Sunnuntaina päättyneellä yhdistetyn maailmancup-kaudella Ilkka Herola, 25, kantoi Suomen joukkuetta.
Herola tykitti uransa parhaan kauden. Hän sijoittui maailmancupissa seitsemänneksi ja voitti parhaan hiihtäjän palkinnon. Maailmancupissa Herola juhli kolmesti palkintokorokkeella henkilökohtaisilla matkoilla. Eero Hirvosen kanssa Herola sijoittui kolmanneksi Val di Fiemmen parikilpailussa.
Kauden kruunasin hopeamitali Oberstdorfin MM-kisoista.
Herolan menestyksen ansiosta päävalmentaja Petter Kukkonen oli tyytyväinen kauteen, vaikka joukkue ei yltänyt kaikkiin tavoitteisiinsa.
– Kauteen mahtuu aina hyvää ja huonoa, mutta positiivinen vire ehdottomasti on päällimmäinen asia, joka kaudesta jää. Pääsääntöisesti asettamamme tavoitteet on saatu plakkariin.
Yle Urheilun asiantuntijan Jari Mantilan mukaan kausi osoitti, että Pekingin talviolympialaisista suomalaismitaleita voi odottaa vain Herolalta. Olympialaiset on määrä pitää reilun kymmenen kuukauden kuluttua, helmikuun alussa.
– Joukkuemitaliin on todella, todella pitkä matka. Itävalta, Saksa, Norja ja Japani ovat kaukana edessä joukkueena. Totta kai tavoitteet pitää olla menestymiseen, eikä sitä kukaan kyseenalaista, mutta pitää olla realisti. Paljon saa mennä putkeen ja tulla ylionnistumisia, että joukkuemitali olisi mahdollinen, Mantila sanoo.
Eero Hirvosta reilut kymmenen vuotta valmentanut Kukkonen on varma siitä, että hänen suojattinsa on Pekingissä taistelemassa mitaleista. Kukkonen pohjaa arvionsa Hirvosen lahjakkuuteen, genetiikkaan ja vuosien varrella tehtyyn työhön.
Tämän mitaliodotuksen Mantila ampuu alas.
Hirvosen kausi alkoi hieman viime vuosia valoisammin, mutta helmikuussa alkoivat ongelmat, joihin ei ole löytynyt vielä syytä. 25-vuotias Hirvonen on kovakuntoinen hiihtäjä, mutta mäkiosuuksilla hän on ollut suurissa vaikeuksissa viime vuosina.
– Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että Hirvonen olisi olympialaisissa palkintojenjaossa ottamassa mitalia vastaan. Siihen on todella, todella pitkä matka. Se vaatii ihan huippuonnistumista joka päivä tulevan harjoituskauden aikana puhumattakaan kilpailutilanteesta, Mantila sanoo.
Kolme vuotta sitten Hirvonen oli elämänsä kunnossa ja sijoittui maailmancupissa kuudenneksi. Sen jälkeen häntä ovat vaivanneet erinäiset loukkaantumiset, joista pitkäaikaisimpana hyppääjän polvi.
Polvi operoitiin viime keväänä, ja nyt jyväskyläläinen pääsee ensimmäistä kertaa vuosiin täysin ehjänä harjoituskauteen.
– Tämä on hyvä muistutus meille, jotka seuraamme urheilua ja varmasti Eerollekin, että menestyminen on äärimmäisen vaikeaa. Jos huippu-urheilussa joutuu antamaan prosentin, kaksi tai viisi siitä, ettei pysty antamaan harjoittelussa sataprosenttista panosta, se näkyy tuloksissa, Mantila kommentoi.
Hyppääminen ei ole mennyt eteenpäin
Suomen joukkueen tulokset kulminoituvat mäkiosuuksiin. Maajoukkue on kipuillut hyppyjen kanssa vuosia, mutta hiihto kulkee.
