40 vuotta sitten Martti Jämsä näki linja-autosta näyn, jonka hän muistaa edelleen – valokuvaajan pää on täynnä ottamattomia valokuvia
Nuorena valokuvaaja Martti Jämsä matkusti satoja kilometrejä näyttämään kuvanippua rockkeikasta Pelle Miljoonalle. Jämsän mielestä jokaisesta kamerasta lähtee erilainen saundi.
Kuusi kuvaa valokuvaaja Martti Jämsän elämästä
Sen valokuvan Martti Jämsä muistaa edelleen.
Tällainen se on: Neva-joen rannalla oli kymmeniä merisotilaita, jotka olivat järjestäytyneet riveihin valokuvaajaa varten. Hetkessä oli arvokkuutta ja valmistautumista, ja kaikki katsoivat kameraan.
Kun kuva oli otettu, asetelma rikkoontui ja sotilaat hajaantuivat eri suuntiin.
Hetki kesti vain muutamia sekunteja, ja Jämsä näki sen linja-auton ikkunasta. Hän oli matkalla Oriveden vuosikurssilaistensa kanssa Leningradiin. Sitten auto oli jo muualla.
Tästä hetkestä otettu valokuva on ainoastaan Jämsän muistissa. Muisto on kirkas, vaikka siitä on jo 40 vuotta.
– Minulla on paljon mielikuvia, mutta ne ovat ottamattomia kuvia. Valokuvaajalla on paljon päässä tällaisia kuvia, jotka voisivat syntyä uudestaan toisessa tilanteessa, Jämsä sanoo.
Jokaisesta kamerasta lähtee erilainen saundi
Valokuvaaja Martti Jämsä tunnetaan valokuvistaan, jotka hän kehittää, vedostaa ja kehystää itse. Valokuvaajana hän on itseoppinut.
Työskentelytapa on pysynyt samana 1980-luvulta asti, jolloin Jämsä alkoi valokuvata. 15-vuotiaana hän kehitti kuvia kotinsa kylpyhuoneessa pesukoneen päällä, tarkensi suurennuskonetta ruuvimeisselillä ja ripusti kuvat sen jälkeen saunan viereen kuivumaan.
Nykyään Jämsällä on oma pimiö, joka sijaitsee Helsingissä kodin vieressä pyöräkellarin päässä. Pimiön vieressä on työtila, jossa Jämsä leikkaa laseja ja tekee paspartuureja.
Digikuvaukseen Jämsä ei ole koskaan siirtynyt. Hän keräilee käytettyjä, analogisia kameroita. Ne ovat nykyään halpoja, ja niitä voi tilata eri puolilta maailmaa.
– Vertaan kameroita kitaroihin. Kitaristeillakin on keikalla monta eri kitaraa rivissä. Niistä tulee erilainen saundi, Jämsä sanoo. Jämsä on kuvannut vuosikymmenten aikana niin polaroid- kuin panoraamakuvia. Parhaiten hänet muistetaan mustavalkokuvista.
Jämsän mielestä mustavalkoisia valokuvia pidetään usein nostalgisina ja romanttisina. Ne voivat olla sitäkin, mutta myös paljon muuta, Jämsä sanoo.
Kuvauskohteensa hän löytää läheltä. Jämsä pyöräilee ympäri Helsinkiä ja kävelee lähimetsissä.
Valokuva on rock
Teini-ikäisenä Martti Jämsä haaveili toimittajan töistä ja alkoi kirjoittaa ja kuvata lähiseutunsa Forssan Lehteen. Lehdessä saatettiin julkaista Aaro Hellaakosken runo ja sen vieressä valokuva.
Pian Jokioisilla kasvanut seurakuntanuori innostui kuitenkin kuvaamaan tanssipaikoilla.
– 80-luvulla rock oli jotakin suurta, ja monet ihmiset kuvasivat sitä. Valokuva oli rock, Jämsä sanoo.
Valokuvaajia oli nykyistä vähemmän ja valokuvaajat erottuivat yleisön joukosta. Orivedellä keikkaillut Pelle Miljoona huomasi nuoren kuvaajan ja ehdotti, että Jämsä saapuisi seuraavana viikonloppuna keikkakuvien kanssa bileisiin Helsingin Laajasaloon.
Viikonloppuna Jämsä matkusti kuvanipun kanssa satojen kilometrien matkan Helsinkiin. Pelle Miljoona katsoi kuvat muutamassa minuutissa ja antoi sitten nipun takaisin.
– Nuorena on rohkea, myös uhkarohkea. Voit neljän kuvan kanssa lähteä vaikka mihin näyttämään niitä. Olen näiden takana. Ei minulla enää ole sellaista rohkeutta.
Pian Jämsä siirtyi kuvaamaan soittajien sijaan yleisöä: nahkatakkeja, irokeeseja ja Saabin takapuskurilla istuvaa nuortaparia. Näistä kuvista on koottu myös Jämsän ensimmäinen valokuvakirja Niin kauan kun riittää.
Kuvia lapsuuden kesistä
Bändejä Martti Jämsä ei ole kuvannut enää vuosikymmeniin. Sen sijaan toistuva kuvausaihe on kesä.
Jämsä on kuvannut monia vuosia lapsiaan sukunsa kesämökillä Haapamäellä Keuruulla. Samalla kesämökillä Martti ja hänen isoveljensä Aarne leikkivät kaikki lapsuutensa kesät. Veljesten isä harrasti valokuvausta ja kuvasi perheen veneretkiä ja juhlapäiviä. Kuvaaminen loppui vasta, kun täysi-ikäistyvät veljekset alkoivat pelleillä kuvissa.
Martti Jämsä on jatkanut perinnettä. Omien lastensa kautta hän on myös palannut lapsuutensa kesiin.
– Arvostan sitä saavutusta, että me voimme löytää näistä kuvista yhteisen kesän.
Jämsä viihtyy hyvin lasten kanssa ja oli pitkään koti-isänä. Lisäksi hän on työskennellyt lastenhoitajana.
– Lapsuudessa on iduillaan niin kaikki. On ihanaa katsoa, kun ihminen kasvaa yksilöksi. Minä vaikutun siitä.
