Aristoteleen kantapää: Ilotulituksia ja kiinalaisia kukkasia
Olemme tottuneet siihen, että kiinalaiset kopioivat länsimaisia tuotteita ja myyvät niitä maailmalle halvemmalla. Ei niin kaukana menneisyydessämme oli kuitenkin aika, jolloin länsimaat kopioivat kaikkea kiinalaista ja omaksuivat kilvan kiinalaisia tapoja.
Tuolle ajanjaksolle on annettu nimikin, kineseria. 1600-luvun eurooppalaiset lähetyssaarnaajat toivat tullessaan uutisia ja vaikutteita Kiinasta. Erityisen suurta huomiota herätti jesuiitta ja yleisnero Athanasius Kircherin teos Kuvitettu Kiina, jonka kuvaukset kaukaisen maan elämästä innoittivat pian eurooppalaisia taiteilijoita, huonekalujen sekä astioiden suunnittelijoita ja arkkitehteja mukailemaan sikäläistä estetiikkaa.
Yksi itäisen maan uutuus oli ilotulitus, eli kiinalaiset kukkaset. Ruutia oli käytetty Euroopassa sodankäyntiin jo 1200-luvulta alkaen ja ilotulituksiakin nähtiin siellä täällä, mutta vasta kineserian aikana ne alkoivat levitä todenteolla. 1758 Pekingissä asunut jesuiitta Pierre Nicolas d’Incarville kirjoitti Pariisin Akatemialle perinpohjaisen selvityksen kiinalaisten ilotulitteiden toiminnasta, mikä helpotti eurooppalaisten oman ilotulitusharrastuksen aloittamista.
Suuria muistettavia ilotulituksia ovat rauhansopimusten kunniaksi järjestetyt ilotulitukset, joissa ruudin tuhlaamisen lopettamista on siis juhlittu ruudin viihdekäytöllä. Kuningatar Kristiina järjesti ikimuistoisen näytöksen kolmekymmenvuotisen sodan päätteeksi 1648 Narvassa. Sata vuotta myöhemmin juhlittiin Lontoossa Aachenin rauhansopimusta ilotulituksella, johon Friedrich Händel teki musiikin. Näytös tosin keskeytyi, kun kulissit syttyivät tuleen.
Suomen ensimmäisestä ilotulituksesta ei ole tietoa, mutta jo pitkään rakettien ampuminen on ollut meillä uudenvuoden juhlintaan kuuluva eräänlainen jokamiehenoikeus. Rakettien ampumista rajoitetaan etenkin kaupungeissa monin tavoin, mutta silti uudenvuoden aattoillan pauke tuo monessa taajamassa mieleen sotatilan.
16 Paukkuvaa Buddhaa, Kontulan Gangsta, Lotta Laatikko, Auerwaara II, Strobo Pommi, Ufo af Grafam, Iso Paha Tanskalainen, Thunder Veivi, Leijonan Laukaus 3.0, Sumotykki, Mauri Myrsky
Raketit ovat silmän ja mielikuvituksen iloja talvisella yötaivaalla, mutta myös vuodenvaihteen myyntisesongin aikana. Ilotulitteiden nimet kun ovat mitä mielikuvituksellisimpia luomuksia. Niin kuin nyt: 16 Paukkuvaa Buddhaa, Kontulan Gangsta, Lotta Laatikko, Auerwaara II, Strobo Pommi, Ufo af Grafam, Iso Paha Tanskalainen, Thunder Veivi, Leijonan Laukaus 3.0, Sumotykki, Mauri Myrsky ja niin edelleen. Ällistyttäviä ja riemastuttavia nimiä!
Tänään kysymme Pohjoismaiden ainoalta ilotulitustehtaanjohtajalta, Harri Carlsonilta, miten raketit ja muut ilotulitteet saavat kuplivat nimensä. Carlson on toiminut ilotulitusalalla 15 vuotta ja ennen ilotulitustehtaanjohtajuuttaan hän työskenteli tuotepäällikkönä.
Carlsonin mukaan Suomessa on kuusi firmaa, jotka myyvät ilotulitteita ja järjestävät näytöksiä. Ala keskittyi uuteen vuoteen etenkin ennen vuonna 1998 alkaneita ilotulituksen Suomenmestaruuskisoja. Ne lisäsivät yleisön kiinnostusta ammattitaitoisiin ilotulitusnäytöksiin ja nykyään ilotulituksia harrastetaankin paljon yleisemmin kuin vain vuodenvaihteessa. Carlson oikaisee, että monen valittajan harhaluulo siitä, että ”nyt siellä ilotulitusnäytöksessä taas ammutaan kymppitonneja taivaalle, vaikka niilläkin rahoilla voitaisiin palkata sairaanhoitajia” ei perustu totuuteen, vaan oikeampi hintahaarukka on 2000-3000 e.
Mutta asiaan: millaiset ruudinkeksijät kehittelevät ilotulitteiden nimiä, ilotulitustehtaanjohtaja Harri Carlson?
Ilotulituksia ja kiinalaisia kukkasia
Pasi Heikura
aristoteles@yle.fi
