Kaiken Tokion olympialaisista löydät Yle Urheilun kisaoppaasta täältä.
Tokion olympialaisissa nähtiin sunnuntaina poikkeuksellinen hetki, kun miesten korkeushypyssä jaettiin olympiakulta urheilijoiden päätöksellä.
Qatarin Mutaz Essa Barshim ja Italian Gianmarco Tamberi hyppäsivät puhtaat sarjat. He ylittivät korkeudet ensimmäisellä tulokseen 237 saakka. Molemmat pudottivat korkeudesta 239 kolme kertaa.
Barshimin kolmannen pudotuksen jälkeen nähtiin urheiluhistoriaan painuva hetki, kun Barshim ja Tamberi olivat neuvonpidossa toimitsijan kanssa.
Barshim lausui toimitsijalle kansainväliseen tv-lähetykseen kuuluneet sanat:
– Voimmeko saada kaksi kultaa? Barshim kysyi.
Toimitsijan hyväksyvän nyökkäyksen jälkeen alkoivat villit juhlat. Sekä Barshim että Tamberi alkoivat tuulettaa. Etenkin Tamberi oli täysin haltioissaan. Kummallekin kyseessä oli uran ensimmäinen olympiakulta.
– Katsoin häntä. Hän katsoi minua. Me katsoimme toisiamme. Tiesimme, että se oli siinä. Ei ollut tarvetta, Barshim tunnelmoi kilpailun jälkeen kansainväliselle medialle.
Kaksi edellistä MM-kultaa miesten korkeudessa voittaneen Barshimin mukaan kaksikko halusi lähettää tempullaan viestin.
– Tämä on urheiluhenkeä. Tämä on se viesti, minkä haluamme lähettää nuorelle sukupolvelle, Barshim sanoi lehdistötilaisuudessa.
Olympiavoiton jakaminen urheilijoiden päätöksellä on herättänyt paljon keskustelua. Sen mahdollistaa kymmenen vuotta vanha sääntö. Sääntö on tullut kuitenkin eteen harvakseltaan.
Vuoden 2015 sisäratojen EM-kilpailujen naisten korkeushypyn finaalissa venäläinen Maria Lasitskene (o.s. Kutsina) voitti pudotuskamppailussa Italian Alessia Trostin. Lasitskenella olisi ollut mahdollisuus jakaa kulta Trostin kanssa, mutta venäläistähti halusi, että voittaja saadaan selville.
Vuotta aiemmin sisäratojen MM-hallikilpailussa Lasitskene ja Puolan Kamila Licwinko hyppäsivät saman pöytäkirjan ja päätyivät jakamaan kullan Barshimin ja Tamberin tavoin.
Barshimin ja Tamberin teko on herättänyt kritiikkiä, koska urheilijoiden tehtävä ei ole päättää, miten olympiamitalien kohtalo ratkaistaan. Kritisoijien mukaan sitä varten pitää olla selkeät säännöt.
Monen mielestä Barshimin ja Tamberin temppu oli taas kaunis hetki ja osoitus urheiluhengestä. Sunnuntaina nähty korkeushyppykilpailu oli arvokisahistorian kovatasoisin.
Lohduttava tarina Monacosta
Barshimin ja Tamberin tekoa selittävät paljon kaksikon ystävyys ja yhteiset kokemukset rankoista tilanteista.
– En todennäköisesti koskaan jakaisi kultamitalia kenenkään muun paitsi Mutazin kanssa, koska selviydyimme ainoina pahimmasta korkeushyppääjälle tapahtuvasta loukkaantumisesta. Tiedän, mitä hän teki palatakseen kentälle. Hän tietää, mitä minä tein palatakseni, Tamberi selvitti.
Tamberi mursi nilkkansa Monacossa ennen Rion olympialaisia vuonna 2016. Italialainen oli ollut ennen loukkaantumistaan hurjassa iskussa. Hän oli hypännyt Monacossa ennätyksensä 239. Toinen ylitys korkeudesta 241 koitui kohtaloksi.
Kun Tamberi palasi, etenkin Barshim oli tukena. Vuonna 2016 Euroopan mestaruutta juhlimaan ehtinyt italialainen palasi kentille seuraavana vuonna. Alku ei ollut kuitenkaan helppo. Tamberi on kertonut, kuinka hän oli epävarma paluusta huippukuntoon.
Tamberi on avannut Spikes-julkaisulle, kuinka vaikeilla hetkillä juuri Barshim oli hänen tukenaan. Italialainen oli ollut allapäin, kun paluun jälkeen ensimmäinen Timanttiliigan kilpailu Pariisissa oli mennyt pahasti pieleen. Kilpailu päättyi italialaiselta ilman tulosta eli kolmeen epäonnistumiseen.
– Muut hyppääjät tulivat luokseni kilpailun jälkeen, mutta en halunnut puhua kenellekään. Menin suoraan hotellihuoneeseeni, Tamberi avasi Spikesille.
– Seuraavana päivänä Mutaz alkoi koputtaa oveeni. Hän ei mennyt pois. Ensiksi halusin vain, että hän lähtee. Hän oli sinnikäs ja huusi “Gimbo, Gimbo. Ole kiltti, haluan puhua sinulle. Luovutin ja päästin hänet sisään.
Tamberin mukaan kaksikko puhui ja hän itki Barshimin edessä.
– Hän yritti rauhoitella minua ja kertoi minulle, mitä hänellä oli sanottavana. “Älä yritä kiirehtiä”, hän sanoi. “Sinulla oli iso loukkaantuminen ja olet jo takaisin Timanttiliigassa. Kukaan ei odottanut sitä. Mutta nyt sinun pitää ottaa oma aikasi. Älä odota liikoja liian aikaisin. Katso vain, mitä tapahtuu. "
Tamberin mukaan Barshim auttoi häntä ymmärtämään, että hän urheilee itsensä vuoksi, eikä kenenkään muun takia.
Pariisin epäonnistumisen jälkeen italialainen rupesi etsimään muita korkeushyppykilpailuja. Hän löysi Budapestistä kilpailun kahden päivän päästä. Tamberi soitti kilpailunjohtajalle ja pyysi päästä kilpailuun lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi Tamberi pyysi, että häntä ei lisättäisi osallistujalistalle ennen kuin lähtölistat olisi pakko julkaista.
– Minun oli tarkoitus palata Italiaan, mutta en ottanut lentoa. Kukaan ei tiennyt, missä olin. Ei tyttöystäväni, ei isäni, ei äitini, eivät ystäväni. Suljin puhelimeni. En puhunut kenellekään kolmeen päivään, Tamberi selvitti.
– Puhuin asiasta vain kahdelle henkilölle. Kilpailunjohtajalle ja Mutazille. Puhuin Mutazille, koska hän ei jättänyt minua yksin ennen kuin olisin päästänyt hänet sisään hotellihuoneeseen.
Barshimin sanoista ja Budapestin kilpailusta muodostui italialaisen uralla merkittävä käänne. Tamberi pystyi keskittymään vain hyppäämiseen ja teki tuloksen 228. Sitä ennen Tamberi oli jäänyt paluuyrityksissään ilman tulosta tai 220:n tietämiin.
– Joku sisälläni muuttui. Aloin elää uudelleen. Olin taas korkeushyppääjä, Tamberi muisteli Spikesille.
"Meillä on ollut kirjaimellisesti päiviä, joista emme ole pystyneet nauttimaan"
Barshim puolestaan kärsi kovista selkävaivoista ennen nousuaan maailman parhaimmaksi korkeushyppääjäksi. Hä joutui jättämään Lontoon olympialaiset väliin selän rasitusmurtuman takia.
Yhteisten vastoinkäymisten takia Barshim kuvaili kultamitalin jakoa aidoksi hetkeksi.
– Kun sanomme, että olemme kokeneet paljon, se ei vain tarkoita vain sitä. Meillä on ollut kirjaimellisesti päiviä, joista emme ole pystyneet nauttimaan. Tarvitsin apua siihen, että pystyin nousemaan sängystä tai pääsin vessaan. En voinut kuvitella kengän laittamista jalkaan, Barshim sanoi lehdistötilaisuudessa.
Tamberi myönsi kilpailun jälkeen myös sen, minkä kaikki katsojat ympäri maailmaa näkivät. Hän oli olympiavoiton jälkeen hämmentynyt.
– Viisi viime vuotta ovat olleet niin vaikeita. Olen selviytynyt niin monista vaikeuksista. Muistan edelleen Rion olympialaiset vuonna 2016, kun olin yleisössä. Minulla oli kainalosauvat. Sanoin itselleni tuona päivänä, että haluan olla mukana Tokiossa ja taistella kultamitalista, Tamberi sanoi.
Hänellä oli myös finaalissa mukanaan kipsi, jota oli käyttänyt. Siihen oli kirjattu isoin kirjamin ensiksi Tokio 2020 ja sitten kisojen siirtymisen myötä Tokio 2021.
– Minut leikannut lääkäri sanoi, että ei tiedä, voinko hypätä leikkauksen jälkeen. Hän sanoi, että ajattele vain kävelemistä ja juoksemista normaalia elämää varten. Tuollaisen jälkeen voitin kultamitalin, olympiakultamitalin.
Lue lisää: