Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

Vanhus saattaa odottaa HUSin päivystyksissä jatkohoitoa yli vuorokauden – Ylilääkäri: Ihmistä pitäisi tukea ennen kuin kamelin selkä katkeaa

HUSin päivystykset kuormittuvat, sillä potilaat joutuvat odottamaan seuraavaan hoitopaikkaan pääsyä jopa kahden vuorokauden ajan. Päivystyksiin jää jumiin etenkin ikäihmisiä, joista kaikkien vaivoja ei päivystyksessä voida hoitaa.

Ambulansseja Porvoon päivystyspoliklinikan edessä.
Porvoon sairaalan päivystyksessä on ruuhkaa, sillä potilaita ei saada siirrettyä eteenpäin jatkohoitoon tarpeeksi nopeasti. Kuva: Petteri Bülow / Yle
  • Tiina Karppi
  • Ari Tuhkanen

Valtaosa päivystykseen hakeutuneista ihmisistä pääsee lähtemään sieltä kotiin, mutta osa ohjataan eteenpäin joko erikoissairaanhoitoon tai terveyskeskuksen vuodeosastoille.

– Ikääntyneet ihmiset ovat keskeinen potilasryhmä päivystyksessä. Heidän määränsä päivystyksessä on koronan jälkeen palannut normaalille tasolle, mutta jatkohoitopaikan saamisen suhteen esiintyy lisääntyneitä ongelmia, sanoo Meilahden yhteispäivystyksen osastonylilääkäri Jani Mononen.

Jos jatkahoitopaikkaa odottaa ikääntynyt ihminen, akuutin hoidon resursseja joudutaan venyttämään miltei äärimmilleen. Valtaosa päivystyksessä jatkohoitopaikkaa odottavista on ikäihmisisä.

He ovat tavallisesti myös huonokuntoisia, kertoo HUSin Porvoon sairaalan päivystyksen ja tehovalvonnan ylilääkäri Anna Meuronen.

– Heiltä pitää vaihtaa vaippoja ja heitä tulee syöttää ja juottaa. Aikaa kuluu uusilta, akuuteilta potilailta näiden vanhusten perushoitoon. Päivystyksen hoitajaresurssia ei ole mitoitettu niin, että pystyisimme tekemään molempia tehtäviä, hän sanoo.

Meurosen mukaan pahimmillaan päivän alussa Porvoon päivystyksen 16 vuodepaikasta 11–13 on jo käytössä potilailla, jotka odottavat seuraavaan hoitopaikkaan pääsyä.

– Se vaikuttaa todella paljon muuhun päivystyksen toimintaan, emmekä me ole ainoita.

Jopa päivien odottelua päivystyksessä

Etenkin kesähelteillä päivystykset olivat tukossa ja potilaat odottivat jatkohoitoon pääsyä jopa päiviä. Tilanne on vaikea edelleen, vaikka helteet ovat jo takana.

Meilahden yhteispäivystyksen osastonylilääkäri Jani Mononen kertoo, että päivystyksen puolesta potilas on suurimmassa osassa tapauksia tutkittu ja seuraava mahdollinen hoitopaikka määritelty viimeistään kahdeksassa tunnissa.

– Ei ole kuitenkaan tavatonta, että potilas joutuu odottamaan jatkohoitopaikkaa seuraavaan päivään, yli 20 tunnin ajan. Osa potilaista on joutunut odottamaan jopa 48 tuntia päivystyksessä.

Monosen mukaan suurin tilanteen taustalla vaikuttava tekijä on hoitajapula. Samaa viestiä välitti HUS Akuutin toimialajohtaja Maaret Castrén jo heinäkuun puolivälissä.

– Koko meidän järjestelmämme on tällä hetkellä alimitoitettu potilasmäärään nähden, Castrén totesi silloin.

Tilanne kuormittaa niin hoitajia kuin potilaitakin

Päivystystä ei ole rakennettu niin, että hoitajat voisivat pyörittää sen ohessa vuodeosastoa. Kuitenkin jatkohoitoa odottavista potilaista on huolehdittava.

Päivystyksen lääkärit joutuvat tekemään potilaille seuraavana päivänä päivystykseen saapumisesta jatkotutkimuksia, jotka ideaalitilanteessa tehtäisiin seuraavassa hoitopaikassa.

Tilanne ei ole myöskään edullinen etenkään ikäihmisille.

– He ovat varsin alttiita hoidon haitoille, kuten melulle ja levottomuudelle sekä sille, ettei päivällä ja yöllä ole selkeää eroa, osastonylilääkäri Jani Mononen sanoo.

Mononen muistuttaa, että monessa tapauksessa päivystykseen hakeutuminen on ikäihmiselle oikea vaihtoehto, jos ongelmana on akuutti vamma tai sairastuminen. On kuitenkin myös sellaisia vaivoja, jotka eivät ole päivystyksen keinoin ratkaistavissa, hän toteaa.

