EGS.
Se on yhdistelmä kirjaimia, joka ei tarkoita yhtään mitään, mutta sen Suomen tunnetuimpiin kuuluva graffititaiteilija valikoi taiteilijanimekseen kolmekymmentä vuotta sitten.
Harva tietää hänen nimeään tänäkään päivänä, vaikka 46-vuotias helsinkiläismies on tuottanut useita omia yksityisnäyttelyitä ja merkittäviä teoksia vuosien varrella. Niitä ovat esimerkiksi Valtion taideteostoimikunnan tilaama julkinen teos Vantaan vankilaan ja Taidehallin yksityisnäyttely vuodelta 2018 sekä Suomen lasimuseon näyttely keväältä 2019.
– En alkanut maalaamaan graffiteja päätyökseni galleriaan tai edes ajatellut sitä taiteena. Se alkoi visuaalisesta seikkailusta ja hauskanpidosta. Oikean identiteettini esiintuominen ei toisi taiteeseeni yhtään lisää. Silloin ihmiset keskittyvät enemmän töihini, EGS sanoo.
Lasiteos kuvaa yhteistyötä koronaa vastaan
Graffitimaalausta EGS oppi nuorena jäljittelemällä kokeneempia maalareita. Visuaalinen ala kiehtoi siinä määrin, että hän lähti opiskelemaan graafista suunnittelua taideyliopistoon Lontooseen 90-luvun lopussa.
Uraa mies on kuitenkin luonut kuvataiteilijana, ja viimeiset kuusi vuotta hän on työskennellyt aktiivisesti lasin parissa.
– Siinä yhdistyvät valo ja herkkyys, EGS kuvailee lasin lumoa.
Hänen uusin teoksensa, lasista puhallettu veistoskokonaisuus, luo nyt tunnelmaa Tullinpuomin HUS Labin aulassa. Siellä liikkuu vuosittain noin satatuhatta ihmistä.
Veistokset ovat lasisen jalustan päällä, jonka sisällä kulkeva valorihmasto syttyy näkyviin viiden minuutin välein yhdistäen veistokset. Niiden muotokieli muistuttaa graffitikirjaimia.
Mutta miksi taiteilija halusi tehdä juuri tällaisen teoksen HUS Labin aulaan?
– Ihmiset joutuvat viettämään tässä aulassa pitemmän aikaa. Halusin tämän teoksen elävän, että se muuttuu odottelun aikana. Se kertoo tiedeyhteisön ja terveydenhuoltoammattilaisten yhteistyöstä, jonka ansiosta rokotteet ovat nyt valmiina, ja päästään toivottavasti parempaan vuoteen.
Laittomasta graffitimaalarista arvostetuksi taiteilijaksi
Laittomasta graffititaiteesta nuorena ponnistanut EGS peitti kasvonsa huivilla jo ennen koronapandemiaa.
Niin hän tekee nytkin anonymiteettinsä suojaamiseksi. Graffitit ovat edelleen osa miehen elämää, vaikka hän ei enää tee niitä luvattomiin paikkoihin.
– Siihen liittyvät ne muistot, mutta en enää hae siitä jännitystä. Graffitimaalaaminen on hyvin sosiaalista. Siihen liittyy maailmanlaajuinen verkosto, johon olen edelleen yhteydessä. Jotain salaperäistä alakulttuurissa vielä on.
Spraymaalilla maalaaminen on myös fyysisesti vapauttava kokemus taiteilijalle.
– Spraypurkki tuntuu yhtä makealta asialta, kun teininä kuvitteli, miltä se tuntuisi, jos osaisi soittaa sähkökitaraa.
Ensi keväänä EGS:n töitä nähdään myös Helsinki Biennaalissa. Yksi veistos tulee Vallisaareen, ja eri puolille kaupunkia pystytetään seitsemän muuta veistosta.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 9. tammikuuta kello 23:een saakka.
Lue seuraavaksi: