Metsäyhtiö UPM ilmoitti Voikkaan paperitehtaan sulkemisesta maaliskuussa vuonna 2006. 670 jäi ilman töitä. Yksi heistä oli paperityöntekijä Mika Rautiainen.
Reilut 14 vuotta myöhemmin UPM ilmoitti Kaipolan paperitehtaan sulkemisesta. Mika Rautiaiselta on jälleen menossa työpaikka alta.
– Tilanne on hankala. Pidän terveyttä paljon tärkeämpänä, mutta työ tulee heti kakkosena.
Moni oli suositellut työnantajaa ja palkkakin oli kohtuullinen. Voikkaalla vaihtoehdot olivat vähäiset, joten Rautiainen suuntasi paperityöntekijän hommiin. Hänen vanhempansa ovat työskennelleet puolestaan Kymin paperitehtaalla.
– Kerkesin olla ammattikorkeakoulussa muutaman viikon. UPM:n paperitehtaille oli yleinen haku. Sieltä tuli yhteydenotto, kävin haastattelussa ja he vakinaistivat minut.
Työ Kaipolassa on ollut suunnilleen samaa kuin Voikkaalla. Rautiainen työskentelee päällystysosan hoitajana. Hänelle kuuluu laadunhallinta.
– Ei se ihan vakituinen paikka ollutkaan, Rautiainen sanoo viitaten Kaipolan työpaikkaansa, joka nyt on menossa alta.
UPM kertoi elokuussa suunnitelmistaan sulkea Jämsässä sijaitseva Kaipolan paperitehdas vuoden loppuun mennessä. Se tarkoittaisi noin 450 työpaikan menetystä.
Tällä kertaa tilanne on työntekijän näkökulmasta synkempi kuin 14 vuotta sitten.
Koronaepidemia vaikeuttaa työnhakua
Voikkaan paperitehtaan lakkauttamista tutkinut sosiologian professori Harri Melin Tampereen yliopistosta sanoo, että Voikkaan tehtaan lakkauttamisen aikana Suomi eli aika vahvan taloudellisen nousun aikaa.
Nyt Suomi on keskellä koronapandemiaa, minkä vuoksi työmarkkinat sekä valtakunnallisesti että alueellisesti ovat huomattavasti hankalammassa tilanteessa.
– Voikkaan tehtaalta työttömäksi jääneen henkilöstön sijoittuminen työmarkkinoille oli varmaan huomattavasti helpompaa kuin Kaipolan tilanteessa, Melin uskoo.
Yksi asia päti kuitenkin jo Voikkaan tehtaan sulkemisen aikoihin: irtisanottujen paperityöntekijöiden työllistyminen vastaaviin tehtäviin johonkin toiseen paperitehtaaseen oli vaikeaa. Tehtaat eivät palkanneet lisää väkeä ja osaavaa työvoimaa oli jo tarjolla tehdaspaikkakunnilla.
Paperiliiton tilastojen mukaan Suomessa on vuodesta 2006 lähtien lakkautettu kuusi paperitehdasta ja viisi sellutehdasta. Lisäksi on suljettu useita paperinjalostustehtaita ja yksittäisiä paperikoneita.
Samassa ajassa paperiteollisuuden työntekijöiden lukumäärä on Paperiliiton mukaan lähes puolittunut. Nyt työntekijöitä on reilut 12 400. Melin arvelee, että paperin kysynnän väheneminen saattaa johtaa myöhemmin myös uusien tehtaiden lakkauttamiseen.
Mika Rautiaisen kaltaiset paperitehtaalta toiseen samoihin töihin siirtyvät työntekijät näyttävät olevan enemmän poikkeus kuin sääntö. Tämä on huomattu myös Oulussa, missä tehtiin edelliset suuret irtisanomiset ennen Kaipolaa.
Metsäyhtiö Stora Enso kertoi viime vuoden maaliskuussa, että Oulun tehdas muutetaan hienopaperitehtaasta kartonkitehtaaksi. Tehtaasta irtisanottiin yli 360 henkilöä, joista 320 oli työntekijöitä.
Tehtaan pääluottamusmies Olli-Pekka Kaikkonen kertoo, että työntekijöistä reilut 60 on työllistynyt uudelleen. Heistä yli 40 on työllistynyt Sotkamoon Terrafamen rakenteilla olevaan akkutehtaaseen. Reilu kymmenkunta työntekijää on työllistynyt paperiteollisuuden työpaikoille Stora Enson muihin yksiköihin sekä Metsä Botnian tehtaalle Kemiin. Iso joukko on aloittanut tai aloittamassa opinnot.
– Metsäyhtiöt tarkastelevat tänä päivänä kustannustehokkuutta. Ne eivät kovin avokätisesti palkkaa myöskään eläköityvien tilalle uutta henkilöä. Moniosaamisen kautta jäljelle jäävä porukka tekee myös eläköityneen työt, Kaikkonen sanoo.
Luottamusmiehenä Kaipolan tehtaalla toimiva Mika Rautiainen toivoo, että Kaipolassa työnantaja pitäisi huolen muutosturvasta eikä hallitus kajoaisi työeläkeputkeen työllistymisen helpottamiseksi.
– Joillekin voi aueta hyvinkin ikkunoita, kuten Voikkaan lopetuksen aikana. Mutta valitettavasti joillekin voi käydä tässä huonosti, Rautiainen pohtii.
Moniosaaminen on valttia
Paperiteollisuuden tehtailla työskentelee monen alan ammattilaisia kuten kuljetukseen erikoistunutta henkilöstöä, varastotyöntekijöitä, siistijöitä ja laboratoriotyöntekijöitä. Työmarkkinoita tutkineen sosiologian professorin Harri Melinin mukaan työntekijällä on merkittävästi paremmat mahdollisuudet löytää uusia töitä, jos hänen osaamiselleen on kysyntää paperiteollisuuden ulkopuolella.
Tehtaan sulkeutuessa paperityöntekijät ovat Melinin mukaan vaikeimmassa asemassa. Alan työmarkkinat näyttävät Melinin sanoin jokseenkin olemattomilta.
– Varsinaisessa paperintekoprosessissa työtä tekevien ammattitaito on hyvin erikoistunutta ja sille ei ole tällä hetkellä juurikaan kysyntää suomalaisilla työmarkkinoilla.
Kysyntää ei paperiteollisuuden alalla työntekijöistä ole myöskään juurikaan esimerkiksi Ruotsissa. Muun muassa ruotsalainen metsäyhtiö SCA on kertonut lopettavansa painopaperituotannon, kertoo Metsälehti. Vaarassa on 800 työpaikkaa.
Historiallisesti katsottuna vertauskohde löytyy Melinin mukaan maatalouden murroksesta. Maatalouden työvoiman tarve on vuosikymmenten saatossa vähentynyt hyvinkin nopeasti koneistumisen, teknistymisen ja tilakoon kasvun myötä.
– Kun toimivia maatiloja on jouduttu lakkauttamaan suurissa määrin, entisten viljelijöiden työmarkkinoille siirtyminen on ollut aika samankaltainen kuin paperimiehillä on tällä hetkellä.
Stora Enson Oulun tehtaan pääluottamusmies Olli-Pekka Kaikkonen näkee paperityöntekijöiden osaamisen hieman toisin. Hän kertoo, että nykyään paperiteollisuuden prosessityöntekijän työ pitää sisällään monenlaisia työtehtäviä kuten raskaiden nostureiden ajoa ja kunnossapitoa. Paperityöntekijöistä on tullut moniosaajia.
– Yksilötasolla on sellaisia taitoja, joista on varmasti hyötyä uusille työnantajille. Tällaisen henkilön olisi hirveän tärkeää yksilöidä tarkemmin taitojaan työtä hakiessaan. Se avaa silloin paremmin sitä, mitä he osaavat.
Monella edessä uuden ammatin opiskelu
Kaipolan tehtaalta työttömiksi jäävien paperityöntekijöiden sijoittuminen uudelleen työelämään tarkoittaa Harri Melinin mukaan käytännössä uudelleen kouluttautumista ja muuttamista.
– Työllistyäkseen ihmisten tulee muuttaa työn perässä sellaisille paikkakunnille, joissa on tarjolla työtä. Tällä hetkellä se tarkoittaa kasvukeskuksia: lähinnä pääkaupunkiseutua ja muita suuria kasvukeskuksia kuten Turun ja Tampereen aluetta, Melin sanoo.
Mika Rautiainen muutti noin 14 vuotta sitten työn perässä Voikkaalta Jämsään. Perhe jäi tuolloin Voikkaalle.
– Silloin lapset olivat pieniä. Se oli kova paikka minulle. Nyt lapset ovat aikuisia. Olen valmis lähtemään Jämsästä. Varmasti helpottaa omaa käsittelyä, kun minulle on käynyt tämä ennenkin.
Jämsässä on nyt vaimo ja talo. Rautiainen haluaa kuitenkin edelleen työllistyä tehtaalle ja siksi paikkakunnan vaihtaminen on yksi vaihtoehto. Yli 30 vuoden aikana kertynyt ammattitaito ja työstä saatava korvaus kannustavat jatkamaan alalla.
Paperiteollisuuden työntekijä ansaitsee keskimäärin yli 60 000 euroa vuodessa, jos tekee vuoroja, joista maksetaan seisokkikorvaukset.
– Haaveena on, että voisin jatkaa jossain toisessa UPM:n tehtaassa tai kilpailevassa firmassa. Omasta mielestäni ammattitaitoni on vielä ihan kohdillaan, sanoo ensi vuonna 53 vuotta täyttävä Rautiainen.