Pyörittävätkö naiset tosiasiassa suomalaisia liikuntajärjestöjä? Niin voisi nopeasti tulkita, kun silmäilee Samuli Ojan, Jari Lämsän, Tuomas Vihisen ja Kati Lehtosen tuottamaa tiivistelmää Tasa-arvo valtakunnallisissa ja alueellisissa liikuntajärjestöissä. Sen mukaan 57 prosenttia liikuntajärjestöjen työntekijöistä on naisia.
LIKES-tutkimuskeskuksen yhdessä Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) kanssa tekemästä selvityksestä käy ilmi, että Suomessa toimii yli 130 valtionapua saavaa valtakunnallista tai alueellista liikuntajärjestöä. Niistä suurin osa (60%) on jääkiekko-, suunnistus tai keilailuliiton kaltaisia urheilun lajiliittoja, joiden tehtävänä on urheilun toteuttaminen, lajikulttuurin kehittäminen sekä toiminnan edistäminen.
Toinen joukko ovat muut liikuntaa edistävät järjestöt, jotka ovat terveyteen ja hyvinvointiin, ennaltaehkäisevään liikuntatoimintaan keskittyviä kansanterveysjärjestöjä, opiskelija- ja koululiikuntajärjestöjä tai eräänlaisia liikunnan etujärjestöjä kuten Suomen Liikunnan Ammattilaiset SLA ry.
– Näistä koostuu iso järjestöryhmä, laskutavasta riippuen 40–60 järjestöä, joiden lisäksi ovat vielä alueelliset liikuntajärjestöt. Niistä on harvemmin puhuttu ja ne ovat sangen tunnistamaton toimijarypäs liikunnan ja urheilun kentällä, sanoo erikoistutkija Kati Lehtonen LIKES-tutkimuskeskuksesta.
– Järjestöjen määrä on kaiken kaikkiaan suuri ja kenttä on kovin heterogeeninen, jos katsotaan mitä järjestöt tekevät, hän jatkaa.
Kun tätä edellä kuvattua järjestöryhmää tarkastellaan sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta, käy ilmi, että järjestöissä työskentelee lähes 1 700 henkeä, joista siis yli puolet (57%) on naisia. Hallituksia sen sijaan johtavat puheenjohtajina pääosin miehet (83%) ja ammattivalmentajistakin miehiä on 73 prosenttia. Lehtonen ei kuitenkaan suostu näkemään, että järjestöissä naiset tekevät työt ja miehet johtavat.
– Kyllähän arjessakin tehdään johtamistyötä. Se tarkoittaa arkipäivän valintoja, operatiivisia toimenpiteitä yhdistyksissä suhteissa sidosryhmiin, samoin ohjauksessa, valmennuksessa, suunnittelussa ja toteutuksessa. Meidän tasa-arvokeskustelumme on sen sijaan hyvin johtamiskeskeistä. Pääasiassa lasketaan, kuinka paljon on operatiivisia tai puheenjohtajia.
Kati Lehtosen mukaan tämä johtuu ajatuksesta, että tasa-arvon ja vallan välille on raapustettu yhtäläisyysmerkki, eikä olla kovin kiinnostuneita muista tasa-arvoon liittyvistä volyymitiedoista.
Tuhansien työpaikkojen järjestö- ja seurakenttä
Liikuntajärjestöt ovat merkittävä työllistäjä, sillä kun lasketaan yhteen palkattu henkilöstö, valmentajat ja hallitukset puhutaan yli 5 000 toimijasta. Tämän lisäksi muualla tehdyissä tutkimuksissa on arvioitu, että urheiluseuroissa työskentelee saman verran päätoimisia ja iso joukko osa-aikaisia.
– Määrä on merkittävä, mutta silti liikuntajärjestöistä ja kansalaistoiminnasta puhutaan kovin harvoin työntekemisen mahdollistajina tai paikkana, jossa voi työllistyä.
Tuoreesta tiivistelmästä ilmenee, että urheilun puolella miehet muodostavat työntekijöinä enemmistön, mutta terveyttä edistävän liikunnan parissa naiset ovat suurempi ryhmä. Oikeastaan jako kuvaa hyvin työntekijöiden sijoittumista sukupuolittain yhteiskunnassa.
– Hoiva-alalla on valtaosa naisia, ja onhan paljon muitakin ammattikuntia, joissa naiset alkavat olla enemmistönä kuten lääkärikunta, eläinlääkärit tai opettajat.
Kati Lehtonen sanoo, että volyymitiedot mahdollistavat monenlaisen pohdinnan, kuten mitä tämä 1 700 liikunnan parissa ahertavien joukko tekee? Jos operatiivisen henkilöstön määrä kasvaa, mihin he sijoittuvat: huippu-urheiluun, liikunnan edistämisen pariin, ikääntyvien liikuntaan?
Miehet rekrytoivat miehiä?
Hallitustyöskentelyyn osallistuvat noin 1 100 henkeä on merkittävä ryhmä pääosin vapaaehtoisesti luottamustyötä tekeviä ihmisiä, jotka pyrkivät johtamisen ja strategisen toiminnan tasolla kehittämään suomalaista liikuntaa ja urheilua. Mutta vaikka varsinkin liikuntaa edistävissä kansalaisjärjestöissä ovat naiset työntekijöinä selvä enemmistö, ei se näy luottamusjohdossa. Niissä positioissa naiset jäävät vähemmistöön.
– Jos luottamusjohtamisen näkee valtana, on miesten asema dominoiva. Onkin kiinnostavaa pohtia, miten näiden elinten rekrytointiprosessit etenevät. Valitsevatko miehet todella vain miehiä hallituksiin, joiden puheenjohtajatkin ovat pääsääntöisesti miehiä, kysyy Kati Lehtonen.
Miksi näin on, ei selviä vain laskemalla ja tilastoimalla sukupuolijakautumaa, vaan pitäisi päästä avaamaan rekrytointiprosesseja.
– Lajiliittokenttä on selvästi muuta kenttää miesvaltaisempi alue. Se pakottaa kysymään miten siellä valinnat tapahtuvat, pohtii Kati Lehtonen.
Ammattivalmentajista, joita Suomessa on noin 2 500, reilu neljännes (27%) on naisia. Lukua selittää osin se, että suomalaiset ammattiurheilijat, jotka ovat jonkinlaisessa palkkasuhteessa työnantajaansa, urheilevat pääsääntöisesti jalkapallon ja jääkiekon kaltaisissa liigaseuroissa, jotka ovat perinteisesti olleet hyvin miehinen ympäristö.
Suomessa toimii edelleen myös joitain lajiliittoja, joiden johdossa ja työntekijöinä on vain toista sukupuolta, joko miehiä tai naisia.
– Tästä otoksesta niitä löytyi vain yhdeksän mutta kyllä siellä erityisesti kannattaisi miettiä rekrytointeja, ja vaikka en kuulutakaan sukupuolikiintiöiden perään, ollaan näissä järjestöissä jollain lailla kivikaudella. Onkin pakko uskoa, että etenemme kohti maailmaa, jossa pätevyys ratkaisee, ei sukupuoli, päättää Kati Lehtonen.
Lue myös: