Suomalaisessa työmarkkinakeskustelussa on toistunut lokakuun jälkeen hokema ”Metsäteollisuuden tiestä”.
Muun muassa paperi- ja puutuoteteollisuutta edustava järjestö paukautti viime syksynä, ettei se jatkossa enää neuvottele työehtosopimuksista. Sen sijaan sopimukset olisi nyt tehtävä yksittäisissä yrityksissä.
Tämän jälkeen onkin arvailtu, kuka seuraavaksi lähtee Metsäteollisuuden tielle. Katseet ovat kääntyneet toiseen isoon, vientialoja edustavaan liittoon – Teknologiateollisuuteen.
Kun Teknologiateollisuus tänään aamulla kertoi järjestävänsä aamupäiväisen tiedotustilaisuuden, täyttyi Twitter nopeasti spekulaatioista. Onko edessä se tie?
Tes-neuvotteluihin osallistuu jatkossa vastaperustettu sisaryhdistys, Teknologiateollisuuden työnantajat ry. Teknologiateollisuus ry jää vastaamaan työmarkkina- ja elinkeinopoliittisesta vaikuttamisesta.
Ei ollut – täysin. Teknologiateollisuus kertoi, että se irtautuu ”osittain” työehtosopimustoiminnasta.
Tes-neuvotteluihin osallistuu jatkossa vastaperustettu sisaryhdistys, Teknologiateollisuuden työnantajat ry. Teknologiateollisuus ry jää vastaamaan työmarkkina- ja elinkeinopoliittisesta vaikuttamisesta. Lisäksi se aikoo ”auttaa uuteen työnantajayhdistykseen kuulumattomia yrityksiä työsuhdeasioissa sekä mahdollisten yrityskohtaisten työehtosopimusten neuvottelemisessa”.
On jäsenyritysten valinta, liittyvätkö ne molempiin yhdistyksiin vai ainoastaan toiseen.
Ratkaisu on jonkinlainen ”puoli-Metsä”. Teknologiateollisuuden toimitusjohtaja Jaakko Hirvola summasi tiedotustilaisuudessa, että on yrityksiä, joille valtakunnalliset työehtosopimukset sopivat – ja on yrityksiä, joille ne eivät sovi. Nyt Teknologiateollisuuden jäseneksi voisi liittyä ilman, että järjestäytyy samalla työehtosopimusmielessä.
Järjestäytyneiden eli työnantajaliittoon kuuluvien työnantajien on noudatettava liittonsa yhdessä palkansaajapuolen kanssa neuvottelemia työehtosopimuksia. Tätä kutsutaan työehtosopimusten normaalisitovuudeksi.
Palkansaajapuoli näkee ratkaisussa yrityksen murentaa yleissitovuutta.
Iso osa suomalaista työmarkkinajärjestelmää on se toinen sitovuuden laji, nimittäin työehtosopimusten yleissitovuus. Se kummittelee myös Teknologiateollisuuden ratkaisun takana. Miten?
Väljänä nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mikäli järjestäytyneiden (eli liittoon kuuluvien) työnantajien palveluksessa olevien palkansaajien osuus sopimusalalla on vähintään noin puolet, sopimus todetaan yleissitovaksi. Tällöin yrityksen on noudatettava sopimusta, vaikka ei itse kuuluisikaan siitä neuvotelleeseen järjestöön.
Siis: Myös pelkän Teknologiateollisuuden jäsenyrityksen on edelleen noudatettava uuden yhdistyksen, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n neuvottelemaa työehtosopimusta, jos tuo yhdistys saa riittävästi jäseniä ja jos jäsenyrityksellä ei ole omaa, talokohtaista työehtosopimuksia.
Ja toisin sanoen: Jos iso osa Teknologiateollisuuden jäsenistä jatkaa myös Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n jäseninä, sopimusten asema ei ole samalla tavalla uhattuna. Mutta jos uusi yhdistys ei saa tarpeeksi jäseniä, yleissitovuuden kriteeri alkaa horjua.
Palkansaajapuoli näkee ratkaisussa yrityksen murentaa yleissitovuutta. Työnantajille kahden järjestön malli onkin tehokas peliväline. Yhtäältä se pitää vanhan oven auki, toisaalta se luo särön perinteiseen sopimisen malliin.
Ammattiliitoille ratkaisu on yhtä kaikki pettymys.
Teknologiateollisuus, kuten muutkin työnantajaliitot, toivovat seuraavalta neuvottelukierrokselta sopimuksiin lisää joustoja.
Syksyllä käyntiin pyörähtää jälleen liittokierros. Iso osa suomalaisten työehtosopimuksista päättyy syksyn ja seuraavan kevään aikana. Neuvottelurumba palkoista sekä muista työsuhteen ehdoista alkaa jälleen.
Marraskuussa päättyy iso nippu myös Teknologiateollisuuden sopimuksia. Niiden piirissä olevien palkansaajien määrä lasketaan sadoissa tuhansissa.
Teknologiateollisuus, kuten muutkin työnantajaliitot, toivovat seuraavalta neuvottelukierrokselta sopimuksiin lisää joustoja ja lisää mahdollisuuksia sopia paikallisesti. Se tuskin yllättää ketään, joka työnantajapuolta on viime kuukausina kuunnellut. Paikallista sopimista on haluttu edistää sekä tes-pöydissä että valtakunnanpolitiikassa.
– Kyllä meille on ollut pettymys se, että (hallituksen) paikallisen sopimisen työ on mennyt juntturaan, työmarkkinjohtaja Minna Helle sanoi tänään.
– Sen edistäminen on ollut jo todella pitkään punainen lanka työmarkkinatoiminnassamme.
Teknologiateollisuuden tänään kertoma ratkaisu on ennen kaikkea viesti sen tärkeimmälle neuvottelukumppanille, Teollisuusliitolle. Metsäteollisuuden tielle ei vielä täysin lähdetty, mutta pää on avattu. Sopimustoiminta on eriytetty toiseen yhdistykseen, jonka jäseninä kaikkien ei ole pakko olla.
Metsäteollisuudessa toimivat isot jätit, UPM, Metsä ja Stora Enso, joiden ryhmittäytyminen jonkinlaisen työmarkkinamallin taakse vavisuttaa koko kenttää. Teknologiateollisuuden kenttä on laajempi ja pirstaleisempi.
Osalle yrityksistä perinteinen malli käy, osalle jokin muu olisi mieluisampi. Molemmat joukot tarkkailevat nyt kiinnostuneena, mitä liittokierroksella tapahtuu. Jos yhdessä neuvotellut, perinteiset sopimukset eivät jäsenyrityksiä miellytä, uuden yhdistyksen voi myös jättää. Näille yrityksille Teknologiateollisuus tarjoaa edelleen muuta tukea ja edunvalvontaa.
Tämä kiristysruuvi tunnistetaan varmasti toisellakin puolen neuvottelupöytää.
Voit keskustella aiheesta huomiseen perjantaihin 26.3. klo 23 saakka.
Lue myös: