Beethovenin kolmoiskonserton solistit: "Olemme niin iloisia, että konserttiimme saa tulla yleisöä!"

Olette kaikki nuoria, vielä opiskelevia taiteilijoita. Missä vaiheessa olette juuri nyt elämässänne?

Senja: Tällä hetkellä minulla on Berliinissä menossa Konzertexamen-opinnot. Valmistuin maisteriksi viime kesänä ja jatkoin siellä vielä jatkokoulutukseen. Freelancerina toimin paljon myös Suomessa, joten Berliinin ja Suomen välillä tulee sukkuloitua aika paljon.

Fanny: Minullakin on Berliinissä vielä koulu kesken. Valmistun maisteriksi kesäkuussa; olisin tehnyt sen jo aiemmin, mutta koronan takia valmistuminen venähti. Suomessa on tänäkin aikana ollut konsertteja ja muita töitä.

Otto: Myös minä opiskelen Berliinissä! Minun on täytynyt olla korona-aikanakin enimmäkseen siellä, koska teen vielä kandiopintoja.

Miten korona-aika on elämäänne vaikuttanut?

Otto: Ensimmäistä kevättä lukuun ottamatta soittotunnit ovat olleet pitkälti paikan päällä, mutta muut opinnot etänä. Siinä on hyvätkin puolensa: kun olen käynyt täällä, olen voinut suorittaa opintoja tarvitsematta jättää tunteja väliin. Elämä on tietysti ollut rajoitusten takia vähän yksitoikkoisempaa. Berliinissä ei ole voinut entiseen tapaan tavata kavereita eikä mennä konsertteihin.

Fanny: Koronasta on ollut se käytännön seuraus, etten ole käynyt Berliinissä yhtä paljon, vaan olen ollut enemmän Suomessa. Koska lähes kaikki konsertit on peruttu, olen alkanut opettaa enemmän. Se on ollut todella antoisaa, koska aiemmin en ole paljoakaan sitä tehnyt. Siitä on tullut suorastaan aivan uusi löytö: tämähän onkin minun juttuni! Konserttien valmistaminen on koetellut hermoja, kun niitä on jatkuvasti jouduttu perumaan. Mutta jotain olen saanut tehtyä silläkin saralla.

Senja: Ensimmäinen koronakevät oli tietysti kaikille järkytys. Olen kuitenkin henkilökohtaisesti kiitollinen siitä, että olen päässyt esiintymään siitä huolimatta. Kun aika pitkään teki vain striimikonsertteja, siihen jossain määrin tottui sitten kuitenkin, niin erikoiselta kuin se alussa tuntuikin. Mutta nyt kun syksyllä taas pääsi maistamaan sitä, millaista on soittaa yleisölle, se herätti toivoa, että kyllä tämä tästä. Vuorovaikutus ei nimittäin ole ollenkaan samanlainen. On ihanaa että striimataan, se on ehdottomasti plussaa ja tuo lähemmäksi kaikkea sitä mitä maailmalla tapahtuu. Mutta ei se korvaa elävää yleisöä!

Fanny: Striimikonsertissa soittaminen tuntuu siltä, että vain antaa ja antaa, mutta ei saa mitään takaisin. Yleisöstä sen sijaan saa valtavasti energiaa ja sähköisyyttä.

Senja: Livekonsertissa tunnelmaa koetaan yhdessä ihan käsikosketeltavalla tavalla. Korona-aikana olen ymmärtänyt yleisön merkityksen voimakkaampana kuin koskaan. Lavalla on tullut jopa liikuttavia, emotionaalisia hetkiä musiikin ja yhdessä kokemisen kokonaisuudesta. Olemme valtavan iloisia siitä, että tähän meidän konserttiin saa tulla yleisöä.

Miltä tuntui saada keikka Beethovenin kolmoiskonserton solistiksi?

Otto: Totta kai se tuntui mahtavalta! Olen soittanut RSO:n nuorten solistien konsertissa, mutta muuten tämä kerta on meille kaikille ensimmäinen RSO:n solistina. Parasta on se, että olemme yhdessä siellä lavalla. Solistina on kuitenkin yleensä aivan yksin, mutta tässä teoksessa on se kamarimusiikkipuolikin.

Senja: Meillä on kiva porukka, ja kappale on täynnä riemua. Tietenkin myös orkesteri tukee solistia, mutta solistitriosta tukea saa ihan eri tavalla. Tässä teoksessa on paitsi solistinen myös lisäksi vielä kamarimusiikillinenkin aspekti, mikä on erityisen kivaa juuri siksi, että tunnemme toisemme niin hyvin.

Fanny: Aloitimme työstämisen siitä, että kahlasimme koko teoksen läpi. Pidimme lukutreenin oikeastaan jo ennen kuin edes aloin aktiivisesti harjoitella omaa stemmaani.

Otto: Kamarimusiikkia on vaikea treenata yksin, koska se kuitenkin kuulostaa sitten erilaiselta ja on reagoitava erilaisiin impulsseihin. Olemme ihan vain soittaneet teosta läpi, siitä tulee fiilistä ja rentoutta soittamiseen.