– Ensi vuonna hyppäämistason on viimeistään noustava. Olemme tulleet siihen johtopäätökseen, että karrikoiden me hyppäämme vähän liian vertikaalisesti, eli liian pystyyn hyppyrimäen keulalla. Koko laskuasento ja ponnistuksen suuntaaminen pitää saada reippaasti enemmän vauhdin mukaan menemään eteenpäin, päävalmentaja Kukkonen paaluttaa.
Yhdistetyn joukkueen mäkivalmennuksesta on vastannut nyt reilun vuoden ajan Falko Krismayr. Vuoden aikana Herola on löytänyt hyppäämiseensä hyvän tason normaalimäessä. Herola itse ja Mantila kokevat, että läpimurron taustalla on kuitenkin ennemmin pitkäjänteinen työ henkilökohtaisten valmentajien kanssa kuin uusi maajoukkuevalmentaja.
Näyttää, että muilla hyppäämisestä on tällä hetkellä punainen lanka kateissa lukuun ottamatta joitain onnistumisia. Heillä ei ole hyvää mielikuvaa ajatuksen tasolla, mitä pystyy toteuttamaan fyysisesti.
Jari Mantila
Mantila näki kesällä muutamilta suomalaisurheilijoilta välähdyksiä paremmasta tekemisestä mäessä, mutta kauden alkaessa kehitystä ei näkynyt. Asiantuntijan mukaan merkittävää parannusta hyppytekniikoissa ei ole tapahtunut, mutta sellainen tarvitaan, jos halutaan menestyä.
– Tämä talvi osoitti, että Ilkka jatkaa samalla tasolla, jolle hän on päässyt ja hänellä on hyvä ymmärrys hyppäämisestä. Fysiikka on sillä tasolla, että hän aistii koko ajan tekemistä. Kun hyppääjä tuntee keulalla, mitä tekee, se on kehityksen alku, Mantila sanoo ja jatkaa:
– Näyttää, että muilla hyppäämisestä on tällä hetkellä punainen lanka kateissa lukuun ottamatta joitain onnistumisia. Heillä ei ole hyvää mielikuvaa ajatuksen tasolla, mitä pystyy toteuttamaan fyysisesti.
Krismayr itse kertoo, että ensimmäinen kausi oli vielä kokemuksen hakemista. Hän kokee, että on päässyt hyvin sisään Suomen joukkueen kulttuuriin, joka on hieman erilainen kuin mihin hän on tottunut Itävallassa.
Joukkueeseen ja Hiihtoliiton toimintatapoihin tutustumisen myötä Krismayr lupaa, että tulevalle kaudelle hän muokkaa hieman valmennustyyliään.
– Tuloksellisesti kaikki ei vielä toiminut kokonaisuutena, kuten halusimme Petterin kanssa, mutta pääsimme askeleen eteenpäin joukkueena ja henkilökohtaisella tasolla. Tehtävää on vielä paljon, Krismayr kommentoi.
Tekniikoissa monta osa-aluetta pielessä
Mantilan mukaan suomalaisurheilijoiden hyppytekniikoissa usea osa-alue on poskellaan.
Asiantuntijan mielestä ensimmäisenä pitäisi korjata laskuasento, joka ei ole suomalaisilla tarpeeksi matala. Mantila havainnollistaa ongelmaa muilla pallopeleillä: jotta esimerkiksi golf-palloa voi lyödä onnistuneesti, jo alkuasennon on oltava oikea.
Puomilta lähdettäessä painopiste pitäisi saada riittävän eteen ja alhaalle. Jos näin ei ole, ongelmat kertautuvat hypyn aikana.
– Laskuasennot pitää saada alemmaksi, jotta eteenpäin suuntautuva ponnistus on käytännössä mahdollinen. Etenkin nuorilla kavereilla laskuasento on aivan liian korkea. Sieltä ei saa pitkää, eteenpäin suuntautuvaa työntöä.
– Minä itse asiassa vähän ihmettelen, miksi siihen ei paneuduta enempää. Ainakin ulospäin se näyttää siltä, että näin ei tehdä.
Ongelma kuulostaa yksinkertaiselta, sillä tasaisella maalla syvän laskuasennon ottaminen on melko helppoa. Mäessä sitä hankaloittavat kova hyppyrin kaarteen paine ja vauhti, joka kiihtyy laskumäessä hiljalleen noin 90 kilometriin tunnissa.
Liian korkean laskuasennon takana voi olla useita syitä.
– Liikkuvuus voi olla yksi asia, eli urheilija ei vain pääse matalampaan laskuasentoon tai sitten hänellä on väärä mielikuva omasta hyvästä laskuasennostaan.
Mantilan mukaan muiden tekniikkavirheiden korjaamista voidaan ajatella vasta, kun laskuasento saadaan ensin optimaaliseksi.
– Metrit eivät tule vain niin, että runtataan laskuasento kymmenen senttiä alemmaksi.
Suomalaisten tekniikkaongelmat ovat korostuneet suurmäessä, jossa erot kärkeen repsahtavat helposti 30 metriin. Tällöin pelkästään hyppyjen pituudesta tulevien pisteiden perusteella suomalaiset ovat hiihto-osuudelle lähdettäessä kärkeä perässä kymmeniä sekunteja.
Mantilan mukaan tekniikkamuutosten lisäksi suomalaisilta tarvitaan rautaista kuntoa, jotta he voisivat haastaa maailman kärjen suurmäen kilpailuissa
– Keula hyppää tällä hetkellä niin upealla tasolla, että vaatii todellakin onnistumista saavuttaa heitä. On selvä asia, että jos kultamitaleista halutaan taistella, hypyn pitää olla kunnossa. Silloin ei riitä enää, että on nopein ladulla.
Uusi sukupolvi haastoi vanhan
Herolan lisäksi kehuja kuluneesta kaudesta niin päävalmentaja Kukkoselta kuin asiantuntija Mantilalta saa vasta 19-vuotias Perttu Reponen.
Reponen kilpaili maailmancupissa ensimmäistä kertaa reilu vuosi sitten, mutta tällä kaudella hän murtautui maajoukkueeseen todenteolla. Nuorukainen nappasi maailmancupin pisteitä heti kauden toisesta kilpailusta Rukalta. Yhteensä hän keräsi 15 pistettä ja oli kauden kolmanneksi paras suomalainen Hirvosen jälkeen.
Uransa parhaaseen sijoitukseen aikuisten tasolla Reponen ylsi MM-kisoissa, jossa hän oli suurmäen kilpailussa 20:s.
Uuden sukupolven urheilijoista myös MM-kisalipun lunastaneet Otto Niittykoski ja Wille Karhumaa toivat positiivista virettä kauteen.
Sen sijaan Hirvosen lisäksi kokeneesta kaartista alisuorittivat Arttu Mäkiaho ja kauden aikana sairastellut Leevi Mutru.
– He ovat olleet selvästi alavireisiä ja siinä olemme valmennuksen osalta epäonnistuneet, Kukkonen sanoi.
Neljä vuotta sitten nuorten maailmanmestaruuden voittanut Mäkiaho kertoi MM-kisojen aikaan, että hän aikoo muuttaa Herolan kotipaikkakunnalle Kuopioon parempien hyppyolosuhteiden perässä. Siirtoa Mantila pitää järkevänä.
– Minusta on upea tilanne, että Suomen joukkueessa on tällä hetkellä maailman huippu. Kavereiden pitäisi hyödyntää sitä tilannetta. Tietysti Ilkkaa voi seurata leireillä kymmeniä päiviä vuodesta. Se vie varmasti porukkaa eteenpäin.
– On hyvä veto, että Arttu muuttaa Kuopioon ja lähtee hakemaan hyvää harjoituskaveria. Kun pystyy tekemään yhdessä treenejä, väistämättä oma tekeminen paranee.
Lue myös: