Tunnelma asunto-autossa on odottava ja jännittyneen innostunut. Autoon alkaa pikkuhiljaa kantautua saarnojen ääniä ja voimakasta laulua seurateltoilta.
Alueelle levitetyn puuhakkeen tuoksu leijailee nenään, ja äänekäs puheensorina kantautuu korviin. Suviseura-alue on lähellä.
Nämä ovat oululaislähtöiselle 31-vuotiaalle Viena Kankaalle asioita, jotka edelleen tuovat tutun ja turvallisen olon tapahtumaa muistellessa. Hän on käynyt Suviseuroissa lapsesta saakka ja käyntikertoja on kertynyt noin kaksikymmentä.
Viena Kangas ei kuulu enää lestadiolaisyhteisöön. Kangas kokee, ettei hänellä ollut koskaan vahvaa henkilökohtaista uskoa. Hänen mielestä monet yhteisön säännöt eivät ole teologisesti perusteltuja, vaan ne liittyvät kulttuurillisiin tapoihin.
– Monia oppeja ylläpidetään vain sen vuoksi, koska niin on aina tehty.
Kangas haluaa silti edelleen päästä käymään Suviseuroissa. Viime vuosina hän on suunnitellut tilaisuuteen lähtemistä, mutta aikataulut ovat menneet aina ristiin. Kangas kuitenkin aikoo jatkaa tapahtumassa käymistä.
Suviseurat on vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen järjestämä jokavuotinen tapahtuma. Tänä vuonna Suviseurat järjestetään Muhoksella.
Oikeus rakkauteen vietäisiin pois
Arttu Mustonen, 25, saapui tänä kesänä Suviseuroihin jo torstai-iltana. Tapahtuma on ollut hänelle joka kesäinen juttu koko elämänsä ajan.
Limingasta kotoisin olevalle Mustoselle Suviseurat merkitsee kavereiden, perheen ja sukulaisten näkemistä yhtä aikaa. Hän nauttii siitä, että pääsee viettämään aikaa monta päivää putkeen niidenkin läheisten kanssa, joita tulee nähtyä harvoin.
Mustosen tarinassa on samoja piirteitä kuin Kankaalla. Mustonen erosi lestadiolaisyhteisöstä pari vuotta sitten. Eropäätöksen laukaisi uskonnon oppeihin kuuluva nihkeä suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin. Yhteisö kunnioittaa Raamatun sanomaa siitä, että mies ja nainen ovat luotuja toisilleen.
– Kun tajusin olevani homoseksuaali, tuntui kuin kaikki oikeudet rakkauteen olisi vedetty minulta kokonaan pois.
Yhteisöstä eroaminen ei tapahdu eroanomuksella, vaan asiasta kerrotaan perheelle ja ystäville. Kumpikaan ei ollut valmis kertomaan asiasta heti läheisilleen, vaan molemmat sinnittelivät yhteisössä useamman vuoden ajan ilman omaa uskoa.
Kangas ja Mustonen ovat hyviä ystäviä. Alun perin he ovat tutustuneet yhteisen kuoroharrastuksen myötä. He haluavat edelleen käydä Suviseuroissa yhteislaulutilaisuuksissa, mutta kumpikaan ei koe enää tarvetta mennä kuuntelemaan saarnoja.
Suviksista mallia muille festivaaleille
Suviseura-alueella on pääkenttä, jota reunustaa puhesaarnateltta. Nuoriso kokoontuu kentälle istuskelemaan retkituoleille ja juttelemaan. Välillä kierrellään aluetta, välillä kahvitellaan ja syödään jäätelöä. Sitten vieraillaan toisten asuntoautoilla.
– Siellä on ihana kesätunnelma, sellainen yhteenkuuluvuuden ja positiivisuuden tunne, Viena Kangas muistelee.
Monille ulkopuolisille Suviseurat voivat olla tapahtumana mysteeri ja usein siitä on hyvin suppea käsitys. Ulkopuolisten silmissä tilaisuus näyttäytyy monesti pelkkinä saarnoina, virsien laulamisena ja ehtoollisina. Kankaan mukaan monet ovat yllättyneet siitä, että tapahtumaan saa mennä kuka tahansa, myös yhteisöön kuulumattomat.
Kankaan mielestä tapahtuma on pääosin jokaiselle ennemminkin ystävien tapaamista ja rentoa ajanviettoa. Siellä käy kaikenlaisia ihmisiä, eikä korvakoruja tai meikkiä käyttäviin kiinnitetä enää juurikaan huomiota.
– Toivon, että tapahtuman hyvä fiilis välittyisi myös ulkopuolisille, vaikka yhteisö olisikin vieras, Kangas lisää.
