Suomikin joutuu ottamaan kantaa syvempään talousintegraatioon viimeistään syksyllä – tosin viisainta voisi olla vaikuttaa jo nyt. Uudistuksella voidaan estää tulonsiirtounionin syntymistä.
EU-komissiolta tulee silloin pohjaesitys siitä, miten talous- ja rahaliitto EMU:n yhteisiä pelisääntöjä on tarpeen muuttaa tulevaisuudessa.
Suomen hallitus on todennut EU-selonteossaan tukevansa uudistusta. Mitä ja miten pitäisi uudistaa, sitä ei ole vielä linjattu, väistyvä valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) vastasi viime perjantaina Ylen kysyessä asiasta.
Suomen pitää ratkaista kantansa viimeistään syksyllä. Kannattaisiko komissioon ja EU-kollegamaihin pyrkiä vaikuttamaan jo sitä ennen?
– Tämä uudistus määrittää, millaisena budjettisäännöt palaavat, ja se taas määrää kaikkien EU-maiden talouspolitiikkaa koronakriisin jälkeen. Väitän, että tämä on taloudellisesti paljon suurempi asia kuin mitä elpymisrahasto oli, Helsingin yliopiston poliittisen talouden ja EU:n tutkija Antti Ronkainen sanoo.
Miksi uudistus tarvitaan?
Budjettikuri on pantu koronapandemiassa hyllylle ja sovittu, että valtioiden velat ja alijäämät saavat kasvaa kriisitoimien vuoksi.
Kun velkataso nyt näyttää jäävän pysyvästi sovittua korkeammaksi ja jäsenmaat tarvitsevat liikkumatilaa taloudenpidossa, on käytännössä selvää, että vanhoilla säännöillä ei voida jatkaa tai ainakin niistä pitää joustaa.
Jo aikaisemmin sääntöjen rikkominen on ollut pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suurimmat jäsenmaat ovat näyttäneet mallia, ja jäsenmaat ovat kukin vuorollaan lipsuneet tavoitteista. Saksalla ja Ranskalla on ollut liiallisia alijäämiä monen vuoden ajan.
Eurokriisi ja pahaan taloudelliseen jamaan ajautuneen Kreikan tilanne vuosikymmen sitten oli varoittava esimerkki. "Troikka" eli Euroopan keskuspankki, komissio ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vahtivat, että Kreikka tekee valtavia säästöjä ja noudattaa tiukkaa talouskuria. Kasvu ei päässyt käynnistymään.
Joidenkin mielestä yhteisvaluutan suurin ongelma ovatkin nyt vakaus- ja kasvusopimuksen säännöt.
Estetäänkö näin tulonsiirtounioni?
Etlan tutkimusjohtaja Tero Kuusen mielestä Suomen kannattaa olla asiassa mieluummin aktiivinen eikä reaktiivinen, kuten EU:n elpymisvälineen kohdalla kävi.
Hänen mielestään juuri nyt on oikea hetki lyödä poliittista pääomaa pöytään, jotta Suomen näkemykset otetaan huomioon jo valmisteluvaiheessa.
Sääntöjen uudistamisesta on Kuusen mielestä hyötyä Suomelle, koska siten jäsenmaiden budjettipolitiikan keskipitkän aikavälin tavoitteet tulevat selviksi.
– Jos tavoitteet ovat hyvät, niin se luo eri maille mahdollisuuksia selvitä kriisistä omin varoin – tätä kautta luodaan maailma, jossa ei sitten tarvita tulonsiirtoja niin paljon, Kuusi selittää.
Samaa mieltä on Antti Ronkainen. Budjettisäännöillä on yhteys elpymisrahastoon ja yhteiseen elvytykseen.
– Meillä on oltu huolissaan elpymisrahaston kertaluonteisuudesta. Jos EU-maat voivat elvyttää ja investoida kansallisesti, uusia elpymisrahastoja ei tarvita, Ronkainen sanoo.
Mistä nyt kiikastaa?
Brysseliläinen ajatushautomo Bruegel keskittyy seuraamaan EU:n talouskehitystä. Sen vanhempi tutkija Zsolt Darvas epäilee jäsenmaiden näkemysten olevan aivan liian kaukana toisistaan, että tarvittavia muutoksia saataisiin aikaan. Joissakin maissa kuten Saksassa vakaus- ja kasvusopimuksen eurooppalaiset periaatteet on kirjattu perustuslakiin.
