Euroopan unionin kauppapolitiikka on suurten muutosten kynnyksellä.
Kauppapolitiikasta on tulossa aiempaa enemmän väline, jonka avulla EU pyrkii edistämään omia arvojaan ja ilmastotoimia. Tämä selviää komission alkuvuonna esittelemästä uudesta kauppapoliittisesta strategiasta.
Edessä on jatkuvaa tasapainottelua kaupallisten intressien ja muiden tavoitteiden välillä, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vieraileva vanhempi tutkija Okko-Pekka Salmimies.
Yksi konkreettinen esimerkki uudesta linjasta löytyy komission ilmastopaketista. Komissio haluaa ottaa käyttöön hiilirajamekanismin eli niin sanotut hiilitullit. Kyse on historiallisesta ehdotuksesta, sillä mikään muu valtio tai maaryhmä ei ole aiemmin asettanut päästöihin sidottua lisämaksua tuontituotteille.
Ehdotusta voi tavallaan pitää myös yllättävänä. EU on pitkään halunnut raivata kaupan esteitä ja edistää kansainvälistä sääntöihin perustuvaa kauppajärjestelmää, mutta nyt se on tarttumassa protektionistisena pidettyyn toimeen.
Komission mielestä mekanismia tarvitaan. Sen avulla eurooppalainen teollisuus ei liukene löyhemmän ympäristösääntelyn maihin, joissa päästöille ei ole määritelty samalla tavalla hintaa kuin EU:n päästökaupassa.
Samalla hiilitullit kannustaisivat EU:n kauppakumppaneita vihreämpään teollisuuteen ja varmistaisivat, ettei paljon saastuttavia tuontituotteita saa ostettua halvemmalla kuin eurooppalaisia tuotteita.
Syntyykö uusi kauppasota?
Hiilitulleihin liittyy merkittäviä huolia. Jo ennen komission julkaisemaa esitystä elinkeinoelämä ja monet tutkijat pitivät esillä riskiä kauppasuhteiden kiristymisestä. Vaarana on EU:n kauppakumppaneiden, etenkin Kiinan ja Venäjän mahdolliset vastatoimet.
Onko EU synnyttämässä nyt uuden kauppasodan?
Tutkija Salmimiehen mukaan tätä on liian varhaista spekuloida. Hän arvioi, että komissio on tunnistanut riskin kauppasuhteiden kiristymisestä ja pyrkii vakuuttamaan kauppakumppaneitaan järjestelmän tarpeellisuudesta. Myös pitkä siirtymä-aika ennaltaehkäisee kauppakiistoja. Hiilitullien on tarkoitus tulla voimaan asteittain.
– Komission pyrkimys on vaikuttaa muihin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin, jotta mekanismista tulisi laajasti hyväksytty. Se vetoaa pakottaviin ilmastosyihin, joiden tähden järjestelmä on tarpeellinen, Salmimies sanoo.
Hän pitää kuitenkin todennäköisenä, että osa EU:n kauppakumppaneista tulee kyseenalaistamaan järjestelmän yhteensopivuuden Maailman kauppajärjestö WTO:n sääntöihin ja hakemaan ratkaisua järjestön riirojenratkaisuelimessä. Tämä ei ole Salmimiehen mukaan tavatonta.
– Pitäisin hyvin myönteisenä yllätyksenä, jos tämä menisi niin, ettei järjestelmää jossain vaiheessa riitautettaisi. Mutta se kuuluu mielestäni Maailman kauppajärjestön arkipäivään. Tietyt uudet toimenpiteet – jos ne katsotaan sääntöjen vastaiseksi – niin niitä testataan riitojenratkaisun kautta.
Ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikön päällikkö Pasi-Heikki Vaaranmaa arvioi, että kauppasuhteiden kiristymisen pelkoon vaikuttaa viimeaikainen turbulenssi kauppapolitiikan saralla.
– Jos ajatellaan vaikka Kiinan ja Yhdysvaltojen välistä kauppasotaa, siinä tullit seurasivat toisiaan ja maailmankaupassa oli epävarma, talouskasvua painava tilanne. Nyt koronapandemian aiheuttaman taantuman jälkeen pitäisi pystyä lisäämään kauppaa ja edistämään suhteiden kehittymistä. Jos ryppyjä tulee, se osaltaan hidastaa elpymistä.
Mekanismin synnyttämät lisäkustannukset eivät todennäköisesti kuitenkaan ole kauppakumppaneille erityisen voimakkaita. Vaaranmaan mukaan alustavissa arvioissa lisämaksu esimerkiksi tuontiteräkselle olisi noin neljän prosentin luokkaa.
