Jenni Höijer istui autossa itkien, kun hänen miehensä vei konkurssihakemuksen käräjäoikeuteen. Hakemuksen jättäminen oli kuudentoista vuoden yrittäjyyden loppu.
Vielä reilu vuosi sitten hämeenlinnalaisen Höijerin yrityksellä meni paremmin kuin koskaan. Yritys oli kasvanut vuosien aikana yhdestä konditoriasta myös kahdeksi kahvilaksi. Odotettavissa oli erittäin hyvä tilikausi. Tuntui, että koko henkilökunta puhalsi yhteen hiileen.
Sitten iski koronapandemia. Vuoden aikana kahvila jouduttiin välillä sulkemaan, eivätkä ihmiset muutenkaan viettäneet aikaa kahviloissa entiseen tapaan.
Vuodenvaihteessa Höijer mietti, että jos keväällä tulee sulkutila, on yritys liemessä. Monen yrittäjän pelko toteutui: Suomi meni säppiin 8. maaliskuuta.
– Emme saaneet menoja nollattua, koska emme saaneet esimerkiksi vuokrahuojennuksia. Tuotteidemme kate ei ollut suuri. Miten olisimme saaneet kirittyä menetetyn rahan?
Lopulta Höijer halusi tehdä ratkaisun omilla ehdoillaan eikä yrittää kituuttaa viimeiseen asti. Täytyi ottaa hyppy tuntemattomaan ja luopua siitä, minkä eteen oli tehnyt valtavasti töitä vuosien ajan.
Moni yrittäjä joutuu kohtaamaan taloudelliset haasteet yksin, ja siksi avun saamista yritetään helpottaa EU-hankkeen avulla.
Kaksi vuotta sitten Suomi liittyi mukaan Euroopan laajuiseen Early Warning -verkostoon. Sen tarkoituksena on yhdistää avuntarjoajat yhdeksi verkostoksi, niin että kaiken avun saa ikään kuin samalta luukulta. Näin kenenkään ei tarvitsisi selvitä yrittäjyyden myrskyistä yksin.
Yritys oli kuin oma lapsi
Höijer ryhtyi yrittäjäksi kaksikymppisenä. Alkutaipaleella monet kohtelivat häntä alentuvasti eikä hän säästynyt tytöttelyltä. Se sai nuoren yrittäjän sisuuntumaan ja tekemään entistä enemmän työtä.
Ensimmäisessä konditoriassa näkyi kirjaimellisesti Höijerin kädenjälki. Hän opetteli leikkaamaan ja asentamaan kipsilevyjä sekä saumaamaan itse.
Aluksi Höijerin tapa tehdä asioita omalla tavallaan kummastutti monia. Hänen täyty rohkaista asiakkaita kokeilemaan muuta kuin perinteisiä lakkakakkuja tai munkkeja. Pikkuhiljaa yritys kasvoi, ja Höijer perusti myös kahvilansa. Epäileväisetkin kaupunkilaiset ottivat kahvilat omakseen.
Kuusitoista vuotta on pitkä aika, ja oma elämä on muuttunut täysin: hän erosi parisuhteesta, alkoi seurustella nykyisen miehensä kanssa ja sai neljä lasta.
Yritys oli hänelle viides lapsi, joka on ollut mukana kaikissa käänteissä. Höijer lähti jopa synnyttämään kahvilansa myyntitiskin takaa.
Yrityksen konkurssi on nostanut mieleen hyvät muistot. Yrittäjä on joutunut myös hyvin kuormittaviin tilanteisiin. Vähällä oli, ettei yritys mennyt nurin Helsingin valloitusyrityksen vuoksi.
– Tämä on ollut hyvin ristiriitaista. Välillä yrittäjänä on ollut aivan loppu ja burnoutin partaalla, eikä lopettamisella silloin tuntunut olevan mitään väliä. Mutta nyt tilanne on erilainen, kun odotimme hyvää tilikautta. Jonain toisena vuonna tämä olisi voinut tuntua helpommalta.
Vaikean päätöksen jälkeen konkurssin tekeminen oli lopulta melko yksinkertaista. Netistä löytyi paljon tietoa asiasta. Höijer sai tukea myös ystäviltään.
Uusi toimintamalli kokoaa auttajat yhteen
Jo pitkään on puhuttu yrittäjien ahdingosta ja pelätty koronan aiheuttavan konkurssitsunamin. Toistaiseksi pahimmat pelot konkurssien määrästä ovat jääneet toteutumatta: tammi–maaliskuussa konkursseja tehtiin vähemmän kuin vuosi sitten. Yritysten elinkaari on kuitenkin lyhentynyt, eli moni yrittäjä lopettaa kaikessa hiljaisuudessa.
Koronakriisi näkyy yrittäjien avuntarpeena. Ely-keskuksen Yritys-Suomi Talousapu -neuvontapuhelimeen soitettiin neljä kertaa enemmän viime vuonna kuin aiemmin. Yrittäjä saa apua talousongelmiin myös monelta muulta taholta – jos jaksaa etsiä.
– Näitä konsepteja on palapelimäisesti olemassa. Mutta kun ihminen on väsynyt, kuinka todennäköistä on, että hän jaksaa googlettaa ja etsiä, millaisia palasia hän tarvitsee saadakseen oikeanlaista tukea, kuvailee Hämeen yrittäjien toimitusjohtaja Juha Haukka.
Early Warning -toimintamallissa on tarkoitus tarjota talousapua, mutta myös etsiä keinoja, joilla huonoja taloustilanteita voidaan ennaltaehkäistä. Usein yrittäjät hakevat apua liian myöhään.
Kaikki tieto yrittäjän avunsaannin mahdollisuuksista kootaan yhdelle verkkosivulle, joka on tarkoitus avata tämän kuun lopulla. Myös talousavun puhelinpalvelu jatkaa toimintaansa, mutta jatkossa neuvoja voi ohjata yrittäjän saamaan henkilökohtaisempaa apua omalta paikkakunnaltaan.
Talousavun lisäksi toimintamallin on tarkoitus myös tukea yrittäjien jaksamista. Usealla yritys ei ole vain työpaikka vaan elämäntapa. Kun yrityksellä menee huonosti, se aiheuttaa usein myös henkisiä kolhuja.
Konkurssi aiheuttaa yhä häpeää
Konkurssi sai Jenni Höijerin tuntemaan itsensä täysin epäonnistuneeksi. Hän syytti itseään huonojen ratkaisujen tekemisestä.
– Tuntuu, että Suomessa edelleen ajatellaan, että konkurssista tulee epäonnistumisen leima. Jos perustaa vaikka uutta yritystä, se vaikuttaa siihen, miten ihminen nähdään.
Kun konkurssista täytyi kertoa työntekijöille, Höijer otti toimitusjohtajana toimivan miehensä mukaan tueksi, koska pelkäsi muiden reaktioita.
Lopulta kertominen tuntui helpottavalta. Ihmiset olivat ymmärtäväisiä, ja asiaa itkettiin yhdessä.
Moni yrittäjä tuntee Höijerin tavoin syyllisyyttä konkurssista. Konkurssi aiheuttaa usein myös pelkoa, joka voi jopa lamauttaa.
Suomen vertaisyrittäjät -yhdistyksen toiminnanjohtaja Juha Peltonen on tehnyt itse kaksi konkurssia, ja haluaa lisätä muiden tietoa asiasta.
– Toisella kerralla konkurssi oli minulle helppo, kun tiesin asiasta. Kun yrittäjällä ei ole tietoa, tulee vain konkurssilappu käteen ja luovutetaan avaimet ja pankkitilit. Se on monille musta-aukko.
Peltonen kuvailee konkurssin olevan kriisi, jossa ihminen käy läpi eri kriisinvaiheet: kieltämisen, reaktiovaiheen, johon kuuluu usein itsensä syyttäminen, asian käsittelyn ja lopulta suuntautumisen uusiin asioihin.
Mitään helppoa reseptiä konkurssin aiheuttamasta tunnemyrskystä selviämiseen ei ole. Jälkikäteen omaa konkurssin voi ehkä nähdä uusin silmin, ja ajatella sen jopa lisänneen ihmisen stressinsietokykyä ja kokemusta kriiseistä selviämisestä.
Peltosen mielestä ilmapiiri on Suomessa muuttunut parempaan suuntaan. Monet ymmärtävät, että konkurssi on osa liiketoimintaa. Silti hänestä tarvitaan Höijerin kaltaisia tarinoita, jotta konkurssihäpeästä päästään eroon.
Jenni Höijerillä konkurssista on aikaa noin kuukausi. Tunteet ovat jo lieventyneet. Hän on halunnut nähdä asiassa myös positiivisia puolia. Edessä voi olla jotain uutta, mihin yrittäjänä ei ollut aikaa.
Pitkään Höijer ei ehtinyt miettiä seuraavaa siirtoaan, sillä kahvilan naapurissa majataloa pitävä pariskunta päätti ostaa Höijerin kahvilan ja halusi hänet vastaamaan kahvilan toiminnasta. Nyt sulatellaan tulevaa titteliä: kakkumestari, mamselli vai jokin muu?
Moni asia on vielä epävarmaa. Konkurssimenettelyyn voi mennä kuukausia, joskus jopa vuosia. Vielä Höijer ei halua pohtia, voisiko hän perustaa uuden yrityksen.
– En halua vielä miettiä yrittämistä. En voi sanoa, ettei se olisi käynyt mielessä vaihtoehtona. Nyt tietäisin, mitä ei kannata tehdä. Mutta en pidä huonona ajatuksena, että olisin vain töissä.
Uutista varten on haastateltu tekstissä mainittujen henkilöiden lisäksi kehityspäällikkö Jari Leskistä Yritys-Suomi Talousapu -palvelusta.
Olet tervetullut keskustelemaan aiheesta. Keskustelu on auki 6.5. kello 23.00 asti.