveilen, että pääsisin tekemään mahdollisimman paljon keikkoja, ja kehittyisin siinä aivan omanlaiseksi esiintyjäkseni - rohkeaa, visuaalista, vähän hulluakin meininkiä. Näitä kohti!

Onko sinusta Nosteessa-artistiksi? Lähetä demo musatoimittajille täältä!