"Suomen työmarkkinoilla on välitön tarve on 7 000–9 000 koodaajalle. Nyt Suomi tarvitsee lisää koodauksen koulutusta sekä uuden käsityksen siitä, kenelle koodaus on oikea ammatinvalinta."
Näin totesivat Supercellin Ilkka Paananen, Nokian Risto Siilasmaa sekä joukko muita yritysjohtajia viimeviikkoisessa mielipidekirjoituksessaan.
Vielä kaksituhattaluvun alussa ohjelmointityöt piti ulkoistaa kokonaan Kiinaan ja Intiaan, mutta nyt Suomessa peräänkuulutetaan kiireesti uudenlaista ohjelmointikoulutusta. Mitä oikein tapahtui?
Moni vanhempi näkee lapsensa surffailevan sujuvasti YouTubessa ja kuvittelee, että diginatiivi hallitsee teknologiaympäristönsä.
Teknologia-alan koulutuksesta puhuttaessa niputamme usein yhteen kaiken soveltavasta sähkötekniikasta tekstinkäsittelyohjelman käyttöön. Moni vanhempi näkee lapsensa surffailevan sujuvasti YouTubessa ja kuvittelee, että diginatiivi hallitsee teknologiaympäristönsä. Yrityksissä ajatellaan, että koodarithan vain toteuttavat mekaanisesti organisaation päätöksiä, oli kyseessä sitten uusi tuote tai palveluprosessi.
Mutta eivät lentokoneilla lentävät lapset ymmärrä taianomaisesti virtausdynamiikkaa, eikä teknologian käyttäminen varmista syvällistä ymmärrystä siitä. Yritysten näkökulmasta taas kymmenentuhatta riviä koodia, jota kukaan ei ymmärrä tai osaa ylläpitää, ei varmasti auta kilpailussa maailman parhaita teknologiataloja vastaan.
Jos pelkkä kyky tuottaa koodia tai käyttää tietokonetta ei riitä, minkälaisia tietoja ja taitoja uudenlaisen koodauskoulutuksen pitäisi antaa?
Nyt huudossa olevat taidot liittyvät ohjelmoinnin ja ongelmanratkaisun leikkauspisteeseen, oli kyse sitten taiteesta, terveydenhuollosta, teollisuudesta tai julkisesta sektorista. Työpaikoilla tarvitaan luovia, yhteistyökykyisiä, vahvasti ja monialaisesti ajattelevia työntekijöitä.
Yliopistoa tai peruskoulua ei kuitenkaan pidä rakentaa pelkästään vastaamaan yritysten akuuttiin työntekijäpulaan. Tulevaisuuden osaaja kirjoittaa koodia, mutta ymmärtää myös teknologian ja yhteiskunnan suhdetta. Koululainen analysoi miten algoritmit vaikuttavat vaalituloksiin, hahmottaa miten koneoppimisjärjestelmät saattavat olla rasistisia, keskustelee teknologian historiasta ja tunnistaa minkälaisissa tehtävissä ihminen on konetta taitavampi.
Linux-käyttöjärjestelmä pyörittää niin Android-puhelimia, hallituksia, isoja yrityksiä kuin avaruusraketteja.
Uuden ajan teknologiakasvatuksen opetussuunnitelman tekeminen Suomelle ei varmasti ole helppoa. Mutta onneksi meillä on tarjolla hieno esikuva ja se on Linus Torvalds. On oikeastaan hassua, että Linuxin ja Gitin isällä ei vielä ole omaa liputuspäivää, niin tärkeä hän on maailmalle. 27 vuotta sitten aloitettu Linux-käyttöjärjestelmä pyörittää niin Android-puhelimia, hallituksia, isoja yrityksiä kuin avaruusraketteja.
Eikä tässä kaikki: tarinan mukaan Linus kyllästyi kommunikoimaan Linux-käyttöjärjestelmän kehittämiseen liittyviä asioita sähköpostitse ja rakensi Gitin. Git on koodin versiohistoria: siinä näkyvät muutokset ja lisäykset koodiin. Tämä mahdollistaa sen, että saman koodipätkän kimpussa voi työskennellä monta ihmistä, kukin omalla koneellaan. Edellä mainitut työkalut ovat teknologiamaailmalle yhtä tärkeitä keksintöjä kuin penisilliini lääketeollisuudelle, Curiosity avaruustutkimukselle tai pikkumusta muodille.
Linus on vähän kuin teknologiamaailman Jay Leno tai Kanye West. Ei pelkää, ei kumartele ja sanoo suomalaisen suoraan, mitä ajattelee. Koko Internet sekoaa, kun Linus lasauttelee mielipiteitään. Työkaverini New Yorkissa kehystivät seinälle kuvan tästä oudosta teräväkielisestä introvertista. Mutta Linuskin voi kehittyä: muutama kuukausi sitten raportoitiin laajasti siitä, että Linus haluaa luoda vähemmän töykeän ohjelmistokehityskulttuurin.
Linusiin törmätessäni ajattelen aina Suomea.
Meidän hellä, hiljainen ja huolehtivainen yhteiskuntamallimme oli oikeanlainen pohja rakentaa ratkaisuja kaikille. Meidän suoruuttamme ja pelkäämättömyytemme taas johtaa siihen, että asiat etenevät. Eivätkä nämä projektit ole mitään yksinäisten insinöörien taidonnäytteitä. Linux ei ole hiljainen katedraali, vaan meluisa kylätori. Jotta avoimen lähdekoodin projekti toimii, pitää olla hurjasti johtajuutta.
Suomalainen koodikoulutus voisi perustua uuden teknologian luomiselle, ei vanhan kuluttamiselle.
Tätä toivoisin teknologiakoulutukselta ohjelmoinnin lisäksi. Suomalainen koodikoulutus voisi perustua uuden teknologian luomiselle, ei vanhan kuluttamiselle. Omien työkalujen ymmärtämiselle, ei vain niiden käyttämiselle. Yhdessä tekemiselle, ei vain oman optimoinnille.
Linda Liukas
Linda Liukas on lastenkirjailija, kuvittaja ja keskinkertainen koodari, joka uskoo, että maailmasta tulee parempi paikka kun tietojenkäsittelyn ammattilaisten lisäksi tarinankertojat, tutkijat ja taivaanrannanmaalarit innostuvat teknologiasta.