ROOMA Kansan muisti on lyhyt.
Seitsemän vuotta sitten sadattuhannet naiset marssivat kaduille eri puolilla Italiaa osoittamaan mieltään pääministeri Silvio Berlusconia vastaan. Berlusconi oli tuolloin joutumassa oikeuteen syytettynä seksistä alaikäisen prostituoidun kanssa.
Monille naisille pääministerin järjestämät orgiat olivat viimeinen pisara. Berlusconi oli jo aiemmin tullut tunnetuksi seksistisistä puheistaan ja naisten esineellistämisestä omistamiensa televisiokanavien viihdeohjelmissa.
Berlusconi selvisi seksiskandaalista, mutta joutui eroamaan kolme vuotta myöhemmin. Kun hän teki viime syksynä paluun Italian poliittiselle kartalle, vihaisia naisia ei näkynyt missään.
– Olin ällistynyt siitä, kuinka harva nosti äänensä kun Berlusconi julisti palaavansa politiikkaan. En voi kuvitella maata, jossa tällaista tapahtuu, sanoo aiempiin mielenosoituksiin osallistunut Giorgia Serughetti.
Berlusconi muutti puhetapaansa
Hän toimii tutkijana Milano-Bicoccan yliopiston sosiologian laitoksella. Serughettin tutkimus keskittyy prostituutioon. Tutkimusalan valinta sai aikanaan kimmokkeensa juuri Berlusconin toiminnasta.
Serughettin mukaan osasyy hiljaisuuteen voi olla se, että Berlusconikin on muuttanut tyyliään. Hän on ottanut käyttöön uuden viestintästrategian.
– Hän ei tehnyt paluuta samalla machomaisella ja naisvihamielisellä puhetavalla, joka oli tyypillistä hänen 20 vuodelleen hallituksessa. Se on auttanut jopa naisia hyväksymään hänen paluunsa, Serughetti sanoo.
Samoihin aikoihin kun Berlusconi esitteli Forza Italia -puolueensa poliittista ohjelmaa Italiassa, seksuaalinen ahdistelu ja vallan väärinkäyttö nousivat koko läntisen maailman puheenaiheeksi elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin tapauksen johdosta.
Yksi ensimmäisistä omalla nimellään Weinsteinia syyttäneistä naisista oli italialainen näyttelijä Asia Argento. Hän kertoi New Yorker -lehden haastattelussa, että Weinstein oli pakottanut hänet suuseksiin parikymmentä vuotta sitten.
Italian #metoo
Italialainen freelance-toimittaja Giulia Blasi lanseerasi Argenton kertomuksesta rohkaistuneena sosiaalisen median kampanjan, jossa naiset kertoivat kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Kampanja kulki tunnuksella #quellavoltache, eli "sillä kerralla".
Kertomuksia tuli laidasta laitaan, kadulla perään huutelusta aina väkivaltaisiin raiskauksiin.
– Se oli tapa nousta ylös ja sanoa, että tämä tapahtui minulle, ja tätä ei olisi pitänyt tapahtua minulle. Että en uskaltanut kertoa siitä, tai jos kerroin, en saanut oikeutta, Blasi sanoo.
#quellavoltache oli Italian oma #metoo-kampanja, tosin Blasin mukaan hänen käynnistämänsä kampanja lähti liikkeelle jo pari päivää ennen #metoo:ta. Kertomuksia tuli paljon Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin.
Mutta Asia Argento joutui samaan aikaan Italiassa puolustuskannalle. Lehdistö kirjoitteli, että Weinsteinin teko oli Argenton omaa syytä. Argento oli haastattelussa myöntänyt, että hän oli ollut vapaaehtoisessa seksisuhteessa Weinsteinin kanssa pakotetun suuseksin jälkeen. Näyttelijä muutti Italiasta Saksaan kielteisen julkisuuden takia.
Ohjaaja pääsi vähällä
Samalla kun #metoo-kampanja nostatti maailmalla ahdistelukohun toisensa jälkeen, Italiassa päitä ei putoillut. Elokuvaohjaaja Fausto Brizzin tapaus kuvaa ilmapiiriä.
Kymmenen näyttelijää syytti häntä seksuaalisesta ahdistelusta, ja ohjaajan nimi poistettiin hänen uutuuselokuvansa mainosjulisteista. Mutta kohu laantui pian. Blasin mukaan Brizzi saatiin lopulta tiedotusvälineissä näyttämään pikemminkin ohimenevän hullutuksen uhrilta.
– Valtavirran media tuki Brizziä epäsuorasti, Blasi sanoo.
Ja siihen #metoo-skandaalit sitten Italiassa hiipuivatkin. Kukaan ei ole joutunut eroamaan mistään. Eikö Italiassa ole seksuaalista ahdistelua? Serughetti nauraa kysymykselle.
Hänen mukaansa Italiasta puuttuu samanlainen tietoisuus siitä, että seksuaalinen ahdistelu on väärin. Yhteiskunta on patriarkaalinen. Lisäksi Italian lain mukaan ahdistelu vanhenee kuudessa kuukaudessa. Sen vanhemmista tapauksista ei saada aikaan oikeusjuttuja.
"Eräänlainen weinstein"
Giorgia Serughettin mielestä ei ole myöskään sattumaa, että keskustelu seksuaalisesta ahdistelusta kuihtui samaan aikaan kun Silvio Berlusconi teki paluuta Italian politiikkaan.
– Berlusconi on eräänlainen weinstein. Italiassa Weinsteinin tai vastaavien tapausten avaaminen tarkoittaisi, että samalla pitäisi puhua myös poliittisesta puolesta. Eli siitä, miten poliitikot hyödynsivät järjestelmällisesti uramahdollisuuksien tarjoamista seksiä vastaan, Serughetti sanoo.
Hänen mukaansa Berlusconin valtakauden suurin ongelma naisten kannalta olikin se, että nuoria naisia nostettiin tärkeisiin luottamustehtäviin vastineeksi siitä, että he olivat seksuaalisesti miellyttäneet puolueen johtajaa.
– Toivon, että sellaista järjestelyä ei enää sallita. Vaikka kaikki muu, kuten huonot naisvitsit, tulevat varmasti takaisin samalla hetkellä kun hän palaa valtaan, Serughetti sanoo.
Vaikka Silvio Berlusconin johtama Forza Italia voittaisi tänään käytävät parlamenttivaalit, hän ei kuitenkaan voi itse ryhtyä pääministeriksi veropetostuomiosta määrätyn virkakiellon seurauksena. Se ei toki estä häntä käyttämästä valtaa puolueensa johtajana.
Berlusconin paluu kauhistuttaa Serughettia ja Blasia. Mutta todellisen tasa-arvon ongelmat ovat syvemmällä. Vain joka toinen nainen käy palkkatyössä Italiassa. Muut pysyvät kotona.
Viime vaaleissa vuonna 2013 valittu parlamentti on Serughettin mukaan Italian historian naisvaltaisin. Edustajista 31 prosenttia on naisia. Siltikään naisten aseman parantaminen ei ole ollut Serughettin ja Blasin mukaan käytännössä lainkaan esillä tämänpäiväisten parlamenttivaalien kampanjoinnissa.
Mielipidekyselyitä ei ole saanut Italiassa julkaista kahteen viikkoon. Tuolloin julkaistujen kyselyjen mukaan Berlusconin johtama kolmen puolueen oikeistoblokki olisi varsin lähellä vaalivoittoa.