Amsterdamin punaisten lyhtyjen alue on vielä hiljainen, kun Hennan työpäivä on alkamassa. Ensimmäiseksi hän levittää parisänkyyn puhtaat lakanat. Sen jälkeen hän vaihtaa vaatteet ja meikkaa sekä laittaa lempimusiikkiaan soimaan, lujalla.
Saatuaan itsensä valmiiksi Henna avaa ikkunaa peittävät paksut verhot ja katsoo kadulla käveleviä ihmisiä arvioiden, kuka heistä voisi olla mahdollinen asiakas. Edessä on yhdeksän tuntia seksityöntekijänä Amsterdamissa. Tosin juuri nyt eletään poikkeustilannetta, koska ikkunat on hallituksen määräyksestä koronaviruksen takia suljettu.
Henna on suomalainen transnainen, joka on työskennellyt viisi kuukautta ikkunassa Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella. Hän kertoo, ettei tullut Alankomaihin ensisijaisesti rahan vaan turvallisuuden takia.
– Minulle Hollannissa on turvallista tehdä seksityötä. Suomessa työskentelin yksin ja se tuntui turvattomalta. Aloin tuntea itseni kissaksi, joka on käyttänyt kahdeksan henkeä ja yksi on enää jäljellä.
Hollannissa seksityö on tietyin ehdoin laillista ja sitä voi tehdä julkisesti. Seksityöntekijät, joilla on EU- ja ETA-maiden passi, voivat työskennellä Hennan tavoin vaikka ikkunassa tai bordellissa.
Eri EU-maiden suhtautuminen seksityöhön ja siihen liittyvä lainsäädäntö vaihtelevatkin suuresti, mutta miten erilaiset mallit käytännössä toimivat?
Hollanti sallii, Ruotsi kieltää
Hollannin kaltainen melko salliva lainsäädäntö on käytössä myös muualla Keski-Euroopassa, muun muassa Saksassa ja Itävallassa.
Toista ääripäätä edustaa Ruotsin malli, jossa seksin ostaminen on laitonta ja siten rangaistavaa. Tällainen malli on voimassa Ruotsin lisäksi Ranskassa, Irlannissa ja Norjassa.
Kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International vaatii vapaaehtoisen seksityön dekriminalisointia. Järjestö painottaa, että seksityön kieltäminen ei ole hyvä keino taistella alan ongelmia kuten ihmiskauppaa vastaan.
Päinvastoin kiellot ovat Amnestyn mukaan painaneet ongelmat entistä visummin piiloon sekä lisänneet turvattomuutta ja seksityöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa. Myös Henna pitää Ruotsin ja Ranskan ostokieltoa seksityöntekijöille vaarallisena mallina.
– Käytännössä väkivalta osuu heikoimmassa asemassa oleviin kuten aina: transseksityöntekijöihin, EU:n ulkopuolelta tuleviin paperittomiin siirtolaisiin ja tosi nuoriin seksityöntekijöihin, Henna sanoo.
Suomessa seksikaupan säätely kulkee jossain Hollannin ja Ruotsin mallien välimaastossa. Suomessa seksin myyminen ja ostaminen täysikäisiltä vapaaehtoisesti seksuaalisia palveluja myyviltä on laillista, mutta alaa säännellään monin rajoituksin, kuten markkinointi- tai tilanvuokrauskielloin. Suomessa seksin ostaminen on laitonta ihmiskaupan tai parituksen kohteena olevilta.
Mikään malli ei estä hyväksikäyttöä
Seksityöstä puhuttaessa on erotettava toisistaan vapaaehtoisesti tehty seksityö ja toisaalta siihen pakottaminen. Ensimmäisessä on kyse ihmisen oikeudesta päättää omasta kehostaan ja sen käyttämisestä rahan ansaitsemiseen, jälkimmäisessä on kyse rikoksesta.
Eri sääntelymalleilla on pohjimmiltaan yhteinen päämäärä, niillä pyritään ehkäisemään ihmisten hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa. Tähän pyritään hyvin erilaisin keinoin, eikä mikään maa ole täysin onnistunut estämään ihmiskauppaa, sanoo valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Venla Roth.
– En näe, että ihmiskauppaa voidaan ehkäistä pelkästään rikosoikeudellisin tai laillistamisen keinoin. Siten prostituutiopolitiikan malli ei ole ainoa ratkaiseva tekijä.
Hollannin malli voi olla toimiva niille EU-maista tuleville vapaaehtoisesti seksityötä tekeville, jotka ovat kielitaitoisia ja osaavat toimia länsimaisessa yhteiskunnassa.
