Hyppää pääsisältöön

Yle Teema

15.7. Teeman Elävä arkisto: Voimanaisia

Vuodelta 2014
Päivitetty 20.07.2014 13:08.
Näyttelijä Leena Uotila istuu vuoteella ja lausuu Arja Tiaisen runoja.
Kuvateksti Leena Uotila tulkitsee Arja Tiaisen runoja ohjelmassa Palava susi.
Kuva: Antero Tenhunen, TV2 Tiedotus 1980

Arja Tiainen ja Märta Tikkanen kirjoittivat 1970-luvun puhuttavimmat runoteokset peräkkäisinä vuosina. Molemmista tehtiin tuoreeltaan televisiolle monologiesitykset joiden hurjina naisina ovat näyttelijät Leena Uotila ja Liisi Tandefelt.

Arja Tiaisen toinen runokirja Palava susi ilmestyi vuonna 1977. Se oli monella tapaa hätkähdyttävä ja raikas, sillä siitä puuttui kaksi 1970-luvun lyriikalle ominaista piirrettä: maailmanparantaminen ja luontokuvailu. Niiden tilalle oli astunut vihainen petetty nainen, joka halusi huutaa maailmalle.

Tiaisen runoteos ei pyytele anteeksi, vaan latelee nöyryytyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia tavalla, joka oli ryöpsähteleväisyydessään uudenlainen. Naisten aggressiosta ei vielä puhuttu eikä kirjoitettu yleisesti, mutta Tiainen antoi palaa eikä edes hakenut sovitusta: ”Tässä juoksemme / viha ja minä / kiinnikasvaneina / mahdoton meitä on erottaa.”

Monologinäytelmän Tiaisen runoista ohjasi TV2:lle Eija-Elina Bergholm, ja runot esittää Leena Uotila hurjalla ja vimmaisella tyylillä, jossa on samalla annos ilkikurista itseironiaa.

Arja Tiaisesta tuli Palavan suden myötä kirjallinen julkkis, joka muokkasi aikansa naiskuvaa. Vielä tietoisemmin ja järjestelmällisemmin kuvaa muokkasi Märta Tikkanen. Tikkanen oli jo prosaistina tunnettu kohukirjailija, kun runoteos Vuosisadan rakkaustarina ilmestyi vuonna 1978. Hän oli kirjoittanut vuosikymmenen feministisen manifestin Miestä ei voi raiskata, ja avioliitto kirjailija-taiteilija Henrik Tikkasen kanssa oli julkista myrskyä. Kun Henrik Tikkanen tilitti omaa korutonta näkemystään avioliitosta osoitekirjasarjansa osassa Mariankatu 26 vuonna 1977, vastasi Märta Tikkanen omalla teoksellaan yhtä kaunistelemattomasti. Tikkasten liitto kesti kuitenkin Henrikin kuolemaan saakka.

Kuinka hitaasti minun on puhuttava
että kuulisit
nyt on jo todella kiire
jos aiomme jäädä henkiin

Vuosisadan rakkaustarina kertoo helppolukuisen suorasanaisesti alkoholismista, taiteilijuudesta, perheväkivallasta ja kestämisestä. Runoissa on tietoisesti kaihdettu lyyrisiä kielikuvia, vertauksia ja metaforia, kaikki ilmaistaan viiltävän arkisesti ja niukasti: ”Kuinka hitaasti minun on puhuttava / että kuulisit // nyt on jo todella kiire / jos aiomme jäädä henkiin.”

Vuosisadan rakkaustarinan dramatisoi ja ohjasi televisiolle Katariina Lahti. Runot esittää Liisi Tandefelt koruttomasti suoraan kameralle.

  • Palava susi (1980) Ohjaus Eija-Elina Bergholm. Teksti Arja Tiainen. Koreografi Pirjo Viitanen. Lavastus Jorma Pirskanen. Kuvaajat Pekka Bogel, Kunto Hirvikoski, Kari Nerg. Esittää Leena Uotila

  • Vuosisadan rakkaustarina (1979) Ohjaus Katariina Lahti. Teksti Märta Tikkanen. Lavastus Anu Maja. Kuvaus Ilkka Jaakola. Musiikki Matti ja Pirjo Bergström. Esittää Liisi Tandefelt.

Lisää aiheesta Yle Areenassa

Keskustelu