Miska Nummijärvi, 24, on suuntaamassa alalle, jolla ei ole tulevaisuutta ainakaan nykymuodossaan. Hän seuraa isänsä ja isoisänsä saappaiden jälkiä turvesuolle.
Nummijärvi valmistui Jyväskylän ammattikorkeakoulusta konetekniikan insinööriksi isänsä tavoin, pakkasi muuttokuorman ja palasi synnyinseudulleen Kauhajoelle Etelä-Pohjanmaalle jatkaakseen perheyritystä.
Energiaturpeen tuotannossa loppusuora häämöttää ja yrityksen tulevaisuutta on mietittävä uudelta pohjalta.
– Esimerkiksi voidaanko kasvuturvetta ja vanhoja tuotantoalueita käyttää myöhemmin? Tuulivoimaa ja aurinkovoimaa, voidaanko niihin liittyä, pohtii Miska Nummijärvi.
Miska Nummijärven isän Marko Nummijärven isä iski kuokan suohon vuonna 1976. Siitä lähtien turvetta on eletty ja hengitetty perheessä sukupolvesta toiseen. Marko Nummijärvi on hyväksynyt sen tosiasian, että turpeen tuotanto vähenee, mutta silti:
– Kyllähän se mielen synkäksi vetää, ei siitä mihinkään pääse. Minäkin olen koko elämäni toimeentulon tästä saanut, suurimmaksi osaksi energiaturpeesta.
Yritys työllistää kuljetussesonkina talvisaikaan neljä ihmistä, joista puolet on tällä hetkellä lomautettuna.
Alasajo uhkaa toteutua nopeammin kuin on suunniteltu
Turpeen energiakäyttö halutaan vähintään puolittaa vuoteen 2030 mennessä hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että tuo tavoite ylittyy jo lähivuosina ja osin hallitsemattomasti.
Turpeen veronkorotus ja päästöoikeuden hinta ovat laskeneet turpeen kysyntää jo nyt, mikä on saanut alan yrittäjät ja alkutuotantosektorin varpailleen. Myös keskusteluilmapiiri ja ilmastotavoitteet ohjaavat vahvasti energiayhtiöiden turpeenkäyttöä, arvelee TEM:n turvetyöryhmän puheenjohtaja Timo Korhonen.
Työ- ja elinkeinoministeriön asettama turvetyöryhmä on selvittänyt viime vuoden maaliskuusta lähtien monialaisesti turpeen tulevaisuutta ja turpeen energiankäytön vähenemisestä johtuvia vaikutuksia.
Koko turvetuotanto ei Suomesta häviä
Hallitusohjelman kirjaus turpeen energiankäytön puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä näyttää työryhmän mukaan tämän hetkisen tiedon valossa toteutuvat kaavailtua nopeammin.
Turvetyöryhmän selvityksissä on käynyt ilmi, että energiaturpeen käyttö voi pudota 75 prosentilla jo vuoteen 2025 mennessä.
– Jos näin tapahtuisi, kyllä tämä raju lasku olisi, ja osin hallitsematonkin, Korhonen sanoo.
Turpeen käytön vähenemiseen on sekä poliittisia että taloudellisia paineita. Päästöoikeuden hinta ja veronkorotukset näkyvät turpeen kysynnässä jo nyt.
– Näyttää siltä, että energiaturpeen käytön väheneminen on kaikkea muuta kuin hallittua. Käyttö vähenee merkittävästi nopeammin kuin hallitusohjelman kirjaus on, Timo Korhonen toteaa.
Myös polttoturvetta tarvitaan vielä tulevina vuosina, muistuttaa Korhonen. Tähän on syynä muun muassa se, että energiayhtiöiden kattilakantaa ei pystytä uudistamaan riittävän nopeasti. Kyse on myös huoltovarmuudesta.
Alkutuotanto tarvitsee turvetta
Nopealla alasajolla on suoria vaikutuksia alkutuotantoon eli maatalous- ja kasvihuonetuotantoon. Siellä huolta herättää kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto tulevaisuudessa, sanoo Etelä-Pohjanmaan MTK:n väistyvä puheejohtaja Johanna Kankaanpää.
– Turve on ollu niissä ensiarvoinen, sitä on hyvin vaikea millään muulla korvata. Ainoa vaihtoehto on tuonti. Tuodaan se sitten jostain muualta, todennäköisesti Venäjältä ja Baltiasta. Onko sitten kuinka viisasta meidän kansantalouden kannalta, siinä on hyvä kysymys.
Johanna Kankaanpää kuvaa tilannetta yhdellä sanalla: katastrofi.
– Lyhyesti ja ytimekkäästi tämä on hallitsematonta vapaapudotusta tällä hetkellä. Kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa, sanoo Johanna Kankaanpää.
Yrittäjät ahtaalla
Turvetuotannossa ja kuljetussektorilla on tällä hetkellä valtakunnallisesti noin 500 yritystä. Turpeen energiankäytön väheneminen rysähtämällä olisi moneltakin kannalta katsottuna dramaattinen.
Sopimuksia esimerkiksi urakointipuolella on jo päätetty tai irtisanottu ja tulevat sopimukset riippuvat siitä, minkä verran turvetta voidaan jatkossa kannattavasti nostaa, mainitsee Koneyrittäjät ry:n varatoimitusjohtaja Simo Jaakkola.
– Yrittäjillä on kiukkua syntyneestä tilanteesta. Tässä hyvin nopeassa tahdissa viedään elinkeinolta toimintaedellytyksiä energiaturpeen puolelta, ja hitaasti se tulee näkymään myös kasvu- ja kuiviketurpeiden tuotannossa, Jaakkola muistuttaa.
Jaakkolan mielestä julkisesta keskustelusta on unohdettu kokonaan pohdinta energiaturpeen vähentämisen todellisista vaikutuksista.
– Nyt kun meillä on niin sanotusti lämpimät housuissa, niin tähän keskusteluun on ryhdytty, mutta kyllä me ollaan pikkuisen myöhässä.
Lue myös: Energiaturpeen käyttö vähenee, arvokas erityiskalusto jäämässä yrittäjien käsiin
Mikä avuksi?
Suoraan, ja ensimmäisenä vaikutukset näkyvät yrittäjille. Yritysten taseet romahtavat, osalla on paljon velkaa, merkittävä osa konekannasta jää käsiin ja mitä tuotantoalueille tapahtuu?
– Monia isoja kysymyksiä, minkä vuoksi täytyy toivoa, että paniikkiratkaisuja ei nyt tehdä, turvetyöryhmän puheenjohtaja Timo Korhonen summaa.
– Tulonmenetykset on korvattava yrittäjille täysimääräisinä. Minulla ei kuitenkaan ole konstia siihen, miten se tapahtuu, Johanna Kankaanpää sanoo.
Valmiita ratkaisuja nopean alasajon purkamiseksi ei ole. Koneyrittäjien Simo Jaakkola toivoisi, että turpeen vero otettaisiin vielä kerran käsittelyyn tilanteen rauhoittamiseksi.
Samaa mieltä on turveyrittäjä Marko Nummijärvi. Se hidastaisi vääjäämätöntä, mikä olisi kaikille eduksi.
– Yrittäjät täällä huusivat kurkku suorana, että ei me tarvita veroa, tämä putoaa muutenkin tosi nopeasti. Tuntuu että korvat oli silloin johonkin muuhun asentoon kun tänne meille päin.
– Mikäli tämä tie on kuitenkin poliittisesti katsottu, ei oikein jää muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja miettiä ratkaisuja kompensaatioille, tuumii Koneyrittäjien Simo Jaakkola.
Ydinkysymys onkin miten tappiot tullaan kompensoimaan niin, että se yrittäjät pystyvät kehittämään itselleen jotakin uutta.
EU-rahasto ei ehdi hätiin
Kompensaation osalta paljon odotuksia ladattiin JFT:n eli EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastoon. Alueellisten suunnitelmien toivottiin valmistuvan vuoden 2020 loppuun mennessä.
Etelä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltola kertoo, että tämänhetkisen tiedon mukaan alueelliset suunnitelmat valmistuvat maaliskuun loppuun mennessä ja neuvottelut komission kanssa käytäisiin huhti-toukokuussa. Nopeaa apua ei siis ole luvassa.
– Siinä taitaa käydä niin, että tässä keritään mennä kumoon ennen kuin JFT tulee meitä auttamaan. Sekään, että tuleeko se auttamaan meitä yrittäjiä ei ole varmaa, arvelee Marko Nummijärvi.
Alueellisten ohjelmien valmistumista on viivästyttänyt se, että ministeriön neuvottelut komission kanssa siitä, mihin tukea voi kohdista ovat yhä kesken. Jos yrittäjiltä kysytään, toiveena on suora tuki tulevaisuuden investointeihin, eikä esimerkiksi uudelleenkoulutus.
– On mietitty yöt ja päivät että mitä tulevaisuudessa tehdään pojan kanssa. Ei meistä lähihoitajia kyllä ruveta tekemään, ei taida konemiehillä siihen kiinnostusta olla, heittää Marko Nummijärvi.
Turvetyöryhmän lisäksi nopealla aikataululla työtä tehdään myös talouspoliittisen ministerivaliokunnan joulun alla päättämässä selvitystyössä, jonka tavoiteena on etsiä ratkaisuja tilanteeseen.
– Ei mitään paniikkiratkaisuja tässä vaiheessa, Timo Korhonen toivoo.
Aiheesta voi keskustella 16.1.2021 kello 23:een asti.
Lue myös: