Synnyttämisestä elämys. Näin Hus mainosti Ylen jutussa, kun Naistenklinikalle siirrettiin tuhansia synnytyksiä Kätilöopiston sulkeuduttua loppusyksystä vuonna 2017.
Mutta miten kävi?
Yle kertoi aiemmin, useat äidit ovat jääneet ilman imetysopastusta sairaalassa. Neuvoloissa on nähty viimeisten parin vuoden aikana, että perheet ovat entistä tietämättömämpiä vauvan ruokkimiseen ja hoitamiseen liittyvissä asioissa.
Jutun palautteen ja Ylen saamien yhteydenottojen perusteella näyttää siltä, että monet äidit ovat joutuneet kokemaan synnytyssairaalassa henkilökunnan kiireen ja muutokset myös monilla muilla tavoin.
He kertovat kiireestä ja hoitajien stressistä. He eivät ole saaneet apua vauvan hoidon opettelussa. Osa kertoo saaneensa huonoa kohtelua.
Haastateltujen kokemuksista kerrotaan jutun loppupuolella enemmän.
Hus: Korjaukset ja muuttorumba piinavat kätilöitä ja synnyttäjiä vielä vuosia
Kätilöopiston sairaalan alasajo on ollut iso tekijä, sanoo Naistenklinikan ylihoitaja Katja Koskinen.
– Alunperin Naistenklinikka on suunniteltu noin 7 000 synnytykselle, ja nyt meillä on noin 9 000 synnytystä vuodessa, joten meidän on täytynyt miettiä tilankäyttö ja työtavat uudelleen.
Naistenklinikalta myönnetään, että henkilökunnalla on ollut viime aikoina kiire ja paljon kuormitusta. Niitä ovat aiheuttaneet peruskorjausremontit ja muuttamiset sairaalan sisällä paikasta toiseen.
Henkilökunnan ja synnyttäjien piina jatkuu kuitenkin vielä vuosia.
– Toivon, että ensi vuoden syksy olisi rauhallisempi, mutta toki nämä peruskorjaukset jatkuvat meillä. Muuttoja paikasta toiseen tulee olemaan jatkossakin peruskorjauksen valmistumiseen asti. Kokonaisuuden valmistumiseen menee vielä vuosia.
Toisaalta tilan puute on johtanut positiivisiin asioihin, kuten perhepesähotellin avaamiseen ja kotikäyntien lisäämiseen, sanoo ylihoitaja Koskinen.
– Ne ovat sellaisia palveluita, joista meidän asiakkaat tykkäävät paljon.
Apottiin valmistautuminen on lisännyt kokemattomien kätilöiden määrää
Uuteen potilastietojärjestelmään, Apottiin, valmistautuminen on myös vienyt kätilöiden aikaa.
Kaikki kätilöt on koulutettu käyttämään Apottia. Kätilöt on siis kukin vuorollaan jouduttu korvaamaan sijaisilla. Sijaisten sijaisia äkillisiin poissaoloihin, kuten sairauspoissaoloihin on ylihoitaja Katja Koskisen mukaan ollut vaikea saada.
– Meillä on ollut enemmän kokemattomia sijaisia kuin meillä normaalisti on. Näissä tilanteissa kiire ja kuormitus tulee esiin, ylihoitaja myöntää.
Kätilöiden joukkopakoa sairaalassa ei ylihoitajan mukaan ole näkynyt, vaikka julkisuudessa on paljon puhuttu siitä, että moni kätilö on vaihtanut alaa väsymyksen ja sisäilmaoireiden vuoksi.
– Kokonaisuudessaan irtisanoutumiset eivät ole lisääntyneet millään lailla, Koskinen sanoo.
– Meillä ei ole liian paljon synnytyksiä suhteutettuna henkilökunnan määrään.
Viime vuosien aikana kätilöiden työtä on lisännyt myös maahanmuuttajataustaisten synnyttäjien määrän nopea kasvu.
– Onneksi meillä on puhelintulkkaus käytössä. Se on nopeastikin saatavissa käyttöön. Maahanmuuttajataustaisten perheiden hoitaminen vie paljon enemmän aikaa, kun ei ole yhteistä kieltä, hän sanoo.
"Joka kerta kun painoin soittokelloa kutsuakseni kätilön huoneeseen, tunsin olevani vaivaksi"
Moni Ylen haastattelema äiti kertoo, että kiire näkyi ja tuntui synnytyssairaalassa erityisesti synnyttäneiden osastoilla. Vaikka kätilöt ovat olleet heidän mielestään pääosin mukavia, kiire ja stressi on välittynyt heistä.
Osa haastatelluista haluaa esiintyä nimettömänä asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Synnyttäjä
Kiirettä todella oli. Aika usein asiat siirtyivät aina hoitajalta seuraavalle, kun ei esimerkiksi päivävuorolainen ehtinyt hoitaa.
Välillä neuvoja sai hyvin, välillä kukaan ei käynyt pitkiin aikoihin ja vaikka soitti kelloa, joutui odottelemaan että kuka ehtisi hoitaa.
Synnyttäjä
Ekana yönä minut vietiin osastolle ja kätilö sanoi, että hän tulee kohta takaisin luokseni, auttaa päälle alusvaatteet ja siteen. Olin itse siinä kunnossa, että pystyin juuri ja juuri nousemaan istuma-asentoon. Olin myös katetroituna. Aamulla heräsin verisissä lakanoissa. Hoitaja tuli antamaan aamulla kipulääkkeet ja totesi: "Sori, en ehtinyt yöllä tulla auttamaan sua vessaan, oli niin kiire.
Joka kerta kun painoin soittokelloa kutsuakseni kätilön huoneeseen, tunsin olevani vaivaksi ja kätilöillä kesti sikakauan tulla apuun.
Marianne Niskanen
Kätilöt olivat ystävällisiä ja osa pahoittelikin, kun eivät kerinneet olla kunnolla paikalla.
Monesti kätilön ollessa huoneessa heidän puhelimensa tai kutsulaitteensa piippasivat ja heidän pitikin joutua aika nopeasti jonnekin muualle.
Synnyttäjä
En tuntenut että olisin saanut tarpeeksi huomiota, ystävällistä hoitoa, empaattista katsetta sun muuta. Minusta tuntui, että vaivaan kätilöitä, enkä usein uskaltanut pyytää apua tai esittää kysymystäni. Sama koski miestäni.
Pirita Kähkönen
Naistenklinikalla oli ihan erilainen meininki kuin kaksi vuotta sitten. Silloin hoitajilla oli aikaa ja he kävivät rauhallisesti keskusteluja. Mustan, että jos joku itkeskeli siellä käytävillä hormoneissaan, niin aina he istuivat vieressä ja juttelivat. Nyt oli tosi kiireen tuntu.
Miehenikin ihmetteli, mitä siellä on oikein tapahtunut, kun esikoisen aikaan ollut rauhallinen tunnelma puuttui sieltä kokonaan.
Tosi pitkään joutui odottamaan hoitajia. Kerran hoitaja kysyi, että onko minulle tuotu lääkettä, koska edellinen oli merkinnyt, että lääkettä pitäisi tuoda. Sitä ei ollutkaan kukaan joutanut tuomaan. Onneksi oli kysymys vain buranasta, ei sen vakavammasta.
Yksi huonetoveri alkoi yöllä huutaa hoitajalle, että pitää soittaa lääkärille, koska hän tarvitsee kipulääkettä heti. Hoitajat sanoivat, että lääkärille voi soittaa vasta aamulla. Hän oli hermostunut ja lopulta lääkärille oli soitettu ja hän oli saanut lääkkeet. Tuntuu, että monet joutuivat vaatimaan asioita.
Minulle tukisukkia tuoneella hoitajalla soi piippari, ja hän joutui lähtemään juosten pois sieltä, kun sanoin hänelle, että hän voi mennä. Hän oli hyvin tuskissaan siinä. Hoitajista näki, että he olivat tosi ahdistuneita siellä.
"Meidän olisi pitänyt katsoa huoneen televisiosta vauvanhoito-ohjeet, mutta huoneessa ei ollut televisiota"
Ylen haastattelemat äidit olisivat kaivanneet imetysopastusta, mutta heistä tuntui, että sitä ei ehditty antaa. Myös muita vauvan hoitoon liittyviä asioita, kuten kylvettämistä ei ehditty opettaa.
Synnyttäjä
Jouduin sektion jälkeen heräämöön ja isä vauvan kanssa osastolle. Kukaan ei useaan tuntiin neuvonut uutta isää, että mitä vauvan kanssa pitäisi tehdä. Hän oli itsekseen vauvan kanssa, eikä hän tiennyt maidoista ennen kuin useiden tuntien päästä joku viimein tuli kysymään, että milloin vauva on syönyt viimeksi.
Kukaan ei kertonut hänelle myöskään kuinka minä voin. Minäkään en saanut mitään tietoa heistä heräämöön, jossa jouduin olemaan noin seitsemän tuntia eli tosi pitkään.
Yksi kätilö sanoi suoraan, että homma ei ollut sellaista kuin pitäisi ja pahoitteli meidän kokemusta ja sanoi, että niin ei olisi pitänyt käydä.
Synnyttäjä
Saimme perheosastolta viimeisen ”ylimääräisen” huoneen. Saimme kansion käteen, josta meidän piti itsenäisesti lukea vauvan hoitoon liittyvät ohjeet.
Kansiossa luki lisäksi, että katso tv:stä ohjevideot vauvan hoitoon liittyen. Meidän huoneessa ei ollut tv:tä, joten videot jäivät katsomatta.
Meidän piti katsoa televisiosta ohjeet, mutta meidän huoneessamme ei ollut televisiota. Jäi ohjeet katsomatta.
Olisin kaivannut apua imetykseen ja vauvan hoitamiseen, mutta koimme ettei hoitajilla ollut aikaa sellaiseen.
Osastolla oli turvaton olo. Henkilökunta ei vaikuttanut empaattiselta tai mukavalta.
Olen peloissani Naistenklinikan tilanteesta. Miten on mahdollista, että työntekijät ovat jaksamisensa äärirajoilla paikassa, jonne äidit tulevat synnyttämään?
Synnytyksen jälkeen nainen on herkimmillään ja silloin toivoisi saavan osakseen kiireetöntä kohtaamista ja tarvittavaa tukea, jotta ensimmäiset hetket pienen vauvan kanssa sujuisivat mahdollisimman hyvin ja perheellä olisi turvallinen olo myös kotiin lähtiessä.
Päättäjien ja sairaalan johdon olisi korkea aika herätä tilanteeseen. Synnytyssairaala on vihoviimeinen kohde, jossa haluaa kokea kiirettä potilaana ja saada puutteellista hoitoa.
Marianne Niskanen
Fiilikset Naistenklinikalla olosta aika laidasta laitaan. Itse synnytyksestä jäi uskomattoman positiivinen olo ja vauvan tehohoidosta myös todella hyvä kuva.
Perhehuoneessa olemisesta ja itse osastosta taas jäi huono maku suuhun. Siellä kiire ja resurssipula heijastui auttamatta läpi. Moni suunniteltu homma jäi tekemättä. Kuulotesti ja maitopunnitus jäi tekemättä. Minun kanssani katsottiin pesutoimet, mutta isä ei ollut paikalla niin pyysin, että hänen kanssaan katsoisivat vielä läpi, mutta jäi katsomatta.
Imetykseen ei keretty myöskään perehtyä.
Synnyttäjä
Onneksi synnytys oli jo neljäs, muuten olisin ollut ihan hukassa. Synnytys meni loistavasti, mutta hoito lapsivuodeosastolla oli kamala.
Luulin, että hoitajat tulisivat yöllä kolmen tunnin välein antamaan minulle vauvan, koska en leikkauksen jälkeen pystynyt laskemaan laitaa ja nousemaan sängystä hakemaan vauvaa hänen sängystään.
Ensimmäisenä yönä vauva alkoi puklata. En säikähdä helposti, mutta tilanne näytti vaaralliselta, koska vauva oli kapalossa, ja tuntui ettei hän pysty kääntämään päätään.
Soitin kelloa, mutta koska se kesti liian pitkään, sain itseni ihmeellisesti sängynlaidan yli vauvan lähelle ja nostin häntä.
Noin viiden minuutin päästä joku kätilö vastasi ensimmäisestä kerroksesta, että meidän kätilömme on heräämössä, eikä siksi päässyt. Ihmettelin, että eikö meidän kerroksessamme ole yhtään kätilöä.
Kysyin mitä teen seuraavalla kerralla, kun olen yksin huoneessa, eikä kukaan reagoi soittoon. Kätilö vastasi, että hätänappula on seinässä. Nappula oli sellaisessa paikassa, että minun pitäisi ensin päästä sängystä pois ja vasta sen jälkeen olisin pystynyt painamaan sitä.
Lue myös: