Vuodessa 350 transihmistä murhattiin sukupuolensa takia (tiedot ajalta 1.10.2019-30.9.2020). Se on 19 ihmistä enemmän kuin vuotta aiemmin. Murhatuista transihmisistä 98 prosenttia oli transnaisia tai transfeminiinejä. Nuorin tapetuista oli 15-vuotias.
Dataa kerää TvT-projekti (Transrespect versus Transphobia Worldwide), joka seuraa transihmisten ihmisoikeustilannetta maailmanlaajuisesti. Luvut on saatu verkkomedioista, somen kautta, järjestöiltä, aktivisteilta ja tutkijoilta kerätyistä tiedoista.
Projekti alkoi 12 vuotta sitten, jonka aikana se on raportoinut yhteensä 3664 kuolemasta. Tapettujen ihmisten oikea määrä on todennäköisesti korkeampi, koska HLBTIQ-ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei aina ilmoiteta.
Olen somalitaustainen transnainen. Kulttuurissani joidenkin tulkinnan mukaan kaltaiseni ihmiset tuomitaan helvettiin ja meidän uskotaan ansaitsevan kuoleman.
Tiesin jo nuorena, että minulla tulee olemaan erittäin rankka tie edessäni. Koin itseni aina naiseksi ja tiesin kuuluvani seksuaalivähemmistöön, mutta en pystynyt pukemaan tunnetta sanoiksi.
Lapsesta saakka minulle kerrottiin helvetistä ja miten sinne joutuu. Homoseksuaalisuus oli yksi niistä reiteistä. Se selvisi minulle, kun totesin viattomasti lapsena kuinka televisiossa näkemäni poika oli söpö. Siihen siskoni vastasi nopeasti, etten saisi ikinä sanoa niin, koska sellaiset ihmiset joutuvat helvettiin. Tajusin, että joistakin asioista pitää olla hiljaa.
Olin osittain sisäistänyt ajatuksen, että joudun elämään pimeydessä ja valheessa.
Oman identiteettini salaaminen ja tieto siitä, että perheeni rakkaus ja tuki voi loppua, vaikutti erittäin negatiivisesti mielenterveyteeni. Se aiheutti masennusta ja ahdistusta, joiden kanssa kamppailen välillä yhä edelleen.
Olin 13-vuotias, kun perheeni muutti Suomesta Englantiin. Muutto pahensi mielenterveysongelmiani. Koin, että minulta oli riistetty turvapaikka ja turvaverkko, joka koostui pienestä joukosta läheisiä ystäviä. He tiesivät kuka olin.
Kulttuurissani osa uskoo, että mielenterveysongelmat ovat paholaisen aiheuttamia. Yritin kertoa vanhemmilleni tuntemastani masennuksesta ja ahdistuksesta, mutta he pitivät sitä merkkinä riivattuna olemisesta. Vanhempani kutsuivat kotiimme minulle tuntemattomia miehiä, joiden tarkoitus oli karkottaa paholaiset. He muodostivat ringin, jonka keskelle minut asetettiin. Miehet lukivat kappaleita Koraanista ja “sylkivät” sanat vesikulhoon, jonka jälkeen he kaatoivat veden päälleni.
En puhunut vanhemmilleni enää ongelmistani.
Olin 17-vuotias, kun vihdoin kerroin vanhemmilleni itsestäni ja omasta identiteetistäni.
Sitä ennen olin osittain sisäistänyt ajatuksen, että joudun elämään pimeydessä ja valheessa. Se oli tehnyt minusta erittäin katkeran ihmisen. Pelkäsin, että minusta tulee elämää ja ihmisiä vihaava onneton ihminen. Erittäin vaikean vuoden jälkeen päätin palata Suomeen. Maahan, joka oli aina tuntunut kodilta.
Suomesta löysin yhteisön, johon kuuluu lapsuudenystäviäni. Osa heistä on myös somalitaustaisia transnaisia. Aloin käydä vogue-ball-tapahtumissa, joissa tapasin paljon upeita ihmisiä. Kutsun heitä valituksi perheekseni. Ymmärrämme ja tuemme toisiamme, eikä minun tarvitse enää pelätä olla oma itseni. Aloitin sukupuolenkorjausprosessin ja koen nyt sellaista onnellisuutta, jota toivon että jokainen ihminen saa tuntea elämänsä aikana.
Mutta…
Vaikka Suomessa tilanne on parempi kuin maailmalla, myös täällä poliisiin tietoon tulee aiempaa enemmän sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun liittyviä viharikoksia. Olen itsekin kokenut väkivallan uhkaa, nimittelyä ja vihapuhetta. Toivon, että tulevaisuus johtaa tasa-arvoiseen Suomeen, jossa kaikilla on oikeus elää omannäköistä elämää.
Kelet Ali
Kirjoittaja on 24-vuotias malli ja esiintyjä. Hänet tunnetaan parhaiten elämäänsä seuraavasta dokumenttielokuvasta “Kelet”, joka voitti DocPoint-festivaalin yleisön suosikki -palkinnon.
Lisää aiheesta: