Vaikka elollisen olennon hankintaa ei voi verrata hyödykkeen ostamiseen, esimerkiksi koiran hankintapäätökseen kuuluu harkita, onko varaa sen hintaan, ruokaan ja lääkärikuluihin. Samalla tavalla voidaan oman hiilijalanjäljen osalta pohtia, mihin ilmaston kannalta on varaa.
Hiilijalanjälki pystytään laskemaan lemmikille samoin kuin ihmiselle – esimerkiksi koira kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa päästöjä. Lemmikin ilmastovalinnat, kuten ravinnonkäyttö, eivät pääosin kuitenkaan ole sen omia. Lemmikin ilmastokuormitus – sanottakoon sitä vaikka hiilitassunjäljeksi – on osa omistajan hiilijalanjälkeä.
Jos halutaan pienentää omaa ilmastokuormitusta, on hyvä tietää arjen valintojen suhteelliset vaikutukset ja pystyä harkitsemaan eri vaihtoehtoja. Siksi on hienoa, että nykyään on jo jonkin verran tutkimustietoa myös lemmikkien ilmastovaikutuksista.
Suuren osan lemmikkien hiilijalanjäljestä muodostaa niiden ravinto, etenkin liha.
Ehkä siksi, että kyse on elollisista olennoista, lemmikkien ilmastovaikutuksista on keskusteltu enemmän vasta viime vuosina. Lemmikinomistajat lienevät tarkastelleet esimerkiksi ruokavaihtoehtoja lähinnä lemmikin tarpeista käsin, mikä on eläimenpidossa perusteltua. Vaikka vegaanisiakin koiranruokia tuotetaan, pelkkä kasvissyönti soveltuu huonosti koiralle, saati kissalle.
Kani oli itselleni lihansyöntiä välttävänä luonteva lemmikki, vaikka lemmikin ruokavalio ei uutta kotia tarvinneen kanin osalta hankintapäätökseen vaikuttanutkaan.
Lemmikkien hiilijalanjälki on pieni suhteessa suomalaisten koko hiilijalanjälkeen: arviolta prosentti maamme päästöistä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä 0,19 tonnia vuosittain on peräisin lemmikeistä. Yhden koiran osuus vastaa noin neljännestä henkilöauton hiilidioksidipäästöistä.
Kuitenkin yhteenlaskettuna hiilitonneja kertyy. Suomessa on noin 700 000 koiraa, ja kissat mukaan lukien lemmikkejä on noin 1,5 miljoonaa. Kissamme ja koiramme aiheuttavat vuosittain 600 000 tonnin hiilidioksidipäästöt eli saman verran kuin reilut 120 000 autoa, mikä vastaa alle 4 prosenttia autokannasta.
Verrattuna esimerkiksi kehitysmaiden ihmisiin länsimaisen lemmikin hiilijalanjälki on suuri. Monen kehitysmaan asukkaan hiilijalanjälki on samaa luokkaa kuin länsimaisella suurella koiralla.
Suuren osan lemmikkien hiilijalanjäljestä muodostaa niiden ravinto, etenkin liha. Suurin hiilijalanjälki on naudanlihalla, jonka ilmastovaikutukset ovat kolminkertaiset sianlihaan ja jopa kymmenkertaiset kalaan verrattuna. Riisinviljelyssä puolestaan syntyy runsaasti metaania. Kuormitukseen vaikuttavat myös pakkaaminen sekä raaka-aineiden ja tuotteiden kuljettaminen.
Lemmikin hiilitassunjälkeä kasvattaa, jos sen kanssa autoillaan näyttelyissä, kilpailuissa tai muuten harrastamassa. Omat ympäristövaikutuksensa on tarvikkeilla, leluilla ja lääkkeillä. Luonnon kannalta merkitystä on myös sillä, pääsevätkö lemmikit vapaina hätistelemään nisäkkäitä tai lintuja.
Sukulaisten tai kavereiden koirille tai kissoille herkkulahjoja ostaessani tai meillä hoidossa olleille koirille eväitä hankkiessani selasin aikanaan lemmikinruokahyllyjä pitkään. Olisin mielelläni ostanut esimerkiksi luomua, mutta en sitä löytänyt. Siten tuli valittua tuttuja tuotteita, joiden ainakin tiesi saajilleen sopivan.
Nykyään vaihtoehtoja ilmastoystävällisemmiksi lemmikinruoiksi on jatkuvasti enemmän. Lihan osalta voi hyödyntää vähemmän ilmastoa kuormittavia vaihtoehtoja, ihmisruokateollisuuden sivuvirtoja tai riistaa. Koirille on kehitetty hyönteispohjaisia ruokia, ja joillekin sopii kananmuna. Riisin sijaan voi harkita kotimaista kauraa. Tiettyjen Itämeren kalalajien käyttö vähentää myös rehevöitymistä, ja ruoantähteiden hyödyntäminen lemmikille soveltuvilta osin pienentää ruokahävikkiä.
Tuotannossa voidaan käyttää energiatehokkaampia menetelmiä, uusiutuvia energianlähteitä sekä ympäristöystävällisempiä pakkauksia. Lähiruoka on ilmastolle parempaa kuin pitkiä taipaleita matkannut.
Lelujen ja tarvikkeiden osalta voi suosia kierrätystä ja luonnonmateriaaleja. Perinteiselle kissanhiekalle on olemassa luonnonmukaisia vaihtoehtoja. Näyttely- ja harrastusmatkoille voi järjestää kimppakyytejä tai yhdistysten bussikuljetuksia.
Lemmikki saattaa lisätä omistajan liikkumista luonnossa ja osaltaan vahvistaa luontosuhdetta ja luonnon arvostamista.
Laajemmin tarkasteltuina lemmikkien ympäristövaikutukset ovat monitahoisia. Lemmikkeinä pidetään erilaisia eläimiä kaneista minipossuihin ja koirista hevosiin. Laitumet lantaläjineen voivat tukea luonnon monimuotoisuutta. Koirat avustavat esimerkiksi poistettaessa vieraspetoja. Lisäksi lemmikki-, tuotanto- ja muun hyötyeläimen raja ei aina ole selvä.
Lemmikin omistaminen voi myös pienentää omistajan hiilijalanjälkeä. Lomamatkoja saatetaan karsia, ja muun harrastamisen ja kuluttamisen tarve tai mahdollisuudet voivat vähentyä. Eläinystävä edistää monin tavoin ihmisen hyvinvointia ja ehkä siten vähentää ympäristövaikutuksia, joita hyvinvoinnin toisenlaisella ylläpidolla olisi.
Lemmikki saattaa lisätä omistajan liikkumista luonnossa ja osaltaan vahvistaa luontosuhdetta ja luonnon arvostamista. Lapselle lemmikinpito opettaa vastuunottoa elävästä olennosta, empatiaa sekä eläimen ja sen käyttäytymisen ymmärtämistä. Nämä ovat hyviä ominaisuuksia ja tarpeellisia taitoja sekä nykyisille että tuleville ympäristövaikuttajille.
Mia Rönkä
Kirjoittaja on naantalilainen tutkija, tiedetoimittaja ja kirjailija, joka on perehtynyt etenkin ihmisen ja muun luonnon suhteeseen. Hän työskentelee Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä.
Kolumnista voi keskustella 27.7. klo 23.00 asti.
Kolumnia muokattu 27.7. klo 13.07. Sana tulokaspeto korjattu muotoon vieraspeto.