– Esimerkkinä tästä on toimintakyvyn vähittäinen heikkeneminen. Olisi erittäin tärkeää, että ihmistä voitaisiin tukea jo ennen kuin kamelin selkä niin sanotusti katkeaa ja hänen tilansa menee siihen pisteeseen, että hän päätyy päivystykseen.

Laukeaisiko tilanne lakimuutoksella?

Porvoon päivystysalueen ylilääkärin Anna Meurosen mielestä ongelma, joka nyt heijastuu päivystyksiin, juontaa juurensa noin kymmenen vuoden taakse, kun vanhuspalvelulakia uudistettiin.

– Sen mukaan hoivamainen tai laitosmainen asuminen tulee kysymykseen vasta, kun vanhuksen asumista kotona on kaikin mahdollisin keinoin kokeiltu. Se johti siihen, että kunnat rupesivat ajamaan alas hoiva- ja terveyskeskuspaikkoja ilman, että resursseja lisättiin kotihoitoon.

Hän on sitä mieltä, että lakia tulisi muuttaa.

– Kotona asuminen ja hoiva-asuminen tulisi nostaa rinnakkaisiksi vaihtoehdoiksi, toki niin, että hoiva-asumiseen olisi jotkut tietyt kriteerit – mutta ei niin kuin nykyisessä mutotoilussa, että kotona asumista on ensin kokeiltava kaikin mahdollisin keinoin. Hoidon tulisi olla vanhuslähtöistä.

Meuronen kertoo kohdanneensa päivystyksessä esimerkiksi vanhuksia, jotka ovat jättäneet kotonaan ikkunan auki ja tulleet päivystykseen kylmettyneinä.

– Olemme lähettäneet heidät osastolle, joista heidät on alle viikossa laitettu kotiin. Tilanne, jossa ihminen, joka vahingossa jättää ikkunansa auki ja meinaa kylmettyä kuoliaaksi säännöllisin väliajoin mutta ei saa hoivapaikkaa, ei laukea millään muulla kuin lakia muuttamalla.

Vanhuksen omaa tahtoa tulisi kuunnella

Meilahden yhteispäivystyksen osastonylilääkäri Jani Mononen ei ota kantaa siihen, tulisiko lakia muuttaa.

Hän toteaa, että kotona asuu yhä enemmän ihmisiä, joiden kunto on niin huono, etteivät he realistisesti pärjää kotona.

– Tarvitaan paikkoja, jonne ihminen pääsee nopeasti, jos tilanne kriisiytyy. On ollut tapauksia, joissa ikäihminen on saanut päätöksen tuettuun asumiseen pääsemisestä, mutta joutunut odottamaan paikkaa, ja odottamisen aikana kunto on mennyt siihen pisteeseen, että hän päätyy päivystykseen.

Monosen mukaan hyviä ratkaisuja on jo löydetty paikallisesti: esimerkiksi Helsingissä on liikkuva sairaala, joka tuo palveluja lähelle ihmistä.

Helsingin hoivayksiköissä on myös mahdollista konsultoida geriatria eli erikoislääkäriä, joka on perehtynyt ikääntymiseen ja vanhusten hoitoon. Tämä auttaa ennaltaehkäisemään vanhusten turhia käyntejä päivystyksessä.

– Turussa puolestaan on akuutti geriatrinen poliklinikka, jossa potilaan tilanne voidaan arvioida paljon kokonaisvaltaisemmin kuin tavallisessa päivystyksessä.

Monosen mielestä vanhuksen hoidossa tärkeintä on kuitenkin kuunnella potilasta itseään.

– Hyvin huonokuntoisena voi olla kotona, jos potilas sitä itse haluaa ja hänelle pystytään järjestämään riittäviä tukitoimia. Vastaavasti jos ihmisen toimintakyky on voimakkaasti alentunut, häntä pelottaa ja hän on yksinäinen kotona, niin kyllä meidän mielestäni tässä yhteiskunnassa pitäisi pystyä ottamaan tämä huomioon ja järjestää tuetumpaa asumisen muotoa.

Voit keskustella aiheesta tiistaina 24.8. kello 23 saakka.

Lue seuraavaksi:

Joka kolmas työntekijä kokee, ettei ehdi tehdä työtään riittävän hyvin – Sairaanhoitaja: ”Viidessä minuutissa ei ehdi kysyä kuulumisia"

Suomen valtavaan hoitajapulaan keksittiin yksi uusi ratkaisu – suomen kielen opettaja: "Olemme valmistautuneet lähtemään ihan alkeista"

Kotiinsa unohdettuja muistisairaita, väärin jaettuja lääkkeitä – Ylen selvityksessä näkyy kotihoidon karu arki

Korona sulki kotiin monia vanhuksia, joiden kunnosta ei tiedä kukaan – lääkäri: Aiemmin vireä vanhus tuijottaa nyt vastaanotolla seinää