Välillä Isla Mäkinen, 20, hätkähtää, kun hän luulee tunnistavansa raiskaajansa kadulla.
Hän muistaa elävästi vaalean ja rotevan miehen kasvonpiirteet: isot siniset silmät, suuri nenä, leveä otsa ja leukaperät.
Miehen kasvot ovat seuranneet häntä lähes neljän vuoden ajan. Usein ne hiipivät mieleen pimeän aikaan.
Mäkinen on valvonut lukemattomia öitä etsien Facebookista henkilöitä, joilla on samat tiedot.
Hän toivoo miehen löytyvän, jottei kukaan muu joutuisi kokemaan samaa kuin hän.
– Olen käynyt läpi varmaan tuhansia profiileja miettien, että olisiko tämä voinut olla nimenomaan se Jari Tampereelta.
Raiskaaja kieltäytyi viinistä
Se oli kesäkuinen torstai-ilta, vuosi 2017. Päivä oli ollut lämmin, ja 16-vuotiaallaIsla Mäkisellä oli meneillään jännittävä kesä.
Hän oli juuri muuttanut omilleen ja nautti lomallaan oman kodin tuomasta vapaudesta ja kavereiden seurasta.
Deittisovellus Tinder oli edeltävien viikkojen ajan ilmoittanut säännöllisesti uusista viesteistä Mäkisen puhelimessa. Viestejä lähetti 25-vuotias Jari.
Jari vaikutti viesteissä mukavalta ja ystävälliseltä. Mäkinen oli otettu, että joku vanhempi mies oli kiinnostunut hänestä ja hänen kuulumisistaan.
– Nykyään tiedän, että lähtökohtaisesti ei ole kovin hyvä tilanne jos 10 vuotta vanhempi mies kiinnostuu teinitytöstä. Silloin se tuntui kuitenkin pelkästään imartelevalta ja hyvältä.
Mäkinen ei muista, kumpi heistä ehdotti tapaamista hänen asunnollaan.
– Se olisi voinut olla kumpi vaan, ja olisin ollut ihan yhtä innoissani.
Treffi-iltana Isla Mäkinen oli iloisen jännittynyt. Hän oli haaveillut kepeästä ja romanttisesta tapailusta, ja nyt hänellä olisi vihdoin mahdollisuus kokea sellaista.
Samalla hän tunsi epävarmuutta. Mäkinen muistaa miettineensä, että entä jos hän ei olisi Jarin mielestä tarpeeksi nätti tai tarpeeksi kiinnostava.
– Oli sellainen vahva miellyttämisen halu, varsinkin, kun oli itseä vanhempi henkilö kyseessä.
Kämppikset eivät olleet sinä iltana kotona. Sekin mietitytti. Kävi mielessä, että entä jos Jari satuttaisi häntä. Tutun ihmisen läsnäolo samassa asunnossa toisi ainakin kuvitteellista turvaa. Jälkikäteen ajatellen kaverin läsnäolo toisessa huoneessa olisi tuskin muuttanut tilannetta.
Kun Jari saapui asunnolle, Mäkinen oli koittanut lievittää jännitystään muutamalla lasillisella viiniä. Sinä iltana hän joi ensimmäisiä kertoja eläessään alkoholia.
Edelleenkin El Tiempo -viinipullon näkeminen palauttaa välittömästi mieleen kyseisen illan tapahtumat.
Mäkinen muistaa alkuillan kiusallisen small talkin ja sen, että Jari kieltäytyi viinistä. Mies ei kuitenkaan laittanut pahakseen, että Mäkinen joi, oikeastaan päinvastoin. Mäkinen koki, että juomiseen oli kannustava ilmapiiri.
Pian hän olikin nauttinut koko pullollisen halpaa valkoviiniä.
Sitten Jari raiskasi hänet.
“Puolet ajasta olin aikalailla sammuneena”
Isla Mäkinen ei muista, miten tilanne alkoi. Hän muistaa maanneensa alasti omalla sängyllään ja tunteneensa kovaa kipua.
– Niinä hetkinä, kun olin edes jotenkin tajuissani, tunsin kaiken. Se oli hyvin hyvin kivuliasta, ja sanoin sen Jarille ääneen useita kertoja.
Mäkinen ei kyennyt eikä uskaltanut fyysisesti vastustella Jaria, joka oli häntä huomattavasti isokokoisempi. Vahvan humalatilan takia hän oli täysin avuttomassa tilassa. Väsymys painoi silmiä kiinni, ja teki mieli vain nukkua.
– Puolet ajasta olinkin aikalailla sammuneena ja puoliksi unessa. Jari hoiti kaikki asennonvaihdokset, hän sai hyvin siirreltyä minua sellaisiin asentoihin, mitä itse halusi.
Yhdessä vaiheessa Mäkinen muistaa sanoneensa Jarille, että hän on aivan liian humalassa.
Siihen Jari vastasi, että ei se mitään ja jatkoi raiskaamista.
Kun sain vahvistuksen, että tutkinta lopetetaan, se tuntui ihan uskomattoman pahalta.
Isla Mäkinen
Heti tapahtuneen jälkeen Jari poistui paikalta.
Seuraavaksi Mäkinen havahtui, kun hänen kämppiksensä tuli kumppaninsa kanssa kotiin.
He löysivät hysteerisesti itkevän Mäkisen tyhjästä asunnosta ja tajusivat nopeasti, mitä oli tapahtunut. Kämppis ehdotti samantien, että Mäkinen soittaisi hätänumeroon. Sitä Mäkinen ei halunnut tehdä.
– Siinä tilanteessa pelotti kaikista eniten se, mikä varmaan aika useaa muutakin 16-vuotiasta: pelkäsin, että vanhempani saavat tietää, että olen nauttinut alkoholia.
Isla Mäkinen ei heti ymmärtänyt, että Jari oli raiskannut hänet.
Tapahtumaa seuraavien viikkojen ajan hän järkeili, että kyseessä saattoi olla vain huono seksikokemus. Hänellä ei ollut juuri lainkaan seksi- ja deittailukokemusta, eikä siten mitään, mihin verrata tapahtunutta.
– Halusinkin ajatella niin ja sillä tavoin suojella itseäni. Että ei minulle ole tehty mitään pahaa.
Ajatteluun vaikutti myös mediasta saatu kuva siitä, mikä on raiskaus.
Mäkinen ajatteli, että raiskauksessa raiskattava kirkuu, itkee ja huutaa apua ja koittaa tapella vastaan kaikin mahdollisin tavoin.
Hän oli ollut suurimman osan ajasta hiljaa.
Poliisi tutki tapausta tuloksetta
Kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen Isla Mäkinen meni teki tekemään rikosilmoitusta Tampereen poliisilaitokselle. Hän ei ollut saanut tapahtumaa mielestään ja oli pikkuhiljaa ymmärtänyt, että kyseessä oli selvä raiskaus.
Valtava ahdistus ja paniikki vyöryi silloin päälle.
Hän koki, että poliisit ottivat hänet heti vakavasti. Samana päivänä poliisi puhutteli häntä. Kymmenen minuutin mittainen keskustelu tallennettiin videolle.
Videolla arka tyttö tuijottaa käsiään ja puhuu vaimealla äänellä. Vieressä istuu keski-ikäinen miespoliisi. He käyvät läpi illan tapahtumat sellaisena kuin Mäkinen ne muistaa. Monia asioita hän ei muista, esimerkiksi sitä, tuliko Jari autolla tai käyttikö hän kondomia.
Jari oli jo ennättänyt poistaa Mäkisen Tinder-matcheistaan, jonka seurauksena kaikki heidän välisensä viestit ja tiedot Jarista olivat poistuneet myös Mäkisen puhelimesta. Tiedossa oli ainoastaan miehen ilmoittama etunimi, ikä ja asuinpaikka. Ei ollut varmuutta, pitivätkö nekään tiedot paikkaansa.
Poliisi keskeytti tutkinnan vajaan kolmen viikon päästä sen alkamisesta.
– Kun sain vahvistuksen, että tutkinta lopetetaan, se tuntui ihan uskomattoman pahalta, Mäkinen sanoo.
Miksei poliisi ole koskaan päässyt Jarin jäljille? Esitutkintapöytäkirjoissa lukee:
Esitutkinnassa on suoritettu rikoksen selvittämiseksi tehtävissä olevat toimenpiteet eikä asiaan vaikuttavaa lisäselvitystä ole saatavissa. Asian tutkinta keskeytetään toistaiseksi.
Tutkinnanjohtaja Juha Myllymäki Tampereen poliisilaitokselta toteaa puhelimessa, että tällaisissa tapauksissa on todennäköisesti huonot mahdollisuudet päästä epäillyn rikoksentekijän jäljille.
Suomen poliisilla ei ole omasta takaa keinoja selvittää poistuneen Tinder-profiilin tietoja. Poliisi voi kuitenkin tehdä kansainvälisen oikeusapupyynnön ylläpitovaltioon, tässä tapauksessa Yhdysvaltoihin.
Poliisi tekee tapauskohtaisen arvioinnin siitä, kannattaako pyyntöä tehdä. Esitutkintapöytäkirjoista selviää, että Isla Mäkisen tapauksessa pyyntöä ei ole tehty.
Tapauskohtainen arvio toistuu Myllymäen puheessa useaan otteeseen, mutta hän ei avaa, mitkä asiat vaikuttavat tähän arvioon.
– Kaikki arvioidaan tapauskohtaisesti. Tietysti meillä täytyy olla jotain konkreettista, jolla voimme tämän oikeusapupyynnön tehdä. Viestittelystä pitää olla riittävä tietomäärä, Myllymäki sanoo.
Kun Myllymäeltä kysyy, mitä tehdään silloin, kun viestit ovat poistuneet palvelusta ja ainoa todiste on uhrin kertomus, hän vetoaa siihen, ettei tahdo kommentoida yksittäistä tapausta.
Kyllähän se (raiskaus) lähtökohtaisesti tietysti on vakava rikos, mutta ei se vakavimpia rikoksia ole.
Rikosylikomisario Pasi Nieminen
Kysyn asiaa vielä rikosylikomisario Pasi Niemiseltä, joka kommentoi asiaa yleisellä tasolla. Hän ei tunne Mäkisen tapausta.
– Periaatteessa on mahdollista saada tietoa näiltä palveluntarjoajilta, ja poliisi tekeekin hyvin paljon tällaisia tiedusteluja näille palveluntarjoajille, Nieminen sanoo.
Niemisen mukaan hyvin isossa ja vakavassa asiassa on mahdollista saada tietoja hyvinkin nopeasti.
– Sitten on paljon juttuja, jotka nyt rikosoikeudellisesti arvioituna eivät ole ihan siellä maksimipäässä. Niistä lähetetään kyllä tiedusteluja, mutta vastauksen tuleminen saattaa kestää jopa vuoden tai vastausta ei tule lainkaan.
Onko raiskaus rikosoikeudellisesti iso asia?
– Kyllähän se lähtökohtaisesti tietysti on vakava rikos, mutta ei se vakavimpia rikoksia ole, Nieminen vastaa.
Kun tutkinnanjohtaja harkitsee oikeusapupyynnön lähettämistä, siihen vaikuttavat Niemisen mukaan monet asiat: tiedossa olevat faktat, rikosnimikkeet, se, onko tekijän profiilinimi tiedossa, teon ajankohdat ja paljonko aikaa teosta on kulunut.
Nieminen kertoo, että jos poliisilla on tiedossa epäillyn rikoksen tekijän palvelussa käyttämä nimi tai nimimerkki sekä viestittelyn ajankohta, pyyntö pystytään lähettämään.
Isla Mäkisen tapauksessa nämä tiedot olivat selvillä.
Ajattelemattomat kysymykset satuttavat
Kun poliisi keskeytti tutkinnan, Mäkinen päätti, että hänen on itse löydettävä Jari.
Hän valvoi lukuisia öitä yrittäen löytää miestä sosiaalisesta mediasta.
– En löytänyt mitään, mikä ehkä myöskin viittaa siihen, että osa niistä miehen kertomista tiedoista saattoi olla keksittyjä.
Hän myös syyllisti itseään tapahtuneesta, niin kuin seksuaalirikosten uhrit usein tekevät.
Edelleenkin hän löytää välillä itsensä miettimästä, että mitä jos hän olisi toiminut eri tavalla: ei olisi päästänyt miestä kotiin, ei olisi juonut niin paljon, olisi hakenut aiemmin apua tai mennyt heti puhumaan poliisille.
Silloin Mäkinen muistuttaa itseään aina uudelleen, että ei ole tehnyt mitään väärää.
Se on vaikeaa.
Helpompaa olisi ajatella, että on tehnyt virheen ja aiheuttanut sillä itselleen mielipahaa.
– Voin ehkä antaa anteeksi itselleni. Mutta sitten kun täytyy tiedostaa, että ei ole itse tehnyt mitään, vaan itsestä riippumattomista syistä joku, vieläpä täysin tuntematon henkilö, on tehnyt jotain pahaa, niin sen tunteen kanssa on jotenkin vaikeampi elää.
Välillä muiden ihmisten hyväntahtoisestikin esitetyt kysymykset tuntuvat syyllistäviltä ja päällekäyviltä.
Eräs ystävä kysyi, että miksi Mäkinen oli päästänyt tuntemattoman miehen kotiinsa. Silloin Mäkinen selitti, että kyllähän ystäväkin on kutsunut ihmisiä kotiinsa.
– Ja toivon, että hän ei esitä sitä kysymystä enää muille, vaan tiedostaa sen, että ihmiset kutsuvat toisia koteihinsa ja ihmiset käyvät treffeillä.
Ei uhri eikä selviytyjä
Pitkään raiskauksen jälkeen Mäkinen pelkäsi miehiä. Hän ei kyennyt normaaliin seksielämään poikaystävänsä kanssa, koska keho tulkitsi kaikenlaisen läheisyyden vaaratilanteeksi ja meni aivan lukkoon.
Terapia ja läheisille puhuminen on auttanut käsittelemään asiaa. Mäkinen vierastaa yleistä keskustelua, jossa seksuaalirikosten uhrit nähdään joko pelkästään uhreina tai vastaavasti selviytyjinä. Hän ei halua ottaa kumpaakaan osaksi identiteettiään, vaikka rikosoikeudellisesti onkin uhrin asemassa.
– Koen, että molemmat sanat antavat liikaa valtaa sille tilanteelle. Että nyt on tapahtunut se yksi asia, joka määrittää minun koko loppuelämän ja joka on jotain niin hirveää, että minun täytyy jotenkin selvitä sen yli.
Jälkikäteen Mäkinen on miettinyt paljon, mitä Jarin päässä liikkui tuona iltana. Hän pitää mahdollisena, että Jari ei tiennyt, mitä teki.
– Enhän minäkään siinä heti tajunnut, että se oli raiskaus. Mutta ainakin luulisi joidenkin kellojen soivan, jos toinen on tajuttomana.
Tällä hetkellä Mäkinen ei enää käytä aikaa Jarin etsimiseen. Hän kertoo, ettei oikeastaan enää ajattele koko ihmistä.
Paitsi silloin, kun kadulla kävelee vastaan joku samannäköinen henkilö. Vielä nyt hän muistaa Jarin kasvot kristallinkirkkaasti, mutta kuva todennäköisesti haalistuu, mitä enemmän vuosia kuluu.
– Toivon, että tämä mies löytyisi joskus, mutta uskon ja pelkään että ei löydy.
Katso Perjantai-dokkari: Jari raiskasi minut.
Kaikki Perjantai-dokkarit löydät täältä.
Lue lisää:
Tutkimus raiskaajien motiiveista kertoo, ettei häpeää osoiteta – uhri tuntee sitä lähes aina