– Ihmisen sosio-ekonomisesta asemasta ja muista yksilöllisistä taustatekijöistä riippuu, pystyykö hän tekemään aitoja ratkaisuja. Hollannin malli jättää merkittävän osan ihmisistä pimeille markkinoille, alttiiksi hyväksikäytölle ja myös ihmiskaupalle.
Ongelma liittyy nimenomaan EU:n ulkopuolelta tuleviin, joilla ei ole oleskelulupaa. Siksi monet tahot mukaan lukien Roth suhtautuvat Hollannin malliin varauksellisesti.
– Hollannin mallia en toivoisi Suomen lähtevän seuraamaan. Olen sitä mieltä, että Ruotsi on onnistunut ehkäisemään vakavaa ihmiskaupparikollisuutta paremmin kuin Hollanti. Hollannissa jo tunnistettujen ihmiskaupan uhrien määrä on merkittävästi suurempi.
Ruotsin malli, jossa seksin ostaminen on kriminalisoitu, ei sekään suojele aukottomasti kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa olevia. 20 vuotta voimassa ollut ostokielto on itse asiassa pahentanyt alan ongelmia ja sysännyt sen lähes kokonaan ihmiskauppiaiden käsiin.
Vapaaehtoinen seksityö on eri asia kuin ihmiskauppa
Venla Rothin mukaan huomion keskittäminen ainoastaan erilaisiin prostituutiopolitiikkoihin vie huomion pois muista kysymyksistä, joilla ongelmiin voidaan myös vaikuttaa.
– Haluaisin ottaa keskusteluun mukaan myös yhteiskunnalliset rakenteet: naisten aseman työmarkkinoilla, luottamuksen viranomaisiin, sotelainsäädännön ja hyvinvointipalvelut. Näillä tekijöillä on keskeinen merkitys myös Suomessa prostituutiossa toimivien asemaan ja oikeuksien toteutumiseen.
Rothin mukaan Suomessa moni näistä asioista toimii ja tämä yhteiskunnallinen kokonaisuus auttaa myös ihmiskaupan vastaisessa työssä.
On syytä muistaa, että ihmisten hyväksikäyttöä esiintyy myös muilla aloilla, kuten ravintoloissa ja rakennustyömailla. Tällaisen ihmiskaupan määritelmät täyttävän toiminnan vähentämiseksi tarvitaan eri viranomaisten yhteistyötä ja aktiivista väärinkäytösten etsimistä.
Ihmiskaupan uhrit eivät useinkaan uskalla puhua tai eivät luota viranomaisiin apua hakeakseen. Myös ihmiskaupan pohjimmainen motiivi pitäisi saada poistettua.
– Ihmiskauppa on äärettömän kannattavaa bisnestä ja sen kannattavuus pitäisi saada kuriin. Siksi on tärkeää, että ihmiskauppatapauksissa rangaistaan ihmiskauppiaan lisäksi myös uhria hyväksikäyttäneet, Venla Roth sanoo.
Henna kokee ikkunatyön turvalliseksi
Koronaviruspandemia on hiljentänyt punaisten lyhtyjen alueen. Tulevia parempia aikoja odotellassaan Henna tietää EU-kansalaisena olevansa etuoikeutettu, koska hän kokee hyötyvänsä Hollannin sallivasta seksityömallista.
– Minulle tämä toimii. Ikkunatyö ei ole hempeää tyttöystävämeininkiä vaan nopeaa ja suoraa toimintaa. Päivän päätteeksi minulla on paljon enemmän energiaa jäljellä, kun minun ei tarvitse pelätä turvallisuuteni puolesta, hän kuvailee.
Myös Amsterdamissa työskentelevä Bear-nimellä esiintyvä seksityöntekijöiden tukihenkilö arvioi ikkunassa työskentelyn olevan yksi turvallisimmista tavoista tehdä seksityötä, koska se on niin julkista.
– Ihmisillä on paljon enemmän päätäntävaltaa työhönsä, kun he tekevät sitä laillisesti ikkunassa kadun sijaan, hän sanoo.
Ikkunassa työskennellään usein vieri vieressä toisten seksityöntekijöiden kanssa. Heistä on toisilleen turvaa. Ikkunoiden ulkopuolella on turvakamerat ja sisällä olevissa huoneissa turvanappeja. Apu on lähellä, jos asiakas käyttäytyy uhkaavasti.
Omien kokemustensa perusteella Henna uudistaisi Suomen seksityön sääntelyä kahdella tavalla.
– Seksin myyntiä pitäisi saada suoraan mainostaa, ettei tarvitse keksiä kiertoteitä. Toiseksi tärkeintä olisi, että toimitilat voisi vuokrata vapaasti seksityöhön vaikka yhdessä toisen seksityöntekijän kanssa, Henna sanoo.
Henna ja Bear esiintyvät jutussa seksityössä käyttämillään nimillä aiheen arkaluontoisuuden takia.