Äänimies kauhutehtaassa
Millainen suhde on avantgardella ja kauhuelokuvilla? Miten elokuvantekijät käyttävät kauhua ja miten katsojat sitä nautiskelevat? Näitä kysymyksiä pohtii Berberian Sound Studio -elokuvan ohjaaja Peter Strickland.
Nelikymppisen brittiohjaajan Peter Stricklandin toinen pitkä elokuva Berberian Sound Studio on intensiivinen, David Lynchin ja Roman Polanskin tunnelmat mieleen tuova elokuva, jossa ei kuitenkaan ole lainkaan verta tai väkivaltaa. Filmiryhmä tapasi Stricklandin Sodankylän elokuvajuhlilla kesällä 2013. Berberian Sound Studio ja Dario Argenton Kohtalon lintu esitetään Yle Teemalla kauhun äänille omistetussa Teemalauantaissa 13.9.
Berberian Sound Studiossa on nähty erityistä vaivaa äänimaailman luomisesssa. Englannista Italiaan lennätetyn foley-artistin ja äänivelhon Gilderoyn mielenmaiseman luomisessa Strickland on tehnyt yhteistyötä 27 äänityöläisen kanssa - ohjaaja sanookin itseään ahneeksi. Äänien takaa kannattaa mainita Gilderoyn nykypäivän kollega, Kokkolassa vaikuttava äänivelho Heikki Kossi, joka teki Berberian Sound Studion foleyt. Kossin työhön tutustuttiin Filmiryhmän viime huhtikuun ohjelmassa:
Filmiryhmä: Mies äänten takaa 2
Haastattelussa Strickland on yllättynyt, että elokuvaa on pidetty trillerinä. Hänen mielestään se on draama, jonka ytimenä on äänien tekijän työn kuvaus ja siitä seuraava psykologinen prosessi. Samalla se tutkii niitä mekanismeja, joilla ihminen turtuu väkivaltaan. Herkkä brittiläinen äänityöläinen on vieraalla maalla ja joutuu yllätyksekseen työskentelemään kauhuelokuvan parissa, mikä ei voi olla vaikuttamatta hänen mielialoihinsa.
Peter Strickland on suuri italialaisen elokuvamusiikin ihailija ja mainitsee musiikillisiksi vaikuttajikseen Riz Ortolanin, Bruno Nicolain, Ennio Morriconen ja Stelvio Ciprianin. Luc Ferrarin ympäristön äänistä koostettu sävellys Presque rien ja yhdysvaltalaisen kokeellisen säveltäjän ja ääni-installalaatioistaan tunnetun Alvin Lucierin I am Sitting in a Room ovat myös olleet tärkeitä.
Särön ja melun käytössä ansioituneet yhtyeet My Bloody Valentine, Jesus & Mary Chain ja Sonic Youth tulivat nopeasti mieleen, kuten myös argentiinalaisyhtye Reynols, jonka levy Blank Tapes on Stricklandin mielestä mielenkiintoisempi kuin John Cagen 4’33”, sillä puhtaan käsitteellisyyden lisäksi sen nauhasihinöissä ja -ritinöissä on rintakehään iskevää fyysisyttä.
Filmiryhmä: Äänimies kauhutehtaassa torstaina 11.9. klo 17.20 ja tiistaina 16.9. klo 21.15.