– Jos kauppavaikutus ei lopulta ole kovin mittava, voi olla aika korkea kynnys ryhtyä kauppariitaan, joka sitten haittaisi myös omaa taloutta. Toki, jos kauppatoimia esimerkiksi lisätullien muodossa tulee, tietää se kustannuksia niin elinkeinoelämälle kuin kuluttajillekin.
Yhdysvalloissa vastaavia suunnitelmia
EU:n kauppakumppanit ovat varpaillaan hiilitullisuunnitelmien suhteen. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskovin mukaan Venäjän talouteen ja venäläisyrityksiin kohdistuvan lisätaakan mahdollisuus on "erittäin epämieluisa". Hän kommentoi asiaa Financial Times -lehdelle.
Venäjän kaupallinen edustaja Suomessa on Anton Loginov. Hänen mukaansa Venäjä on aloittanut komission julkistaman ilmastopaketin perinpohjaisen analyysin. Alustavasti hiilitullien piiriin kuuluvuisivat sähkö, lannoitteet, sementti, metalli ja teräs sekä alumiini. Näitä tuotteita tuotiin Loginovin mukaan Venäjältä Suomeen viime vuonna noin 356 miljoonan euron edestä. Tämä on noin 12,5 prosenttia näiden tuotteiden Suomen koko tuonnista, Loginov kirjoittaa Ylelle lähettämässään sähköpostivastauksessa.
Myös Australian kauppaministeri Dan Tehan on kommentoinut hiilitulliesitystä. Australia on huolissaan, että kyse on uudesta protektionismin muodosta ja katsoo, että se voi olla WTO:n sääntöjen vastainen.
Yhdysvalloissa taas suunnitellaan vastaavanlaista hiilirajamekanismia. Se on saanut kannatusta demokraateilta. Yhdysvaltojen liikkeitä kannattaa seurata.
– Jos EU ja Yhdysvallat löytävät toisensa ja toteavavat järjestelmänsä yhteensopiviksi, se luo painetta muihin maihin, arvioi Okko-Pekka Salmimies.
Ulkoministeriön Vaaranmaan mukaan olennaista EU:n hiilirajamekanismista on juuri esimerkin näyttäminen. EU:n päästöt ovat maailman päästöistä noin 8 prosenttia ja siksi on tärkeää saada muitakin maita ja alueita tekemään ilmastotoimia, Vaaranmaa sanoo.
Kauppapolitiikka ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa
Hiilitullien idea ei ole uusi. Taloustieteilijät ovat esittäneet sitä ratkaisuksi jo pitkään, sanoo Valtion talouden tutkimuslaitoksen johtava tutkija Anni Huhtala. Vuonna 2018 suomalaistaloustieteilijöille tehdyssä kyselyssä yli 60 prosenttia kannatti EU:n asettamia hiilitulleja.
– Aivan varauksetonta kannatus ei kuitenkaan ole. Ongelmia on käytännön toteutuksessa ja siinä, miten mekanismista saisi riittävän kattavan, Huhtala sanoo.
Hän arvioi, että päästöjen mittaaminen ja nimenomaa hiilen hinnoittelu voi olla pitkä ja kivinen tie. Komission esityksen mukainen mekanismi menee helposti "näpertylyn" puolelle, Huhtala sanoo.
Hänen mukaansa parempi vaihtoehto voisi olla taloustieteen Nobeliksi kutsun palkinnon saaneen, Yalen yliopiston professorin William Nordhausin ehdotus.
Siinä kunnianhimoisiin ilmastotoimiin ryhtyneet maat muodostaisivat niin sanotun ilmastoklubin. Klubin ulkopuolella olevat maat joutuisivat maksamaan tulleja kaikista klubin alueelle tuotavista tuotteista. Ideana ei olisi niinkään päästöjen hinnoittelu vaan voimakas kannustin, jotta kaikki maailman maat ryhtyisivät ilmastotoimiin ja tulisivat mukaan "ilmastoklubiin".
– Tällöin vältyttäisiin mittaamiseen liittyviltä hankaluuksilta ja kyse olisi puhtaasti kauppapoliittisesta toimesta, Huhtala sanoo.
Jonkinlainen ilmaston lämpenemistä hidastava kauppapoliittinen toimi on joka tapauksessa paikallaan. Viime vuonna julkaistiin yhdysvaltalaistutkimus, jonka mukaan nykyinen kauppapolitiikka on ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa. Mitä saastuttavampi tuote, sitä vähemmän siihen liittyi kaupan esteitä, Huhtala summaa tutkimuksen tuloksia.
– Tämä ei todennäköisesti ole ollut tietoinen tavoite, vaan se johtuu kaupan rakenteesta ja pyrkimyksestä suojella kotimaista tuotantoa. Sellaisille tuotteille ja panoksille, joita kotimainen tuotanto tarvitsee käyttöönsä, ei ole haluttu asettaa tulleja, koska se tulisi kalliiksi.
Lue lisää