Robert Gabriel Mugabe syntyi 21. helmikuuta 1924 maassa, jota ei enää ole.
Nykyisin Zimbabwena tunnettu maa tunnettiin silloin nimellä Etelä-Rhodesia. Nimensä se oli saanut brittiläisen siirtomaaherran Cecil Rhodesin mukaan, ja maa kuului Britannian imperiumiin.
Taistelusta tätä imperiumia ja sen jälkeensä jättämää epäoikeudenmukaisuuden perintöä vastaan tuli Mugaben elämäntehtävä.
Hän oli kiistatta yksi Afrikan merkittävimmistä vapaustaistelijoista.
Ja hänestä tuli kiistatta yksi maanosan pahamaineisimmista diktaattoreista.
Valkoisten vähemmistövalta kaatui, Mugabe nousi valtaistuimelle
Mugabe suoritti nuoruudessaan useita yliopistotutkintoja eri puolilla Afrikkaa, muiden muassa Etelä-Afrikassa ja Ghanassa. Hän opiskeli kasvatus- ja taloustieteitä.
Mugabe omaksui marxilaisen ideologian, ja sen ideaali sortovallan alaisuudesta vapautuvasta kansasta yhdistyi Mugaben ajattelussa taisteluun siirtomaavaltaa vastaan.
Mugabe oli merkittävässä roolissa Zimbabwen itsenäistymiskamppailussa. Hän toimi vuodesta 1960 alkaen lukuisissa poliittisissa ja aseellisissa liikkeissä, joiden tarkoituksena oli lopettaa Rhodesian valkoisten vähemmistövalta.
Hän ihaili kolonialismin vastaisen taistelun ikoneja, kuten Ghanan Kwame Nkrumah'aa ja Tansanian Julius Nyerereä, ja unelmoi panafrikkalaisesta valtiosta.
Siirtomavallan vastainen taistelu vei Mugaben, kuten monet muutkin vapaustaistelun ikonit, vankilaan.
Hän käytti 12 vuoden vankilatuomionsa opiskellen. Mugabe johti Zimbabwen afrikkalaisen kansallisen unionin Zanun armeijaa sisällissodassa valkoista rotusortohallintoa vastaan.
YK:n pakotteiden ja sissikapinan johdosta Zimbabwessa järjestettiin vuonna 1979 ensimmäiset vapaat vaalit. Voittoon nousi Mugaben edustama Zanu-PF-puolue, ja Mugabe otti hoitaakseen pääministerin tehtävät.
Mugaben ja miljoonien zimbabwelaisten unelmat kävivät toteen, kun Britannia myönsi Zimbabwelle itsenäisyyden vuonna 1980.
Mugabe nousi maan ensimmäiseksi mustaksi johtajaksi. Hän toimi aluksi pääministerinä ja vuodesta 1987 eteenpäin presidenttinä.
Kuherruskuukausi ei kestä pitkään ja alkaa "Gukurahundi"
Mugaben hallinnon alkuvuodet 1980-luvulla olivat verrattain menestyksekkäitä monella mittarilla. Cecil Rhodesin siirtomaavaltaa symboloivat patsaat kaatuivat ympäri maata, ja maan pääkaupunki Salisbury nimettiin Harareksi.
Uusi uljas Zimbabwe sai valtavat määrät kehitysapurahaa länsimailta, ja Mugabe investoi aiempaa hallintoa enemmän opetukseen ja terveydenhuoltoon.
Köyhyys väheni tuntuvasti, ja kansalaisten lukutaito nousi Afrikan kärkikastiin.
Mugabe ei kuitenkaan sietänyt sitä, että demokratiassa hänen politiikkaansa arvosteltiin ja kyseenalaistettiin. Vuonna 1983 hän käynnisti yhden maan historian synkimmistä aikajaksoista, niin kutsutun Gukurahundin. Se on shonankielen sana, joka tarkoittaa "tuulta, joka kuljettaa roskat pois ennen sateita".
Sisäisissä puhdistuksissa kuoli kymmeniätuhansia siviilejä.
Mugaben hallinto ei koskaan hyväksynyt itselleen vakavia haastajia. Opposition edustajia pahoinpideltiin ja murhattiin toistuvasti.
Mugaben ja Zanu-PF:n voittamat vaalit on todettu vilpillisiksi useaan otteeseen.
Maaliskuussa 2007 pahoinpidellyksi joutui myös tärkeimmän oppositiopuolueen, Demokraattisen muutoksen liikkeen MDC:n johtaja Morgan Tsvangirai. Mugabe syytti puoluetta veljeilystä länsimaiden kanssa.
Mugaben hallinnon tekemistä ihmisoikeusrikkomuksista joutuivat kärsimään myös muut kuin poliittiset vähemmistöryhmät. Mugabe kehotti 1990-luvun puolivälissä viranomaisia pidättämään homoseksuaalit, joita hän ei voinut hyväksyä.
Vuonna 1987 Mugabe keskitti lisää valtaa itselleen. Maahan luotiin uusi presidentti-instituutio, joka johti maata, sen hallitusta sekä sen armeijaa.
Mugabe sai nyt hajottaa parlamentin koska vain halusi, julistaa sotia ja jatkaa presidenttinä niin pitkään kuin itse halusi. Hän alkoi pian johtaa Zimbabwea käytännössä diktaattorin ottein.
– 1990-luvun puoliväliin mennessä Mugabesta oli tullut äkkipikainen ja kärttyinen diktaattori, joka ei sietänyt arvostelua ja joka halveksi oikeusvaltioperiaatetta sekä ihmisoikeuksia. Hänet ympäröi ryhmä hännysteleviä ministereitä, jotka eivät piitanneet ympärillä vallitsevasta epäpätevyydestä ja korruptiosta, Mugaben elämänkerran kirjoittanut Martin Meredith kirjoittaa.
Vilja-aitan maatalous ajautui ahdinkoon
Osana siirtomaakauden valtarakenteiden purkua, Mugabe halusi jakaa viljelymaan uudelleen.
Vielä itsenäistymisen aikoihin noin 6 000 etupäässä valkoiseen vähemmistöön kuulunutta maatalousyrittäjää omisti lähes puolet Zimbabwen viljelykelpoisesta maasta.
Mugabe halusi saada omien sanojensa mukaan "maan valkoiset asukkaat, eli sen todelliset viholliset, kauhun valtaan".
Hän määräsi 1990–2000 -luvuilla valkoisten omistamat maat mustien käyttöön. Kokeneiden ja taitavien maanviljelijöiden maita jaettiin maattomille perheille, joilla ei ollut aiempaa kokemusta maataloudesta.
Usein maita jaettiin myös palkintoina Mugaben lähipiirille.
Tällä oli katastrofaaliset seuraukset.
Maatalousvaltaisen Zimbabwen talous romahti, ja entisestä Afrikan vilja-aitasta tuli elintarvikkeiden nettotuoja.
Vuonna 2009 kolme neljäsosaa zimbabwelaisista eli ruoka-avun varassa.
Mugabe syytti talouskriisistä entistä siirtomaaisäntää Britanniaa ja sen länsiliittolaistensa kanssa Zimbabwelle asettamia pakotteita.
Sadan biljoonan dollarin setelit ja maailmanennätysinflaatio
Mugaben hallinto kamppaili 2000-luvulla maailmanennätysinflaation kanssa. Hintojen vuosittainen nousuvauhti kiihtyi jopa sataantuhanteen prosenttiin.
Vuosina 1998–2002 rahaa paloi satojen miljoonien eurojen edestä myös Kongon demokraattisessa tasavallassa käytyyn sotaan, johon Zimbabwe oli monen muun afrikkalaisen maan tavoin lähettänyt joukkoja. Samaan aikaan Zimbabwen talous osoitti jo selviä hiipumisen merkkejä.
Maa kärsi elintarvikepulan lisäksi jopa 80 prosentin massatyöttömyydestä.
Sadattuhannet zimbabwelaiset pakenivat maan talousahdinkoa ulkomaille, etupäässä Etelä-Afrikkaan.
Osoituksena maan ahdingosta zimbabwelaisten naisten odotettavissa oleva elinikä laski Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan vain 45 vuoteen, miesten 42 vuoteen.
Kansa seisoi leipäjonoissa, Gucci-Grace shoppaili
Mugaben korruptoitumisen symboliksi nousi lopulta hänen ja hänen lähipiirinsä tuhlaileva elämäntyyli aikakautena, jolloin suuri osa kansasta eli ruoka-avun varassa.
Silmätikuksi joutui erityisesti Mugaben toinen vaimo, häntä 41 vuotta nuorempi Grace Mugabe.
Hän rakennutti julkisilla varoilla itselleen kaksi palatsia, joista ensimmäinen sai lempinimen Gracelands. Perhe osti kiinteistöjä Hong Kongista, ja Gracen arvellaan tienanneen mittavia rahasummia timanttibisneksellä.
Grace Mugabe sai mediassa lempinimen Gucci-Grace, kun hänet nähtiin usein länsimaiden pääkaupungeissa shoppailemassa luksustuotteita.
Hän saattoi käyttää yhden kauppareissun aikana yli satatuhatta euroa, ja lopulta Euroopan Unioni asetti hänet vuonna 2002 pakotelistalle, koska koki sen olevan tehokas tapa vaikuttaa Zimbabwen johtoon.
Grace Mugabe ei sulattanut suunnitelmia miehensä vallastasyöksemistä. Syyskuussa 2017 hänellä oli ratkaiseva rooli Zanu PF -puolueen puhdistamisessa ja varapresidentti Emmerson Mnangagwan erottamisesta virasta.
Grace Mugabe kertoi aikeistaan pyrkiä Mnangagwan tilalle, mutta silloin oli jo myöhäistä. Hänen miehensä lähtölaskenta oli alkanut.
Ensin lähti valta, sitten terveys
Lopulta jopa Robert Mugaben lähipiiri sai tarpeekseen hänen itsevaltaisesta tavastaan hallita.
Vielä vuonna 2016 puhuessaan YK:n yleiskokouksessa, Mugabe sanoi hallitsevansa Zimbabwea kunnes "Jumala kutsuu luokseen".
Maan asevoimien johto ei jäänyt odottamaan Jumalan kutsua vaan syrjäytti vanhan presidentin sotilasvallankaappauksessa marraskuussa 2017.
Mugabelle annettiin tuntuva summa rahaa, oma talo ja 23-jäseninen palvelusväki.
Osuvana vertauskuvana hänen vallanhalulleen, Mugaben terveys alkoi heiketä pian hänen vallastasyöksemisensä jälkeen. Mies vailla valtaa oli vain varjo entisestään.
Hän sai usein sairaanhoitoa Singaporessa, missä hän lopulta tänään menehtyi 95-vuoden iässä.
Robert Mugabe hallitsi Zimbabwea 37 vuotta. Hän oli yksi Afrikan pisimpään hallinneista valtionpäämiehistä.
Minkälaisen perinnön Mugabe jättää taakseen? Mistä hänet muistetaan?
Mugaben ja Zimbabwen tarina on Afrikan tarina pienoiskoossa.
Siirtomaavallan vastaista taistelua seurasi itsenäistyminen ja sen mukanaantuoma tunne vapaudesta sekä usko valoisaan tulevaisuuteen.
Siirtomaavallan luomat vallan ja hyväksikäytön rakenteet eivät kuitenkaan hävinneet minnekään. Etnisten ryhmien väliset kiistat nousivat pintaan ja korruptio alkoi kukoistaa.
Valta korruptoi ja niin toden totta kävi Zimbabwessa ja monessa muussa entisessä siirtomaassa. Maanosa on täynnä johtajia, jotka eivät halua luopua vallasta.
Mugabe oli heistä häikäilemättömin.
Hänet tullaan muistamaan johtajana, jonka valta sokaisi niin perinpohjaisesti, ettei hän nähnyt oman kansansa köyhyyttä, nälkää ja kurjuutta.
Mugaben kestävin perintö on viesti, jonka hänen vallasta syöksemisensä lähettää diktaattoreille ja itsevaltiaille muissa Afrikan maissa ja ympäri maailman.
Kukaan ei hallitse ikuisesti.
Jutun toinen kirjoittaja, Petri Burtsov, työskenteli Yleisradion Itä-Afrikan avustajana Ugandassa vuosina 2010–2012.