Senja: Meillä oli myös tilaisuus soittaa konsertto syksyllä Kuopiossa. Sitä ennen meillä oli hyvin intensiivinen harjoitusperiodi. Kävimme jopa soittamassa teosta opettajillemme Berliinissä saadaksemme lisäinspiraatiota.

Millaista soitettavaa tämä konsertto on?

Fanny: Tämä teos on valtavan monipuolinen, ja siinä on hyvin erilaisia osuuksia. Jossain kohdin kukin soittaa soolona, välillä taas triona, ja aina joskus soittimet muodostavat myös duoja keskenään.

Senja: Jokaisella on omat hetkensä, ja soittimet ovat tasa-arvoisia. Beethovenhan ei säveltänyt sellokonserttoa, joten sellistit ovat kiitollisia siitä, että tämä konsertto on olemassa. Siinä on ihan täyttä solistista tavaraa sellollekin. Lempikohtiani ovat ne, joissa päästään johonkin C-duurihuippukohtaan, ja orkesteri tulee sieltä isona massana mukaan. Silloin juuri huomaa, että kolmoiskonsertto eroaa normaalista pianotriona soittamisesta.

Millainen suhde teillä on Beethoveniin?

Senja: Beethoven kuuluu lempisäveltäjieni joukkoon, ja hän on aina kulkenut rinnalla hyvin voimakkaasti. Repertuaaria on monipuolisesti, ei kylläkään sitä sellokonserttoa, mutta sellosonaatteja ja variaatiosarjoja löytyy. Myös Beethovenin jousikvartettoja olen soittanut paljon; niitä on sekä Beethoven varhaisessa että myöhäistuotannossa, joten niiden kautta on voinut käydä läpi koko hänen elämänkaarensa eri kohdat. Pianotrioja emme ole tällä kokoonpanolla soittaneet yhdessä, mutta niitäkin on paljon, ja totta kai sinfonioita on tullut soitettua orkesterissa.

Fanny:Minun Beethoven-suhteeseeni liittyy sellainen hauska ja yllättäväkin yksityiskohta, että olen kasvanut Beethovenin sinfonioiden kanssa, koska olen soittanut niitä isäni kanssa nelikätisesti jo kymmenvuotiaasta asti. Se on pianistille sikäli harvinaista, koska yleensä sinfoniat eivät tule heille ensimmäisenä eteen. Sinfonioista olen kuitenkin lähtenyt Beethovenin pariin, ja niihin aina palaan, ne ovat minulle all time favourite -kappaleita edelleenkin. Pianosonaatit ovat olleet sen jälkeen suurin kulutuksen kohde, ja tietysti myös kamarimusiikki.

Otto: Myös viulistille Beethovenin viulusonaatit ja kamarimusiikki ovat kulmakivi kaikessa. Ja tietenkin Beethovenin viulukonsertto on aivan käsittämättömän hieno kappale. Olen sitä jo vähän käynyt läpi mutta en valmistanut huolella esityskuntoon; olisi mahtavaa joskus päästä se soittamaan. Beethoven on tietyllä tavalla haastavaa, muitta silti hänen musiikkiaan pystyy nuorempanakin yrittämään ja sitä kautta kehittymään. Sen avulla voi hakea tiettyä tyyliä ja Beethovenin draamaa.

Fanny: Beethovenin kautta nuori muusikko voi oppia myös ylipäänsä musiikkia. Beethoven on niin arkkitehtonista, että pitkien linjojen ylläpitämistä voi parhaiten harjoitella juuri siinä. Se on nuorille aika vaikeata, kun se on vaikeaa aikuisillekin.

Senja: Iän myötä tajuaa koko ajan syvemmin Beethovenin musiikin karaktäärit ja artikulaatiot, jotka tekevät siitä niin voimakasta. Se on aina ennalta-arvaamatonta.

Työskentelette nyt ensimmäistä kertaa Nicholas Collonin kanssa. Millainen mielikuva teillä on hänestä?

Fanny: Nick vaikuttaa rennolta mutta todella osaavalta, aivan superhyvältä kapellimestarilta.

Otto: Vähän sen jälkeen kun olimme soittaneet konserton syksyllä Kuopiossa, olin keikalla RSO:ssa. Konsertin johti Nick. Kävelin käytävällä hänen ohitseen, ja hän tunnisti minut ja totesi, että sinähän tulet sitten soittamaan keväällä Beethovenia. Kertoo paljon ihmisestä, että hän on näin lämmin ja helposti lähestyttävä.

Senja: Olen seurannut hänen konserttejaan, ja hän vaikuttaa tosi energiseltä ja inspiroivalta. Beethoveniin Nickillä on ihana lähestymistapa: hän hakee jossain määrin tyylillistä autenttisuutta, mutta flow’n, energian ja fraseerauksen kautta, mikä tekee musiikista elävää. Odotamme innolla, että pääsemme tekemään hänen kanssaan juuri tämän teoksen!

haastattelu Lotta Emanuelsson