NHL-maailmassa vammojen laadusta pidetään aina matalaa profiilia, mutta etenkin pudotuspelien aikaan loukkaantumisista ei hiiskuta pukuhuoneen ulkopuolelle. Tästä syystä aiemmin viikolla loukkaantuneen Nashvillen suomalaisvahti Juuse Saroksen vammasta ei ole juurikaan tietoa tarjolla.
Saros loukkaantui tilanteessa, jossa hän liukui poikittain maalillaan kohti vasenta tolppaa. Saroksen luistin osui ilmeisesti jotenkin huonosti tolppaan ja Saros loukkasi itseään. Seuraavalla pelikatkolla Saros tuli pois maaliltaan. Erityisen huolestuttavilta näyttivät kuvat, joissa Sarosta talutettiin pukuhuoneeseen.
Joukkueensa ykkösmaalivahti ja yksi NHL-kauden parhaista veskareista ei kyennyt laittamaan vasemmalle jalalleen lainkaan painoa.
Tilanteen voi katsoa tämän jutun pääkuvana olevalta videolta.
Entinen NHL-maalivahti Karri Rämö katsoi tilanteen ja antoi siitä oman arvionsa Yle Urheilulle. Rämö pelasi NHL:ssä yhteensä 159 ottelua. Viime kaudella lahtelaisveskari pelasi Saksassa.
– Tämä on spekulaatiota, mutta vasemmassa jalassa polven ja nilkan välillä on varmasti jotakin. Vaikuttaisi siltä, että vamma voisi olla nilkassa. Juuse jatkoi peliä tilanteen jälkeen vielä puolitoista minuuttia ja meni jäihin ja ylös sinä aikana kuusi kertaa. Uskon, että liikkuminen olisi ollut vaikeampaa, jos vamma olisi polvessa, Rämö sanoo.
– Tosi huonoa tuuria tuossa oli, jos siitä vakavampi vamma tuli.
"Sama kuin olisi ottanut Kipperin pois Calgarysta"
Nyt tulikuuma kysymys kuuluukin: mikä on Saroksen vamman laatu ja koska hän pystyy taas pelaamaan? Nashville on varmistanut paikkansa pudotuspeleissä, joten kahdessa viimeisessä runkosarjan ottelussa joukkue ei suomalaisvahtiaan tarvitse. Ensi viikolla kuitenkin tarvitsee, kun vastaan luistelee läntisen konferenssin suurseuroista joko Colorado tai Calgary.
Yhdysvaltalaistoimittaja Frank Seravallin tietojen mukaan ensimmäiset arviot Saroksen vammasta olivat vähemmän lupaavia. Seravallin mukaan on täysin mahdollista, ettei Saros ehdi pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.
Jos näin käy, Nashville joutuu armottoman kovaan ottelusarjaan maalivahtikaksikolla, joka on pelannut kuluvalla kaudella ainoastaan 18 ottelua. David Rittich, 29, päästi Saroksen poistuttua pelistä kaksi todella helppoa maalia ja Connor Ingramilla, 25, on vyöllään kaksi NHL-ottelua.
Rittich olisi todennäköisesti pelaava maalivahti, mutta 88:n torjuntaprosentti tai yli 3,5:n päästettyjen maalien keskiarvo eivät kuulosta lupaavalta. Rittich on voittanut vuoden 2022 puolella kuudesta aloittamastaan ottelusta kaksi.
– Kun mietitään, että Saros on pelannut tällä kaudella 67 ottelua, niin onhan tämä järkyttävä pommi Nashvillelle, Rämö lataa.
– Sama kuin olisi aikanaan ottanut Miikka Kiprusoffin pois Calgarysta tai Martin Brodeurin New Jerseystä. Mikään muu joukkue tuskin kärsisi ykkösmaalivahtinsa menettämisestä yhtä paljon kuin Nashville, Rämö jatkaa.
Viikko on Rämön näkemyksen mukaan lyhyt aika, jos kyse on yhtään vakavammasta loukkaantumisesta.
– Mikään vamma ei parane viikossa, se on ihan selvä asia. Jos tässä oltaisiin finaalisarjaan menossa ja jäljellä olisi seitsemän peliä, tilanne voisi vielä olla toinen. Nyt se on vaikeampi, koska tässä on niin paljon vielä pelejä jäljellä, jos ajatus on pelata mestaruudesta.
Manipulaatiota voidaan Rämön mukaan käyttää vain tiettyyn pisteeseen asti.
– Puudutuspiikit ja muut ovat tuollaisiin paikkoihin todella hankalia ja siitä vamma todennäköisesti vain pahenee. Teippauksilla pystyy tekemään jonkin verran, mutta se taas rajoittaa liikettä. Tietenkin kivun kanssa pystyy pelaamaan, siihen on jokaisella omat rajansa.
Maalivahteja kaatuu kuin heinää
Saros ei ole loukkaantumisensa kanssa yksin, sillä maalivahtien vammat ovat yksi kevään ikävistä trendeistä NHL:ssä. Tälläkin hetkellä viidellätoista, siis lähes joka toisella joukkueella, on sairastuvalla vähintään yksi maalivahti. Parilla joukkueella veskareita löytyy telakalta kaksikin kappaletta. Yhteensä maalivahteja on sivussa peräti 17.
Pudotuspelijoukkueista Nashvillen lisäksi ykkösmaalivahtinsa on viime aikoina menettänyt Pittsburgh (Tristan Jarry) sekä Carolina (Frederik Andersen).
Ei ole kovinkaan vaikea vetää vammasumasta suoraa viivaa koronavuosien kovaan ottelutahtiin.
– Aina pelitahti on ollut älytön, mutta nyt etenkin. Ei tuossa paljon kauden aikana jätkät treenaamaan ehdi. Osa noista on rasitusvammoja, osa huonoa tuuria, kuten ulkopuolisia osumia vaikka pelaajalta. Kyllä tämä siitä kertoo, että jos samaan tahtiin jatketaan, jokaisella seuralla pitäisi olla kaksi veskaria, jotka jakavat taakkaa yhä enemmän, Rämö toteaa.
Rämö kritisoi seuroja siitä, etteivät nämä ymmärrä vieläkään riittävästi maalivahdin sielunmaisemasta.
– Seurat ajattelevat liian vähän maalivahtien harjoittelua tai hyvinvointia. Edelleen valtaosa päävalmentajista sanoo, ettei ymmärrä veskareista mitään, mikä tarkoittaa, etteivät he edes ajattele heitä. Suurimmassa osassa joukkueista ei ole esimerkiksi lainkaan mietitty, miten myös veskarit saisivat joukkueharjoituksista jotakin irti, Rämö sanoo.
Lue myös: