Joskus kannattaa antaa periksi, vaikka on oikeassa – mutta ei aina
Se joka pitää suurinta meteliä ei aina ole oikeassa. Itsevarma esiintyminen voi olla vain taktiikkaa, keino nujertaa epävarmat vastaväittäjät. Kilpailuhenkinen kiistelijä ei välitä totuudesta, vaan haluaa voittaa jokaisen väittelyn hinnalla millä hyvänsä. Hän inttää, ärsyttää ja johtaa harhaan, jos muu ei auta.
Laskiaispulla mantelimassalla vai hillolla? Asiasta väitellään vilkkaasti sosiaalisessa mediassa ja etäpalavereissa tänäkin talvena. Jokainen tuntee tai tietää henkilön, jolle tämänkaltaisten väittelyiden voittaminen on hyvin tärkeää. On sitten kysymys oikeasta reitistä, parhaasta artistista tai lastenkasvatuksesta, vain hänen tapansa toimia on oikein, ja hän haluaa, että muut myöntävät sen.
Jos suostuu luopumaan oikeassa olemisen pakosta, huomaa, että maailma ei ole mustavalkoinen ja erilaiset käsitykset ja tavat ovat mahdollisia samanaikaisesti. Jokainen ihminen elää omassa todellisuudessaan ja on mahdotonta laittaa eri yksilöiden käsityksiä yhden totuuden vaakakuppiin.
Kannattaa siis välillä hellittää ja antaa muillekin mahdollisuus tuoda esiin omat kantansa, jopa kuunnella niitä. Asioiden eri puolia tarkasteltaessa maailmankuva laajenee ja samalla voi oppia jotain uutta. Ilmapiiri paranee, kun kaikkien tieto ja kokemukset otetaan huomioon.
Kun inttämisen sijaan katsoo ympärilleen, huomaa, että lapsista kasvaa kunnollisia ja onnellisia monenlaisella kasvatuksella. Voi olla hyödyllistä itsellekin kokeilla uusia makuja ja reittejä.
Kaikki asiat eivät kuitenkaan ole mielipidekysymyksiä.
Laskiaispullien oikeasta täytteestä ei kannata väitellä, mutta on tärkeämpiä väitteitä, joita ei voi katsoa sormien läpi suvaitsevaisuuden nimissä. Kanssaihmisiä sortavat tai vaaraan asettavat väitteet ja uskomukset pitää selvittää – ja ehdottomasti tosiasioiden valossa, ei väittelytaidon perusteella.
Nykyisenä yksilöllisyyden leimaamana aikana vaikuttaa siltä, että moni luottaa omaan “maalaisjärkeensä” enemmän kuin ylhäältä annetuiksi koettuihin tietoihin ja ohjeisiin. Jostain syystä joidenkin on helpompi uskoa omassa viiteryhmässä kuultuihin tunteita herättäviin väitteisiin, vaikka niiden perustelut eivät kestäisikään lähempää tarkastelua.
Hiukan yllättävästi monet uskovat mieluummin tuntemattomista lähteistä verkon pimeydestä suollettuja järjettömiä väitteitä ja salaliittoteorioita kuin omalla nimellään ja kasvoillaan esiintyviä asiantuntijoita, joilla on käytössään tutkittua tietoa.
Aina on syytä kyseenalaistaa ja epäillä, mutta silloin pitää olla myös valmis ottamaan selvää, eikä perustaa epäuskoa vain huhupuheisiin ja omiin tunteisiin.
Asiantuntijoihin voi pääosin luottaa. Jos joku on keskittynyt tutkimaan jotain asiaa päätyönään, hänellä on siitä enemmän tietoa ja laajempi ymmärrys kuin sivusta huutelijoilla. Syitä siihen, miksi hallinto ja tiedeyhteisö eivät herätä luottamusta osassa kansaa, kannattaisi tutkia.
Väittelyn taitoihin kannattaa myös tutustua, vaikka ei itse kaipaisikaan menestystä sanallisissa mittelöissä. Jos tuntee väittelytekniikoita, oppii tunnistamaan tilanteen, jossa joku käyttää niitä pyrkiessään jyräämään muiden kannat.
Siihen on hyvä mahdollisuus Aristoteleen kantapää -ohjelman parissa. Filosofi ja tietokirjailija Jarkko S. Tuusvuori selvittää Pasi Heikuralle millaisia ovat oikeassa olemisen taito-otteet Arthur Schopenhauerin mukaan. Näiden väittelytaitojen avulla vastapuolen kanta kellistetään, vaikka ei oltaisi niin varmoja omastakaan. Ohjeman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Lasse Nousiainen.
