Marraskuussa 2016 Princetonin yliopiston professori Sam Wang söi tv-kanava CNN:n suorassa lähetyksessä heinäsirkkasäilykettä.
Wang oli vannonut ennen presidentinvaaleja syövänsä hyönteisen, jos Donald Trump saisi taakseen enemmän kuin 240 valitsijamiestä.
Trump sai 304 valitsijamiestä ja voitti vaalit.
Wangin lisäksi moni muu voiton todennäköisyyksiä etukäteen ennustanut joutui katsomaan peiliin.
Nyt gallupeja kytätään jälleen, ja demokraattien ehdokas Joe Biden on kesän aikana ollut niissä selvästi suositumpi. Myös Yle seuraa syksyn ajan Trumpin ja Bidenin kannatusta koko Yhdysvalloissa sekä avainosavaltioissa.
Kysyimme kolmelta mielipidemittauksiin perehtyneeltä asiantuntijalta, mitä yhdysvaltalaisista gallupeista pitäisi ajatella marraskuun presidentinvaalien lähestyessä.
Sam Wang on neurotieteiden professori, Princetonin yliopiston vaalidatapalvelun perustaja ja politiikan kommentaattori.
Courtney Kennedy on tutkimuskeskus Pew:n tutkimusmenetelmien johtaja.
Dhrumil Mehta työskentelee yhdysvaltalaisella, datajournalismiin keskittyvällä FiveThirtyEight-uutissivustolla. Hän on rakentanut sivuston mielipidetiedustelujen seurannan. Yle käyttää samaa seurantaa verkkosivuillaan presidentinvaalien lähestyessä. Tästä lähtien löydät tuoreet mielipidemittaukset Ylen sivuilta joka maanantai-iltapäivä.
1. Voiko mielipidemittauksiin enää luottaa?
Mielipidemittauksiin suhtaudutaan nyt huomattavasti varautuneemmin kuin vuonna 2016, sanoo Pew-tutkimuslaitoksen Courtney Kennedy.
– Olen yrittänyt neljä viime vuotta selvittää ihmisille, mitä mielipidemittauksissa todella tapahtui vuonna 2016. Kyllä, osavaltiotasolla tehtiin virheitä, mutta kansallisella tasolla kyselyt toimivat hyvin 2016 samoin välivaaleissa 2018. On väärin ajatella, että mielipidemittaukset olisivat jotenkin rikki.
Vuoden 2016 presidentinvaaleissa Hillary Clinton sai 48 prosenttia kaikista äänistä ja Trump 45,9. Suuri osa mielipidemittauksista arvioi kannatusluvut lähelle oikeaa, mutta kokonaiskannatus ei ennusta voittajaa valitsijamiesjärjestelmän takia.
Yhdysvalloissa presidentinvaalit voittaa ehdokas, joka voittaa tarpeeksi monta osavaltiota saadakseen yli 270 osavaltiokohtaisen valitsijamiehen tuen.
Trump voitti muutaman ratkaisevan osavaltion niin pienellä erolla, että tulosta oli käytännössä mahdotonta ennustaa mielipidemittausten perusteella. Esimerkiksi Michiganin 16 valitsijamiestä menivät Trumpille vain reilun 10 000 äänen turvin. Näin pieni ääniero jää tarkimmankin tutkimuksen virhemarginaaliin.
Kennedy muistuttaa, että juuri osavaltiokohtaiset mielipidemittaukset ovat tärkeitä, kun tarkastellaan sitä, kumpi ehdokkaista on niskan päällä.
Osavaltiokohtaisissa mittauksissa taas saattaa olla valtavia laatueroja riippuen julkaisijasta: jotkut mielipidemittaukset on tehty satunnaisilla nettigallupeilla, toiset huolellisesti suunnitelluilla ja äänestäjäkunnan koostumuksen mukaan painotetuilla näytteillä.
Siksi FiveThirtyEightin datajournalistin Dhrumil Mehtan mukaan nyrkkisääntö on aina katsoa mielipidemittausten kokonaisuutta, ei yksittäisiä gallupeja. Vuoden 2020 presidentinvaaleihin liittyviä kyselyitä julkaisee 400-500 erilaista toimijaa.
– Jos yksittäinen mielipidetiedustelu saa aikaan Yhdysvalloissa paljon isoja otsikoita, olisin epäluuloinen. Erot kahden yksittäisen mielipidemittauksen välillä voivat olla valtavia.
Wang myös muistuttaa, että viime presidentinvaalien jälkeen mielipidemittaukset ovat onnistuneet ennustamaan vaalien tuloksia tarkasti. Ja mitä tulee vuoden 2020 vaaleihin, Bidenin johtoasema näytti elokuun alussa huomattavasti selvemmältä kuin Hillary Clintonin vuonna 2016
.
2. Miten mielipidemittaukset ovat muuttuneet sitten vuoden 2016?
Mielipidemittausten perusongelma on se, että tietyt ryhmät vastaavat todennäköisemmin kyselyihin kuin toiset. Esimerkiksi korkeasti koulutetut vastaavat useammin kyselyihin kuin vähän koulutetut. Vähemmän koulutetut taas tukevat keskimäärin useammin Donald Trumpia, joten jos he jäävät pimentoon, mielipidemittaus antaa helposti virheellisen kuvan ehdokkaiden suosiosta. Tämä oli tilanne monessa osavaltiokohtaisessa kyselyssä vuonna 2016.
– Hyvä uutinen on se, että tämä on helppo korjata painottamalla kyselyssä matalasti koulutettujen vastauksia. Vuonna 2020 tarkastelisin erityisesti, onko mielipidemittauksessa tehty korjaava painotus koulutustason mukaan, Kennedy sanoo.
Muita vastaavia painotuksia tulee tehdä esimerkiksi iän, sukupuolen ja kaupunki–maaseutu-jakolinjan mukaan. Kennedyn mukaan Yhdysvalloissa mielipidekyselyiden tekemistä vaikeuttaa Pohjoismaihin verrattuna se, että väestöstä ei ole yhtä tarkkaa tilastotietoa. Kun tietyn väestöryhmän osuudesta ei ole tarkkaa tietoa, myös kyselyiden painottaminen oikein on vaikeampaa.
Viime vuosina Pew ja monet muut tutkimuskeskukset ovat lisänneet kyselyiden tekemistä verkossa. Myös verkkokyselyihin ihmiset valitaan satunnaisotannalla, ja niille, joilla ei ole verkkoyhteyttä, tuodaan kyselyä varten tabletti.
Verkon käyttö on Kennedyn mukaan poistanut joitain kyselyihin liittyviä ongelmia, sillä nyt vastaajan ei tarvitse kertoa äänestämiskäyttäytymisestään toiselle ihmiselle.
Dhrumil Mehta kiinnittää huomioita siihen, että verkkokyselyjen suosion kasvun myötä markkinoille on ilmaantunut uusia toimijoita. Verkossa tehtävien kyselyjen kulut ovat huomattavasti pienemmät kuin puhelimella tehtävien.
– Jo nyt olen nähnyt ainakin tusinan presidenttigallupeja firmoilta, joista en ole koskaan kuullut missään.
Pew käyttää edelleen nettikyselyiden rinnalla myös vanhoja metodejaan, jotta satunnaisotanta on taattu. Osalle vastaajista kysely lähetetään postitse.
Tehtiinpä kysely millä tavalla hyvänsä, mielipidemittaukset kertovat vain siitä, mitä ihmiset ajattelevat juuri nyt. Eivät siis sitä, mitä he ajattelevat vaalipäivänä.
3. Miten korona vaikuttaa mielipidemittausten luotettavuuteen?
Vaalien ennustettavuutta heikentää se, että amerikkalaiset äänestävät marraskuussa pandemian keskellä.
– Vuoden 2016 mielipidemittausten tarkkuuden pohtiminen on menneen talven lumia. Amerikkalaisen demokratian tämänhetkinen kamppailu käydään koronaa vastaan, Wang sanoo.
Tärkeä kysymys on nyt se, onko osavaltioilla tarpeeksi rahaa laajamittaiseen postiäänestykseen järjestämiseen. Pandemian aiheuttamat hankaluudet äänestämisessä mutkistavat sitä, mitkä äänet mahdollisesti lasketaan. Jos esimerkiksi postiäänestystä ei sallita, riskiryhmiin kuuluvat saattavat jättää äänestämättä. Postiäänestyksen vieraus saattaa myös aiheuttaa ongelmia ääntenlaskennassa.
– Lisäksi postilaitoksen täytyy toimia hyvin, ja tällä hetkellä postilla on budjettiongelmia. He ovat sanoneet, että rahat voivat loppua ennen vaaleja, Wang huomauttaa.
Osa mielipidemittauksista tutkii nimenomaan todennäköisiä äänestäjiä. Usein tällä tarkoitetaan jo äänestäjiksi rekisteröityneitä amerikkalaisia. Courtney Kennedy ei panisi vielä loppukesästä erityistä painoa todennäköisten äänestäjien mielenliikkeitä mittaaville kyselyille, sillä monessa osavaltiossa rekisteröityminen jatkuu vielä kuukausia.
4. Mitä osavaltioita kannattaa seurata?
Yhdysvalloissa katseet kiinnittyvät vaa’ankieli osavaltioihin, kuten esimerkiksi Pennsylvaniaan, Floridaan ja Michiganiin. Nämä osavaltiot ovat ratkaisevassa asemassa sillä ne eivät ole selvästi demokraattien tai republikaanien hallussa.
Lue tästä lisää vaa’ankieliosavaltioista: Unohda presidentinvaaleissa koko Yhdysvallat – tusina osavaltioita ratkaisee taas presidentin
Dhrumil Mehta sanoo seuraavansa itse erityisesti sellaisia osavaltioita, joista on vasta tullut vaa’ankieliosavaltioita kuten Georgiaa. Samoin hän seuraa tarkasti tilannetta Texasissa. Se on historiallisesti republikaanien valta-aluetta, mutta demokraattien suosio osavaltiossa on viime vuosina kasvanut voimakkaasti.
Vuonna 2018 Yhdysvallat kohahti kun demokraatti Beto O’Rourke hävisi senaattorinpestin republikaani Ted Cruzille vain kolmella prosenttiyksiköllä.
– En tahdo liioitella "demokraattivoittoisen Texasin" tarinaa ja suhtaudun ajatukseen lähtökohtaisesti epäluuloisesti. Siitä huolimatta pidän Texasin tilannetta erityisesti silmällä. Siitä on muodostumassa todella mielenkiintoinen, ja olisi tosi iso juttu, jos sen poliittinen suunta todella vaihtuisi.
Princetonin yliopiston Sam Wang sanoo niin ikään seuraavansa Texasia. Wangia kiinnostaa tosin presidentinvaaleja enemmän se, kuinka paljon demokraatteja valitaan osavaltion lainsäädäntöelimiin Texasissa sekä muutamassa muussa perinteisessä republikaaniosavaltiossa kuten Pohjois-Carolinassa.
5. Yhdysvalloissa vaalin ratkaisevat eri osavaltioiden valitsijamiehet, ei äänestäjien enemmistö. Miksi ehdokkaiden kokonaiskannatusta kannattaa silti seurata?
Ylipäätään on kiinnostavaa nähdä, mitä amerikkalaisten enemmistö ajattelee, mutta se ei anna tarkkaa vastausta siihen, kuka voittaa vaalit, Dhrumil Mehta sanoo.
Kokonaiskannatus kuitenkin korreloi vaalituloksen kanssa: Jos joku näyttää johtavan huomattavasti, hänen vaalivoittonsa todennäköisyys kasvaa. Kokonaiskannatus ei kuitenkaan kerro, kuka voittaa vaalit. Mehta antaa esimerkin:
– Vuonna 2016 gallupit näyttivät, että Clinton johti kokonaiskannatuksessa noin kolmella prosentilla. Tämän olisi pitänyt kertoa mittauksen lukijalle, että vaaleista on todennäköisesti tulossa hyvin tasaiset, ei että Clinton välttämättä voittaa.
Teoriassa kokonaiskannatuksen merkitys voi muuttua tulevaisuudessa. Joukko osavaltioita on solminut keskenään sopimuksen, jonka mukaan ne ovat sitoutuneet luovuttamaan kaikki valitsijamiesäänensä eniten ääniä saaneelle ehdokkaalle. Mutta vain siinä tapauksessa, että sopimukseen liittyneiden osavaltioiden yhteenlaskettu valitsijamiesmäärä on yli 270, eli vaalivoittoon tarvittava määrä. Tällä hetkellä sopimukseen on liittynyt 15 osavaltiota sekä Washington D.C.
Mehta huomauttaa, että kokonaiskannatusta ei pidä sekoittaa vaaliennusteisiin, joita osa medioista kuten FiveThirtyEight ja The Economist laatii.
.
6. Yle alkaa julkaista viikoittain FiveThirthyEightin laskemia kannatuslukuja. Miten nämä luvut lasketaan?
Data- ja vaalijournalismiin erikoistunut uutissivusto FiveThirtyEight julkaisee niin sanottua painotettua keskiarvoa kaikkien julkaistujen mielipidemittausten tuloksista. Laskelmassa esimerkiksi puolueiden tai suoraan niihin liittyvien organisaatioiden mittaukset saavat vähemmän painoarvoa kuin muut.
Samoin painoarvoa vähennetään organisaatioilta, joiden aiemmat ennusteet vuodesta 1998 lähtien ovat olleet merkittävästi pielessä tai niiltä, joiden otanta on selvästi painottunut tiettyyn ryhmään. Täysin epätieteelliset gallupit jätetään pois. Keskiarvoa korjataan myös huomioimalla, onko kyselyssä lähestytty vain todennäköisiä äänestäjiä vai kaikkia. Tarkka metodologia on luettavissa täältä.
Haastattelut on tehty videopuheluiden välityksellä Washingtonista, Princetonista ja Houstonista.
Uusimmat galluptiedot Yhdysvaltain presidentinvaaleista julkaistaan maanantai-iltapäivisin osoitteessa yle.fi
Luotatko vaaliennusteisiin? Voit keskustella aiheesta 18.8. klo 23 asti.