On kuitenkin rahaliiton kannalta huono asia, jos mikään ei muutu.
– Jos sääntöjä ei muuteta, budjettipolitiikka on tulevina vuosinakin epäoptimaalista, kun järjestelmä on huono, hän sanoo.
Uusissa kriiseissä voidaan tarvita taas uusia tukipaketteja.
Vakaus- ja kasvusopimus allekirjoitettiin vuonna 1997. Siinä sovittiin budjettisäännöistä rahaliiton muodostamiseksi. Sopimusta on sittemmin tarkastettu, mutta perusperiaatteet ovat 24 vuoden takaa. Darvasin mielestä säännöt perustuvat liian epämääräisille mittareille.
Jäsenmaiden kokonaisvelan tavoitteeksi on määritelty enintään 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen ottamatta juurikaan huomioon maan kokonaistaloutta. Koronapandemia on nostanut keskimääräisen velan liki sataan prosenttiin.
Erot jäsenmaiden välillä ovat suuret: Esimerkiksi Kreikan velka on tätä nykyä jo 206 prosenttia, kun taas Saksan 70 prosenttia ja Ruotsin 40 prosenttia suhteessa bkt:hen.
Budjettivaje eli tulojen ja menojen erotus taas saa olla enintään kolme prosenttia suhteessa bkt:hen. Viime vuonna alijäämä euroalueella pinkaisi keskimäärin seitsemään prosenttiin, mutta siinäkin oli suuria eroja maiden välillä.
Darvas uskookin, että EU-komission valta budjettiasioissa on kriisin jälkeen suurempi kuin aiemmin: sillä on jo nyt oikeus tulkita ja soveltaa sääntöjä joustavasti. Jos sääntöjä ei uudisteta, edetään tapauskohtaisesti, jolloin komission rooli on suuri.
Esimerkiksi kolmen prosentin budjettialijäämän tavoitteeseen tuskin palataan edes vuonna 2023 kaikkien maiden osalta.
Mitä muutoksia on ollut esillä?
Vaikuttaa selvältä, että koronakriisin jäljiltä heikoimmissa EU-maissa tarvitaan lisää hallitusten suoria investointeja talouden saamiseksi kasvuun. Vasta kasvava talous alkaa tuottaa veroeuroja ja mahdollistaa velan pienentämisen.
Yksi ilmoille heitetty ajatus on, että kunkin jäsenmaan velkaantumistavoite räätälöitäisiin erikseen realistisemmalle tasolle. Samalla korkeamman velan maille asetettaisiin tavoitteet rakenteellisista uudistuksista.
Antti Ronkainen uskoo, että EU joutuu ottamaan etäisyyttä budjettikuriin tulevaisuudessa. Sitä tukee hänen mielestään kaksi seikkaa: Saksa on muuttanut kantaansa yhteiseurooppalaiseen elvytykseen ja tiukan talous- ja markkinakurin tukija Britannia on hävinnyt näyttämöltä.
Ronkaisen mielestä Suomen pitäisi suhteuttaa kantaansa laajemmin siihen, "millaiset tuulet unionissa nyt puhaltavat ja millaisia talouspoliittisia ajatuksia Euroopassa esitetään".
– On osoittautunut, että budjettisääntöjen tiukka naulaaminen ei ole ollut toimiva ratkaisu erityisesti euroalueella, Ronkainen sanoo.
Mikä on aikataulu?
Neuvottelut sopimuksen uudistamisesta alkavat todennäköisesti syksyllä. Komissio käynnisti hankkeen jo viime vuoden alussa, mutta sitten iski koronavirus. Sen jälkeen tilanne on muuttunut.
Komissio aloittaa toisella vuosipuoliskolla jäsenmaiden ja muiden olennaisten tahojen konsultaatiot, jos talouden elpyminen on tuolloin riittävän vahvalla pohjalla. Ensin siis käydään keskustelukierros, ja sen jälkeen tulevat mahdolliset lainsäädäntöesitykset.
Koska budjettisäännöt ovat hyllyllä vielä ensi vuoden, voisi ajatella että komission tavoite on joka tapauksessa saada uudet säännöt voimaan aikaisintaan 2023.
Uudistuksista päättämiseen tarvitaan kaikkien 27 EU-maan yksimielisyys.
Lue lisää:
Korjaus 26.5. klo 9:19: Saksan velka oli viime vuoden lopussa 70 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, ei 54, kuten tekstissä alunperin luki.