Rauhaa, rakkautta, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta: vahvasti vasemmistolaisuuteen kallistuva punk on useimpien mielikuvissa profiloitunut liikkeeksi, joka taistelee hyvien asioiden puolesta yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan ja jossa on aina hyvä meno päällä.
Äskettäin avautunut Instagram-tili maalaa kuitenkin liikkeestä varsin erilaisen kuvan, mikä on tullut monelle yllätyksenä, jopa järkytyksenä.
Punkskene ei ole niin turvallinen kuin luulit -slogan kiteyttää anonyymin punkstoo-tilin sanoman. Lyhyessä ajassa yli 10 000 seuraajaa keränneellä tilillä on yksityiskohtaisia kertomuksia misogyniasta eli naisvihasta, seksuaalisesta häirinnästä ja jopa raiskauksista seuraavan kirjoituksen tapaan:
– Jos en antanut, niin painostettiin ja käpälöitiin, kunnes en jaksanut inttää vastaan lopulta juttu käänty niin, et mä olin vaan "sekopäinen huora".
Häirintätilanteita on Instagram-tilin julkaisemien anonyymien kokemusten perusteella tapahtunut muun muassa Helsingissä ja Tampereella sekä Tampereen lähettyvillä järjestetyillä keikoilla ja festivaaleilla. Tilin mukaan ahdistelua on ollut myös vallatuissa taloissa eli squateissa.
Artistin ja yleisön valtasuhde mahdollistaa häirintää
Mutta millaisia ajatuksia punkstoo-tili herättää punkkareissa? Valokuvaaja Jetro Stavén on ollut kotimaisessa punk- ja hardcore-skenessä mukana yli kymmenen vuotta. Hän on valokuvannut lukuisia keikkoja ja festivaaleja ja teki Last Drop -yhtyeensä kanssa kiertueita vuosien ajan sekä Suomessa että Euroopassa. Punkstoo-tilin kertomusten rajuus on ollut Stavénille iso yllätys.
– Toisaalta minulla on ollut sellaista fiilistä takaraivossa, ettei tämä skene ehkä kuitenkaan ole niin häirinnästä vapaa ja puhtoinen, kuin mitä yleensä ajatellaan. Omassa kaveripiirissäni en onneksi ole tällaisiin tapauksiin törmännyt.
Kulttuurialalla keskusteltiin taannoin muun muassa klassisen musiikin ja teatterialan häirintätapauksista, ja Stavénin mukaan häirintä tai epäasiallinen käyttäytyminen ei katso genreä.
– Punk-maailma tosin on paikka, jossa kyseisen genren arvomaailman takia nimenomaan luulisi, ettei minkäänlaista häirintää tapahdu. Toisaalta taas artistin ja yleisön välillä on tietynlainen valtasuhde, mikä mahdollistaa hyväksikäyttöä. Ilmeisesti aika monien näiden punkstoo-tilin tapauksien taustalla on ollut juuri tämä valtasuhde.
Jetro Stavénin mielestä punk-piireissä ei häirinnälle tulisi antaa minkäänlaista tilaa, kuten ei muuallakaan.
– Tyypeillä, jotka harjoittavat häirintää, ei pitäisi olla keikoille mitään asiaa. Nimiä on tietystä vaikea tuoda esille, mutta niin pitäisi tehdä, koska muuten mikään ei tule muuttumaan, ja häiritsevät ihmiset saavat pyöriä keikoilla jatkossakin.
Aihe nousi pinnalle jo muutama vuosi sitten
Elokuun alussa järjestettävän, punkkiin ja hardcoreen keskittyvän LPRHC Festin tuottaja Reeta Pankka on ollut mukana punk-piireissä 90-luvun puolivälistä lähtien, ja "paskaa käytöstä" on tullut vastaan monissa paikoissa.
Punk-piireissä tapahtuvaa häirintää käsiteltiin aiemmin jo muutama vuosi sitten. Tuolloin Nälkä-julkaisussa ollut Hanna Rädyn laaja artikkeli avasi kotimaisen punkin sisällä tapahtuvaa syrjintää, seksismiä ja sovinismia.
– Kyseinen juttu kuitenkin onnistui painumaan unohduksiin melko nopeasti. Toivottavasti tällä kertaa saadaan muutosta aikaan. Ja onhan muutos toisaalta jo alkanutkin, nuoriso on onneksi tiedostavaa ja osaa puuttua meidän ikäpolveamme herkemmin väärinkäytöksiin, Pankka sanoo.
Pankan mielestä huono käytös ei ole mikään punk-piirien yksinoikeus.
– Kyse on ihmisistä, ei musiikkityylistä. Näissä ympyröissä voisi tietysti olettaa pyörivän hieman muita tiedostavampia ihmisiä, mutta ikävä kyllä näin ei aina ole.
LPRHC Festin kohdalla mahdollisista häirintätapauksista ilmoittamisesta halutaan tehdä mahdollisimman helppoa.
– LPRHC Festeillä ei ole aiempina vuosina ole juurikaan ilmennyt häiriökäyttäytymistä, ja tietoomme tulleisiin tapauksiin on aina puututtu ja puututaan vastaisuudessakin. Toki toivomme myös, että ihmiset itsekin osaisivat kiinnittää käytökseensä enemmän huomiota, Reeta Pankka toteaa.
Instagramin punkstoo-sivusto on saanut osakseen myös jonkin verran kritiikkiä, koska kertomuksissa annetaan tekijöistä tuntomerkkejä, jotka voidaan yhdistää myös täysin syyttömiin henkilöihin.
– Mieheni sopii näihin annettuihin tuntomerkkeihin, mutta ei koskaan käyttäytyisi tällä tavoin ketään ihmistä kohtaan, minua huolestuttaa häneen mahdollisesti kohdistuvat epäilykset, anonyyminä esiintyvä henkilö kirjoittaa.