Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kerrostaloyksiön keittiössä tapahtuu. 24-vuotias Janne Lahtinen lämmittää pinaattikeittoa ja keittää munia.
Lahtinen muutti vuokrakämppään tultuaan täysi-ikäiseksi. Hän on asunut yksin kuusi vuotta.
– Nautin tästä vapaudesta, totta kai. Jos haluan vaikka lähteä reissuun, mun ei tarvitse kuin varata matka ja miettiä saanko töistä vapaata. Tämä tuntuu aika mahtavalta, Lahdessa asuva Lahtinen kertoo.
1,2 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Määrä on kaksinkertaistunut 30 vuodessa. Samalla myös asuntokunnan keskikoko laskee. Suomalaisessa kodissa asuu nyt ensimmäistä kertaa keskimäärin alle kaksi henkilöä (Tilastokeskus).
Alla olevasta koneesta voit katsoa, kuinka paljon kotikunnassasi on ikäisiäisi yksin asuvia.
Suomalaiset itsenäistyvät aiempaa nuorempina, mutta pariutumista ja perheen perustamista lykätään. Alle 25-vuotiaista omilleen muuttaneista lähes 73 prosenttia asuu yksin.
– Mulla on lähipiirissä ystäviä, jotka seurustelevat, mutta kukaan ei asu tällä hetkellä kenenkään kanssa, Janne Lahtinen kertoo.
Keski-ikäiset miehet kriisissä
Yksin asuminen ei ole kaikille pelkkää vapauden riemua. Moni yksinasuja tuntee, että heidän elämästään puuttuu jotain oleellista.
Alle 25-vuotiaita suojelee se, että yksin asuminen on opiskeluaikana tavallista. Tässä elämänvaiheessa sosiaalinen paine pariutua ja asua jonkun kanssa ei vielä ole kova.
Toisin on keski-ikäisillä miehillä. Etenkin eronnut yksin asuva mies on usein vaikeassa paikassa. Moni heistä tuntee epäonnistuneensa, kun ei olekaan perhettä ja kumppania, joista pitää huolta.
– Eronneilla keski-ikäisillä miehillä on usein tilanne, etteivät he itse edes tienneet suhteen ongelmista. Se on aika hankala tilanne, kun jäädään ikään kuin tyhjän päälle ymmärtämättä mistä se edes johtuu, sanoo Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula.
Eron jälkeen mies jää usein sosiaaliseen tyhjiöön, kun suhteet sukulaisiin ja ystäviin ovat olleet puolison varassa.
– Jos siihen sattuu vielä työttömäksi jääminen ja talousvaikeudet, se on aika kova isku miehiselle itsetunnolle. Monet saattavat tarttua pulloon siinä kohdassa, Kontula sanoo.
Yksin asuvista miehistä 70 prosenttia on lapsettomia, eronneita vajaa viidennes.
Yksin asuvien naisten määrä kasvussa
Osmo Kontulan mukaan Suomessa on melko vähän ihmisiä, jotka asuvat koko elämänsä yksin. Yleensä asumisjärjestelyt muuttuvat elämäntilanteen mukaan.
Väestö ikääntyy, ja koska naisten eliniänodote on miehiä korkeampi, on leskiä yhä enemmän.
Marja Väisänen kaataa aamukahvin kuppiin. Jääkaapin ovessa on rivi lasten kuvia, mutta aamiainen katetaan vain yhdelle.
– Keittiö oli se paikka, jossa kokoonnuttiin. Siellä syötiin kaikki yhdessä ja samaan aikaan. Vaihdettiin kuulumisia, tehtiin läksyjä ja pelattiin lautapelejä, hän sanoo.
Väisänen jäi leskeksi yhdeksän vuotta sitten. Sen jälkeen lapset lähtivät opiskelemaan ja muuttivat kotoa pois.
Muutos oli nopea, sillä ensin talossa asui viiden hengen perhe ja kahta vuotta myöhemmin yksin Marja.
Moni käytännön asia piti opetella tekemään itse. Vanhassa talossa on aina korjattavaa.
– Ehkä suurin muutos oli kuitenkin hiljaisuus. Silloin, kun oli koko perhe paikalla, oli aina ääntä, hän sanoo.
Yksin vai yksinäinen?
Osmo Kontulan mukaan ihminen on sosiaalinen eläin, jolle on tärkeää tuntea itsensä tarpeelliseksi. Jos tuntee olonsa ulkopuoliseksi, tulee elämästä helposti kuormittavaa.
Yksin asuvista miehistä 45 prosenttia ja naisista 34 prosenttia tuntee itsensä melko usein yksinäiseksi. Yksinäisyyden tunne voi johtaa jopa masennukseen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen.
– Joka viides tutkimukseeni osallistunut sanoi, että heillä ei ole ketään, jonka puoleen kääntyä, jos on vaikeaa ja tarvitsee käytännön apua. Se on aika hankala tilanne, Kontula sanoo.
Lue myös: Näillä 10 paikkakunnalla puolet talouksista on yhden hengen ruokakuntia
Yksin asuvan elämässä sosiaaliset suhteet täytyy hakea kodin ulkopuolelta. Monelle käännekohta on eläkkeelle jääminen, jolloin tutut rutiinit ja työkaverit häviävät arjesta.
Marja Väisänen käy töissä ja harrastaa aktiivisesti. Hän ajattelee, että hyvät harrastuksista saadut verkostot kannattelevat aikanaan, kun eläkkeelle jääminen on ajankohtaista.
Silloin voi lähteä vaikka päivätansseihin.
– Ehkä sitä on tottunut olemaan itsekseen. Toisaalta ei olisi hassumpaa vaihtaa joskus ajatuksia jonkun kanssa. Kissoilla on vähän niukkaa tämä viestintä, Väisänen sanoo.
Janne Lahtinen ei ole yksinäinen. Miehen arki kuluu turvallisuusalan töiden ja opiskelun parissa. Vapaa-ajalla hän urheilee ja tapaa tiheästi kavereitaan.
Perheen perustamien ei pyöri mielessä, eikä hänellä ole kiire sitoutua.
– Musta tuntuu, että perhe on vähän vanhanaikainen haave. Tällä hetkellä haaveilen siitä, että lähtisin ulkomaille töihin. Se on yksi mahdollinen tulevaisuudensuunnitelma
Lue myös: