Pähkinäpensaalle, koivulle, heinille ja pujolle allerginen kuopiolainen 27-vuotias Satu Lipponen tietää, että muuttuva ilmasto vaikuttaa todennäköisesti hänen omaan tulevaisuuteensa. Se huolettaa.
Lipponen tarvitsee jo nyt vuosi vuodelta vahvempia lääkkeitä, koska oireet ovat pahentuneet.
Siitepölykaudella hän kärsii silmien kutinasta. Silmät turpoavat niin, että se vaikuttaa näköön. Myös nenä vuotaa koko ajan riippumatta siitä onko hän sisällä vai ulkona.
– Toivottavasti tulevaan tilanteeseen keksitään myös lääkkeitä, jotka tehoavat, Lipponen sanoo.
Ilmastonmuutoksen vaikutusta Lipposen kaltaisten allergikkojen elämään tutkitaan nyt Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksen koordinoimassa tutkimuksessa.
Neljän vuoden aikana selvitetään muun muassa, kuinka paljon ärhäkämpää heinien siitepöly on 30 vuoden kuluttua.
Heinät laitetaan kasvamaan olosuhdekammioon
Tällä hetkellä arvioidaan, että esimerkiksi vuonna 2050 keskilämpötila on Suomessa noin kolme astetta korkeampi kuin nyt. Myös vuosittainen sademäärä kasvaa.
Nämä tekijät pidentävät siitepölykautta ja lisäävät siitepölyn tuotantoa.
Tämän vaikutusta heinien siitepölyyn tutkitaan Itä-Suomen yliopiston olosuhdekammioissa. Ensi kesänä niihin laitetaan itämään heinien siemeniä.
Olosuhdekammion lämpötilaa, hiilidioksiidipitoisuutta ja vaikka otsonipitoisuutta voidaan säätää vastaamaan vuoden 2050 olosuhteita.
Heinien siitepölyä tutkitaan vasta sen jälkeen, kun heinä on kasvanut tulevaisuuden ilmasto-olosuhteissa kasvatetun heinän siemenistä.
Tutkimuksessa mitataan siitepölyn vapautumista ja kuinka paljon heinät tuottavat siitepölyä
Siitepölystä tutkitaan muuttuuko sen kyky aiheuttaa allergiaa, kun se on kasvanut erilaisissa olosuhteissa kuin nyt.
Loppuvaiheessa tutkimukseen kutsutaan allergikkoja, jotka ovat saavat oireita heinistä.
– Testaamme perinteisillä ihopistokokeilla aiheuttavatko nämä tulevaisuuden Suomen heinien siitepölyt hankalampia reaktioita allergikoille kuin tämän päivän heinät, kertoo ympäristö- ja biotieteiden laitoksen apulaisprofessori Marjut Roponen.
Siitepölynäytteen ottaminen on haastavampaa kuin uskoisi
Siitepölyennusteen osalta ongelma on, että tieto voi olla päiviä vanhaa.
Tarkemmat ennusteet tarvitsevat parempia ja automaattisia laitteita. Parhaillaan käynnissä olevissa testeissä tutkitaan muun muassa sitä, miten laitteet sopeutuvat Suomen olosuhteisiin.
Uusissa laitteissa yhdistetään useita menetelmiä, jotka havaitsevat siitepölyhiukkasen muodon ja erottavat onko hiukkanen kasviperäinen.
– Tietokoneen algoritmi yhdistää nämä laitteen keräämät tiedot ja arvioi, mikä hiukkanen on kyseessä, kertoo Ilmatieteen laitoksen dosentti Mika Komppula.
Siitepölynäytteitä kerätään yhdeksässä eri paikassa muun muassa Itä-Suomen yliopiston katolla Kuopiossa.
Siitepölynäytteiden ottaminen on haastavaa. Siitepölyhiukkaset ovat isoja ja ne saattavat juuttua laitteen pinnalle.
Esimerkiksi liikenteen päästöistä tulevat hiukkaset ovat halkaisijaltaan noin tuhat kertaa pienempiä. Siitepölyä on myös lukumääräisesti hyvin vähän hiukkaspopulaatiossa.
– Hurjimpaan siitepölyaikaankin vain noin yksi hiukkanen sadastatuhannesta on siitepölyhiukkanen, Komppula kertoo.
Itä-Suomen yliopiston ympäristö- ja biotieteiden laitoksen lisäksi tutkimuksessa ovat mukana Ilmatieteen laitoksen Itä-Suomen ilmatieteellinen tutkimuskeskus ja Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö. ALL-IMPRESS-hanketta rahoittaa Suomen Akatemia.
Aiheesta voi keskustella 4.3. klo 23.00 saakka.
Lue lisää:
Turun yliopisto etsii tuoksukin kasvupaikkoja
Ilmaston lämpeneminen haittaa hengitysterveyttä – riskeihin voi kuitenkin varautua