Äänestääkö eri puoluetta, jos keskustelee toisin ajattelevan kanssa? Kuunteleminen ei tarkoita omasta mielipiteestä luopumista, sanoo Mari K. Niemi

Mari K. Niemi tuli tunnetuksi politiikan tutkijana, joka ei eristäydy kammioonsa, vaan hakeutuu tapaamaan erilaisia ihmisiä. Tutkijana häntä ajoi halu ymmärtää ihmisten ajatuksia ja maailmankuvaa sekä näiden vaikutuksia elämään.

Mitä minä voisin ymmärtää tästä keskustelusta?

Sitä politiikan tutkijana tutuksi tullut Mari K. Niemi kehottaa pohtimaan, kun keskustelee ihmisten kanssa, joiden mielipiteet poikkeavat vahvasti omista. Hän työskentelee parhaillaan tutkimusjohtajana e2 Tutkimuksessa.

Tässä haastattelussa Niemi kertoo kokemuksiaan vuoropuhelun hakemisesta tilanteissa, joissa hän tutkijana jalkautui puolueiden tilaisuuksiin. Usein populismin tutkijaa vastassa oli valtavirrasta voimakkaastikin eriäviä mielipiteitä.

Niemen mielestä keskustellessa ei aina tarvitse etsiä kompromissia, yrittää saada toista muuttamaan mieltään tai edes kunnioittaa toisen mielipidettä. Voi vain kysymällä ja kuuntelemalla yrittää ymmärtää toisen ajattelua ja sitä, mistä tämän ajatukset kumpuavat.

Se voi olla myös tutkijalle välillä vaikeaa, etenkin jos keskustelunaihe on itselle herkkä ja tärkeä. Niemi kuitenkin huomauttaa, että toisen kuunteleminen ei tarkoita omasta mielipiteestä luopumista.

– Jos omat ajatukset ja näkemykset ovat olemassa jo valmiina ja tuntuu, että tietää mielipiteensä asiaan, eihän sitä mikään uhkaa, Niemi sanoo.

Hän tietää joidenkin ajattelevan, että olisi uhka omalle ajatusmaailmalle, jos viettää aikaa eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa.

Joitain vuosia sitten Niemi oli Skotlannissa Strathclyden yliopistossa vierailevana tutkijana ja aikoi mennä seuraamaan EU-vastaisen Ukip-puolueen puoluekokousta. Hänen mukaansa osa kollegoista suhtautui epäluuloisesti, kun hän kertoi tästä työpaikallaan – ikään kuin puoluekokoukseen meneminen kertoisi Niemen maailmankuvasta, tai ainakin pitäisi olla huolissaan, millaisia vaikutteita hän siellä saisi.

– Minulle se on ollut työkalu, että olen käynyt todella paljon eri puolueiden puoluekokouksissa.

Loukkaavia keskusteluja ei tarvitse kestää

Tutkijana Niemeä ajoi nimenomaan halu ymmärtää ihmisten ajatuksia ja maailmankuvaa sekä näiden vaikutuksia elämään. Hän koki vapauttavana, että voi mennä tilanteisiin vain kuuntelemaan ja kysymään kysymyksiä eri tavoin ajattelevilta ihmisiltä.

– Jos he kokevat, että en ole siinä tilanteessa opettamassa tai läksyttämässä tai kertomassa, kuinka suuri prosentti heidän ajatuksistaan on väärin, siitä voi tulla aidosti todella avartava keskustelu.

Niemi sanoo, että hänen ehdottamansa lähestymistapa sopii tilanteisiin, joissa joku haluaa lisätä ymmärrystä ja vuoropuhelua – ymmärrys kun kasvaa nopeimmin, jos pyrkii itse ymmärtämään muita. Hänen mielestään voi olla helpottavaa, jos kykenee ymmärtämään, miksi toinen ajattelee niin kuin ajattelee.

Niemi kuitenkin tunnistaa, että kaikilla ei ole tähän yhtäläisiä mahdollisuuksia.

– Minun mielestäni sellaista vaatimusta ei voi esittää, että ihmisten pitäisi kestää keskusteluja, jotka ovat loukkaavia.

Yhteiskunnallisesti Niemi pitää vuoropuhelua tärkeänä. Hänestä Suomi hyötyy keskustelevasta poliittisesta järjestelmästä, johon kuuluvat esimerkiksi koalitiohallitukset ja ylipäätään puoluerajat ylittävä yhteistyö. Lisäksi julkiseen keskusteluun tarvitaan hänestä paljon muita tahoja.

– En tiedä, miten me voimme Suomessa kehittää yhteiskuntaa, jos me emme tunnista erilaisten ihmisten ajatuksia, tarpeita, toiveita ja pelkoja.

Pyrkimys ymmärtää ei tarkoita hyväksymistä

Niemi huomauttaa, että pyrkimys ymmärtää toisen ajattelua ei tarkoita sen hyväksymistä tai sitä, että tarvitsisi nyökytellä kaikelle. Keskustelun rajoista voi neuvotella.

Hän kertoo olleensa mukana eräässä keskustelussa, jossa oli ryhmä poliittisesti aktiivisia, hänen kanssaan eri tavoin ajattelevia nuoria. Keskustelun aikana he käyttivät joistain ihmisryhmistä sanoja, joita hän ei hyväksy.

Sanat kuullessaan Niemi kysyi, olisiko ok, jos muista ihmisistä ei käytettäisi kyseisiä sanoja. Muut kysyivät häneltä, miksi ei. Hän vastasi, että sanoista tulee paha mieli. Hän lisäsi vielä, että ei hänkään nimittelisi paikalla olevia. Tämän jälkeen keskustelu jatkui uusin termein.

– Ei tuollaisessa tilanteessa tarvitse olla heittopussina. Voi yhdessä neuvotella sen, miten me tästä puhumme.

Niemen kokemus on, että keskustelun rajoista sopimista helpottaa, jos esittää asiansa kysymyksenä. Hän suhtautuu itsekin myönteisesti, jos joku ystävällisesti pyytää häneltä keskustelussa jotain – se tarkoittaa hänelle osoitusta luottamuksesta ja siitä, että keskustelukumppani haluaa aidosti olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan.

Somessa keskustelu on välillä esittämistä

Niemi näkee erityisesti sosiaalisessa mediassa sen vaaran, että vuoropuhelu ei välttämättä ole aitoa. Hänen mukaansa joskus osallistujat vain esittävät keskustelua, ja silloin todellinen yleisö on joku muu kuin se, jonka kanssa vaihtaa viestejä.

– Vaikka joku yrittäisi kuinka vilpittömin mielin käydä keskustelua, joskus voi käydä niin, että hänen kauttaan vain halutaan demonstroida jotain.

Muutenkin keskustelu on sosiaalisessa mediassa Niemen mukaan useista syistä kärjekkäämpää kuin kasvotusten. Siellä esimerkiksi tulee helposti väärinkäsityksiä.

Häntä ilahduttaa, kun hän joskus huomaa keskustelun kärjistyessä, että joku ehdottaa toiselle kahvilla käymistä.

– Yleensä aina löytyy jotain yhteistä, kun ihmisten kanssa juttelee kasvokkain, Niemi sanoo.

E2 Tutkimus on mukana Hyvin sanottu -hankkeessa.