Lestadiolaisnuoret kutsuvat tapahtumaa festivaaliksi tai suviksiksi. Tapahtumaan ei kuitenkaan liity sellaista musiikkia ja juomakulttuuria, mitä monet ajattelevat festareiden sisältävän.
Mustosen mielestä moni muukin festivaali saisi ottaa Suviseuroista mallia, sillä siellä kaikki palvelut toimivat hyvin ja ne ovat loppuun saakka mietittyjä. Paljon vessoja, kunnollinen käsienpesumahdollisuus, puhelimien latauspisteitä ja valtavat ravintolateltat. Eikä jonoja ehdi kertymään.
Sekä Mustosen että Kankaan ystävät ovat olleet erittäin kiinnostuneita kyselemään Suviseuroista ja lestadiolaisuudesta. He molemmat ovat suunnitelleet ottavansa tapahtumaan mukaan muutamia ystäviä, joilla ei ole lestadiolaista taustaa.
– Kyseessä on aikamoinen kokemus, ja jokaisen kannattaa käydä tutustumassa edes kerran, Mustonen kannustaa.
Sosiaalinen tapahtuma voi olla ahdistava kokemus
Suviseurat on sosiaalinen tapahtuma, jossa kaikilla tuntuu olevan paljon seuraa. Kangas muistelee niitä vuosia, jolloin hänen ystävänsä eivät päässeet paikalle. Silloin hän ei ole tiennyt, kenen kanssa viettäisi aikaa. Kangas ei usko olevansa ainoa, joka on kokenut tapahtumassa ulkopuolisuutta.
– Osalle tapahtuma voi olla ahdistava kokemus, jos ei ole ystäväporukkaa, tai ketään, kenen kanssa olla, Kangas pohtii.
Mustonen on aina kokenut olevansa erilainen nuori muihin verrattuna. Siitä syystä hän koki varhaisteininä jopa kiusaamista ja hänet pudotettiin Suviseuroissa välillä kokonaan pois porukasta. Mustonen ei ole kuitenkaan jäänyt kantamaan kaunaa. Hän kokee sen ennemminkin olleen teini-ikään liittyvä vaihe.
– Varhaisteininä kaikki ovat olleet vähän ilkeitä tai tympeitä toisilleen.
Jumalan terve vai pelkkä terve?
Kangas ja Mustonen ovat hyviä ystäviä. He ovat puhuneet podcastissaan avoimesti lestadiolaisista juuristaan ja yhteisöstä eroamisesta. Alun perin he ovat tutustuneet toisiinsa yhteisen kuoroharrastuksen myötä.
Molemmat myöntävät, että Suviseuroissa käyminen tuntuu nykyään erilaiselta kuin ennen. He haluavat edelleen osallistua yhteislaulutilaisuuksiin, mutta kumpikaan ei koe enää tarvetta mennä kuuntelemaan saarnoja. Molemmat olivat aluksi huolissaan siitä, tuleeko heille Suviseuroissa enää samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kuin ennen.
– Se sama kotoinen fiilis tulee kuitenkin nopeasti, kun pääsee vanhempien vaunulle kahvittelemaan, Kangas sanoo.
Yhteisössä on tapana sanoa Jumalan terve tavattaessa ja Jumalan rauhaa lähtiessä. Mustonen huomasi, että hänen eronsa jälkeen monet alkoivat epäröimään, miten häntä kuuluu tervehtiä.
– Välillä on hankala nähdä kavereiden vanhempia. He eivät tiedä, enkä minäkään tiedä, miten tervehtiä. Mitä jos sanoo väärin?
Mustoselle viime vuoden Suviseurat oli käännekohta. Hän tajusi, ettei ihmisten suhtautumista tarvitse enää jännittää. Mustonen ei koe muuttuneensa ihmisenä juuri ollenkaan, ja uskoo, että muutkin ovat huomanneet sen.
Mustonen kokee olevansa edelleen se sama Arttu kuin aina ennenkin. Hän haluaa korostaa, että ajatusmaailman muuttuminen ei tapahdu hetkessä, vaan se vaatii useita vuosia.
– Monet saattavat ajatella, että kun ei enää samalla tavalla usko Jumalaan tai kuulu yhteisöön, niin olisi ihmisenäkin jotenkin erilainen.
Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.
Lue lisää aiheesta:
Suviseurat houkuttelee myös muita kuin lestadiolaisia – "Ei siellä aleta taivaskorttia tarkastaa"
Joukossa, mutta yksin – Suviseurat voi olla myös jokavuotinen muistutus yksinäisyydestä